Usein tutkija löytää jotain aivan muuta kuin mitä on lähtenyt etsimään. Tuloksena on joukko maailmaamme mullistaneita havaintoja ja keksintöjä. Minkälaisia edellytyksiä nyky-yhteiskunta tarjoaa sattuman kautta tapahtuville läpimurroille? Mitä tarinat maailmaa mullistaneista koneista kertovat historiasta? Suomalaiset ovat ylpeitä innovaatioistaan, syystäkin. Mitä tarjottavaa suomalaisilla innovaatioilla on Euroopalle ja muulle maailmalle? Entä mitä tieteellä ja innovaatioilla on meille tarjottavana?

Moni Euroopassa matkustanut jakaa saman havainnon: jokaisesta vähänkään suuremmasta ja vanhemmasta eurooppalaisesta kaupungista löytyy aina ainakin kolme ikiaikaista rakennusta. Yksi niistä kaupungintalo, millä nimellä sitä nyt kussakin kulttuurissa kutsutaan. Toinen merkittävä rakennus on jonkinlainen kirkko. Kolmas on yliopiston päärakennus. Voidaan puhua kulttuurillisesta ulottuvuudesta, jossa vanhan tiedon kyseenalaistaminen ja uuden tiedon tuottaminen ovat yksi länsimaisen elämäntavan kulmakiviä kristillisen uskonnon ja maallisen oikeus- ja hallintojärjestelmän rinnalla. Pienen Euraasian niemimaan poikkeuksellinen menestys viime vuosisatoina on elimellisesti liittynyt tahtoon ja kykyyn hankkia uutta tietoa ja käyttää sitä kansakuntien ja kansalaisten hyödyksi.

Teknologia ja innovaatiopolitiikan merkityksestä

Jokainen voi helposti tunnistaa ja tunnustaa uuden tiedon ja teknologian merkityksen arkipäivän elämässään. 1980-luvulla lääkärin antama syöpädiagnoosi oli käytännössä katsoen kuolemantuomio. Samassa ajassa autojen polttoaineen kulutus on laskenut alle puoleen. Kukaan ei halua paluuta ”vanhoihin hyviin aikoihin” jolloin hammaslääkäri itse polki kierroksia hammasporaan. Kukaan ei tosissaan haikaile takaisin aikaa, jolloin tuberkuloosi tappoi ja polio rampautti. Kukaan nykypäätöksentekijä ei julkisesti kannata tietämättömyyttä, taikauskoa ja poppakonsteja modernin yhteiskunnan selviytymisstrategiaksi.

Toisaalta harva vaivautuu puolustamaan tiedettä ja innovaatioita äänekkäästi. Traktorit eivät vyöry Helsingin keskustaan ja vientiteollisuus ei lamaannu akateemisen mielenilmauksen vuoksi. Koulutus, tiede ja innovaatiot ovat helpoimpia uhreja määrärahojen pienentyessä. Tähän on monta syytä.

Ensinnäkin perustutkimus, uuden tiedon etsiminen ilman suoranaista hyödyntämistä ei voi tarjota päätöksentekijöille takuuta tuotoista ja voitoista heti seuraavalla vuosineljänneksellä, ei edes seuraavana vuotena tai ei ehkä koskaan. Tämä ei yksinkertaisesti kuulu tieteen toimintaperiaatteisiin. Tuottavat ja myytävät sovellutukset tulevat aikanaan, vuosien tai vuosikymmenien päästä, jos tulevat.

Toiseksi kukaan ei puolusta raivoisasti Teknologia ja innovaatiopolitiikan (T&I:n) etuja. Näyttävät ja äänekkäät puolestapuhujat puuttuvat sekä poliitikkojen että edunvalvojien puolelta. T&I-yhteisöllä ei ole teollisuuden tai etujärjestöjen edunvalvontakoneistoja tukenaan. Nykymaailmassa pitää pystyä argumentoimaan merkityksestään ja menestyksestään.  Tässä on peiliin katsomisen paikka myös tutkijoilla ja innovaattoreilla itsellään.

