Vuonna 2016 tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä kun UKK valittiin presidentiksi ja 30 vuotta hänen kuolemastaan.

Vallan ihmeellinen Kekkonen -kokoelmateoksessa asialla ovat ”Kekkoslovakian” naiset. Kyse ei ole mistään paljastuskirjasta, missä UKK:n naissuhteet olisivat pääosassa. 1970-luvulla syntyneet mediatutkijat ja historioitsijat esittelevät paljolti poikkeavia näkökulmia, joihin sisältyy ripaus feminismiä ja muita tuoreita ajatuksia ajasta, josta moni ei muista tai tiedä mitään.

Tutkijat todistavat monin tavoin, että UKK ei rakentanut ”Kekkoslovakiaa” ilman tukijoukkoja, vaan osasi verkostua jo silloin kun somesta tai netistä ei ollut tietoakaan. Ympärillä hääri aina useampi kerros samanmielisiä, jotka hyötyivät hallitsijan vahvuuksista tai heikkouksista. Tosin, 1970-luvun lopulla UKK oli aika yksin, sairas ja vainoharhainen, oman Suuren Egonsa suojelija.

Kirjan on toimittanut mediatutkija Lotta Lounasmeri. Tutkijaryhmään kuuluvat historioitsija Ainur Elmgren, folkloristi Niina Hämäläinen, historioitsija Kati Katajisto, mediatutkija Laura Saarenmaa ja media-antropologi Johanna Sumiala.

Kuva: Kirjan kannessakin oleva kuva 73-vuotiaasta Urho Kekkosesta balettitossut jalassa Eero Aarnion pallotuolissa ilmestyi VIP-lehden joulunumerossa 1973.

Lotta Lounasmeren ja yhteisartikkeli ”Jäähyväiset suurelle johtajalle” käynnistyy UKK:n hautajaisista 7.9.1986. Mediatutkijat analysoivat hienosti lehtien ja television antia suru-uutisen ja -ajan ympärillä. Myytin rakentaminen ei paljon poikkea siitä, mihin itänaapurissa oli totuttu johtajien kuollessa. Lepikon torpan Kansanmies-Kekkonen nostetaan kuollessaan Suomen viimeisten suurmiesten joukkoon.

Kekkonen – kalevalainen sankari

Niina Hämäläinen, Kati Katajisto ja Laura Saarenmaa pohtivat presidentin tietä sankariksi: osin hallitsijaa Kalevalan Väinämöiseen verraten ja eepoksen taruun turvaten, osin ”tohvelisankarinakin”, mutta useimmiten fyysisyyttä ja voimaa korostaen. UKK saattoi vielä vanhetessaankin hypätä kuusi porrasta kerrallaan – hiihtää, juoda, saunoa ja laulaa lähipiirinsä suohon, kiivetä palmuun, pyydystää Pietarin kalansaaliin, pelastaa maansa Kremlissä ja nolata samalla vastustajansa myllykirjeillään. Hän myös osasi hyödyntää oman kuvansa eräänlaisena ”alfauroksena” niin kampanjaelokuvissa, dokumenteissa kuin miestenlehdissä.

Vaikka monien kirjoittajien osuudessa vilahtelevat myös UKK:n luomat henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliittoon ja mahdolliset presidentin manttelinperijät, tämä puoli ”Kekkoslovakiaa” jää kuitenkin vähemmälle. Se ei ole ollenkaan puute, koska viisi kirjoittajaa tuovat kukin vuorollaan aina jotakin uutta ja usein kriittistä aineistoa siihen maskuliiniseen vallankäyttöön, joka oli ominaista juuri ”Kekkoslovakiassa”. Onkohan siitä – hyvä veli-verkostoista, saunaseuroista vuorineuvoksista ja kabinettipolitiikasta – vieläkään eroon päästy? Kysyn vain? Mediaa tutkimalla ”Kekkoslovakian naiset” ovat ainakin päässeet hyvin jyvälle siitä mitä vallan ytimessä sattui ja tapahtui – ja kuinka UKK valtaansa käytti. Toki he näkevät myös UKK:n ulkopoliittisen linjan ja Kekkoslovakia-Suomen hyvätkin puolet eivätkä yritä jälkiviisastella, eivät ainakaan liian räväkästi.

Vallan ihmeellinen Kekkonen päättyy mainioon sarjakuvaan. Sen piirtäjä, Ruotsissa syntynyt Ainur Elmgren pistää ”Kekkoslovakian” historian paikalleen sopivin ironisin, mutta historiatietoisin kuvin.