Eero Ojanen on filosofi ja kirjailija, joka on pohtinut tuotannossaan hyvyyden käsitettä. Hyvyys edustaa hänelle ihmisyyden ja luonnon toteutumisen perustavia tapoja. Tässä kirjassa hyvyys ja menestys ovat lopputulos paikan haltijan ja asukkaan  keskinäisen kunnioituksen ja huolenpidon kautta. Suurin osa taruolennoista ovat rauhanomaisia ja haluavat ihmisille hyvää.

Sirkku Linnean innostava ja upea kuvitus tuo hahmogallerian 2000-luvulle. Kirjaan valittu kaunis paperi on omiaan korostamaan visuaalisesti onnistunutta kokonaisuutta. Sadunomaisuus huokuu Linnean kuvista. Voi hyvin aistia metsän ja muun luonnon piilossa olevia voimia herkkien nyanssien kautta. Näissä taiturimaisissa kuvissa silmä lepää ja etsii jatkuvasti yksityiskohtia mielikuvitusta ruokkimaan. Toki kuvissa on nähtävissä myös mm. animen tai Taru sormusten herrasta visualisointien vaikutteita, mutta ne ehkä tekevätkin vuoropuhelun kansanperinteen ja nykyajan väillä mielenkiintoiseksi.

Kuva: Sirkku Linnea, Näkki ja Ahti. Teoksen kuvitusta.

Jokunen vuosi sitten ilmestyi Johan Egerkransin Pohjoismaiset taruolennot –teos, jonka on suomentanut Eero Ojanen. Ehkä tuon työn myötä syntyi ajatus myös päivittää oma kansanperinteemme samaan tyyliin. Eikä huono ajatus lainkaan. Suomalaiset taruolennot kirja on aika luettelonomainen, mutta joidenkin hahmojen kohdalla kirjoittaja kertoo lyhennelmiä itse perinnetarinoista kuvaamaan hahmon käyttäytymistä tai voimia. Lukija saa hyvän käsityksen hahmojen ulkonäöstä tunnistaakseen lähellään vaikuttavan tontun tai hiiden.

Eri kansanperinteen hahmot elävät nykykielenkäytössämme voimakkaasti, vaikka niiden alkuperä olisikin jo hämärtynyt. Esim. nimissä; Tapio (metsän kuningas), Tuulikki (metsästyksessä apuna) tai Tellervo (metsän piika pikkarainen), kirouksina; Hiisi (pyhä lehto, kivinen paikka tai vahva jättiläinen), Hitto (pikku paholainen) ja Tonttu tai jopa leikeissä, kuten Hippa (metsästyksessä apuna). Monet merkityksestä ovat mielenkiintoisia ja herättävät pohdintaa lukijan mielessä niin kielen muutoksista kuin nimien suosiostakin.

Kokonaisuutena Suomalaiset taruolennot on kaunis ja kevyttä luettavaa. Se sopii hyvin nuorisolle, varsinkin kuvituksen kautta, kannustamaan suomalaiseen kansanperinteeseen tutustumista. Kyllä meilläkin on osattu tarinoida kiinnostavasti ja elävästi.

PS. Otsikossa esiintyvät taruhahmot: Kave on vaikeissa tilanteissa apuun pyydetty kalevalainen hahmo, Rahko puolestaan kuun vaiheista huolehtiva jumala.  Kouko on epämääräisempi, pelottava hahmo, esiintyy lähinnä eteläisessä Suomessa, kuoleman sanansaattaja tai aave.

Kuva: Sirkku Linnea, Hiisi kivikossa. Teoksen kuvitusta.