Kauppinen on biologi, jonka julkaisutoiminta erityisesti linnustontutkimuksen alalta ulottuu viidelle vuosikymmenelle. Kirjoittajan monipuolisuudesta kertoo, että luonnontieteilijä on julkaissut myös runoja ja kirjoittanut taiteesta, kulttuurista, museopedagogiikasta ja ympäristökasvatuksesta. Monet kirjoitukset käsittelevät luonnon ja luonnontieteen kulttuurisuutta. Kirjoittaessaan ihmisen vanhimmasta kotieläimestä ja rakkaimmasta eläintoverista kirjoittaja on omalla alueellaan. Aito kiinnostus inhimillisen ja ei-inhimillisen rajankäyntiin näkyy tekstissä. Kirjoittaja ei pyri biologin roolissa selittämään kohdettaan, vaan tuomaan tutun eläimen maailman tuntemattomuuden lukijan näkyville.

Kirjoittajan innoituksen lähteenä tälle kirjalle ovat olleet Eino Leinon vanhemman veljen, O. A. F. Lönnbohmin (1856-1927) koiria koskevat muistiinpanot. Muistiinpanot löytyivät Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen arkistosta. Lönnbohm esitteli koiria koskevia havaintojaan yhdistyksen kokouksissa ja hänen tarkoituksenaan oli pitää esitelmä koiran älystä eli ymmärryksestä Luonnonystäväin kokouksessa 1915. Muun ohjelman runsauden takia hän piti kuitenkin vai lyhyen puheenvuoron aiheesta huomioon otettava ja muistiin pantava koiran älyä tutkittaessa.

Nyt Lönnbohmin muistiinpanot ovat olleet herätteenä tälle kirjalle muiden koiran ja ihmisen yhteiselämää kuvaavien lähteiden ohella, joita ovat olleet muun muassa Eino Leinon Musti, Leinon ja L. Onervan kirjeenvaihto, Jorma Kurvisen Susikoira Roi, Elina Karjalaisen Teemu, Veikko Huovisen Kylän koirat, Sundströmin Handbok för Hundvänner (1889) ja Melan Zoologia kansalaisille (1899). Oman lisänsä aineistoon tuo SKS:n kansanrunousarkiston perinneaineisto.

Vaikka kirjan aiheena on koiran kulttuurihistoria, luonnontieteilijän kiinnostus kohdistuu itse koiraan eläimenä; ei kuitenkaan luonnontieteellisen tiedon kohteena, vaan kahden lajin välisen arkisen vuorovaikutuksen tuottaman tiedon ja kulttuurin kohteena. Kirja liikkuu ihmisen ja eläimen maailmojen rajapinnalla. Millaista on koiran elämä ihmisen rakentamassa maailmassa, miten koira maailman kokee? Miten rikkaita havaintoja voimmekaan tehdä koirasta ja miten koira havainnoi meitä, miten sujuu keskustelu ilman yhteistä kieltä ja samankaltaista aistimaailmaa. Ihmisen ja koiran välinen suhde on ainutlaatuinen. Erilaisuudesta huolimatta voimme ymmärtää toisiamme ja työskennellä yhdessä.

Kauppinen kuvaa koiria arkisissa toimissaan ja ympäristöissään: herrasväen lemmikkikoiria, rahvaan metsästyskoiria ja pihavahteja, kylien kulkukoiralaumoja, tuokiokuvia arjen historiasta, jossa koiralla on yleensä ollut jokin osa. Huomiota saavat koiran elämän yksityiskohdat: haukkujen sävyt, koiranelämän päiväjärjestys, sosiaaliset suhteet, kulkukoiran reitit ja ruokailupaikat, tutut ja vieraat ihmiset koiran silmin. Lönnbohmin muistiinpanot sisältävät koiranomistajille tuttuja tilanteita: Jos rouva H. Isotalo otti kyökissä pois esiliinan vyöltään, pyrki koira aina ulos, ollakseen vapaa mukaan pääsemään. Tarkkanäköinen lämminhenkisyys ja elävä kieli tekevät kirjasta nautinnollisen lukukokemuksen.

Kirja on huoliteltu ulkoasuaan myöten. Runsas ja kiinnostava kuvitus koostuu pääosin valokuvaaja Victor Barsokevitschin (1863-1933) säätyläisiä koiriensa seurassa esittävistä studiokuvista. Mukana on myös eri kuvaajien uudempia koira-aiheisia kuvia ja vanhoja valokuvia maaseudun ihmisistä metsästys- ja pihakoiriensa seurassa. Kuvat kattavat ihmis- ja koiranelämän koko kirjon. Apteekkari Piispasen perhe on ryhmittynyt 1800-luvun lopussa studion maisemakulissin eteen seurassaan spanieli. Samojen kulissien edessä on kuvattu kaksi herrasmiestä seitsemän ajokoiran kanssa, isä pienen tyttärensä ja suuren koiran seurassa, säätyläislapsia pienten lemmikkikoirien kanssa. Eräässä kuvassa viiksekäs herrasmies hattu kädessään ja pystykorvan näköinen koira katsovat ystävällisesti toisiaan. Kansanmiehet poseeraavat kuvaajille metsästyskoiriensa kanssa metsässä tai tuvan penkillä. Laitapuolen kulkija nukkuu puiston penkillä koira vierellään ja kulkukoirat tonkivat roska-astiaa, koiria kaupunkien puistoissa ja maalaistalojen pihoissa.

Koirakulttuurin lähihistorian monipuolisen esittelyn ohessa Kauppinen kohdistaa aiheellisen kysymyksen koiran ja ihmisen nykypäivän suhteeseen:

Saako koira elää koiran elämää? Saavatko ne toteuttaa liikkumisen, nuuhkijan, haukkujan ja löytöretkeilijän kutsumustaan? Tunnemme lähimenneisyydestä sellaista koiruutta, jossa lajille ominainen biologia, kuten fyysinen rakenne ja liike, aistit sekä koiramainen käyttäytyminen, pääsivät toteutumaan. Mutta onko laumaeläimelle lajikumppaneista seuraa, niin kuin vapailla kylän koirilla aikoinaan, vai antaako ihminen yhä enemmän koiralle vain sijaistehtävää järjestäen seikkailua, elämyksiä ja kehittävää viriketoimintaa?

Uskollisin kaikista – hämmästyttävä koira on viihdyttävä, esteettinen, monipuolinen ja ajatuksia herättävä kirja. Ulkoasultaan kauniina ja sisällöltään kiinnostavana se sopii vaikkapa lahjaksi koiraihmiselle.