Kuitenkin Suomen tulevaisuuden kilpailukyky makaa T&I:n varassa. Maatamme ei ole siunattu raakaöljy- ja maakaasuesiintymillä. Hyvinvointiyhteiskuntamme hintarakenne ei anna mahdollisuutta työvoiman hintakilpailuun, halpatyö tehdään muualla. Bulkkituotteilla emme tule tulevaisuudessa pärjäämään. Ainoa mahdollinen realistinen skenaario linkittyy korkeimpaan mahdolliseen osaamiseen kaikilla sektoreilla: koulutuksessa, tutkimuksessa, tieteessä, taiteessa, teknologioissa, innovaatioissa, organisatorisissa ja sosiaalisissa järjestelmissä.

Eric Chalinen: 50 konetta jotka muuttivat maailmaa

Eric Chalinenteos tarjoaa mielenkiintoisia tarinoita, anekdootteja ja pikkukertomuksia maailmaan pysyvästi mullistaneiden keksijöiden ja keksintöjen maailmasta. Keksinnöt ovat syntyneet useimmiten pitkäjänteisen työnteon tuloksena, usein kokeilun ja erehdyksen kautta. Joskus harvoin on sattuma ollut keksijän apuna ja oikopolku onnistuneeseen ratkaisuun on löytynyt pikareittiä. Kirja on sekä miellyttävä lukea ulkoasultaan ja taitoltaan. Se on eittämättä kiinnostava suuremmallekin yleisölle, ei ainoastaan tekniikan historiaa harrastaville.

Mitä koneiden historiasta voi oppia? Chaline tarjoaa ennakkoluulottomien keksijöiden kautta hedelmällisen näkökulman modernin yhteiskunnan historiaan. Nämä keksinnöt ovat lisänneet hyvinvointiamme vapauttamalla meidät manuaalisesta työnteosta ja poistamalla tappavia sairauksia, ne ovat lisänneet mukavuutta ja mahdollistaneet modernin viestinnän, matkustamisen ja tuntemamme elämänmuodon.

Kirjaan kootuista koneista puolet on keksitty Yhdysvalloista, kolmasosa Iso-Britanniassa. On huomioitava, että useat amerikkalaiset keksinnöt ovat siirtolaisten kädenjälkeä. USA:lla on kadehdittavan pitkään ollut taito houkutella osaajia ja huolehtia heidän työolosuhteistaan ja rahoituksestaan. Neljä keksintöä on tehty Saksassa. Hajamaininnat leviävät Ranskasta Japaniin ja Belgiasta Australiaan. Tanskalainen 1800-luvun tuulivoimala on ainoa piristävä pohjoismaalainen poikkeus muuten hyvin anglosaksisessa kattauksessa. Yhtään suomalaista konetta ei ole mahtunut mukaan.

Kuva: Mikroaaltouunin keksijä Percy Spencer huomasi tutkasäteilyn sulattaneen hänen taskussaan olleen suklaapatukan.

Richard Gaughan: Nerokas sattuma

Richard Gaughanin Nerokas sattumaon rakennettu kuuden ajallisesti rajatun luvun mukaan. Levoton taitto, liian monet kuvat, eri kirjasintyypit ja liian pieni fontti koettelevat lukijan kärsivällisyyttä. Ratkaisua ei voi pitää onnistuneena. Tämän ei saa antaa häiritä, vaan häiriösignaaleilta tulee sulkea silmänsä ja yrittää sinnikkäästi keskittyä. Yritys palkitsee: kirja tarjoaa loistavia esimerkkejä maailmaamme mullistaneista ja nimenomaan sattuman kautta tehdyistä löydöistä.

Gaughan kartoittaa sattuman merkitystä tieteellisessä prosessissa. Peruskysymys kuuluu mitkä seikat määrittävät sen, milloin sattuma kantaa hedelmää, tai sen, kun sitä ei huomata? Gaughan vastaa kolmella kohdalla. Ensinnäkin tutkijan pitää olla hyvin valmistautunut ja perustietojen tulee olla kunnossa. Muuten odottamattomia tuloksia ei osata ”nähdä” ja tulkita.

Mahdollisuus keksiä on Gaughanin mukaan toinen selittävä tekijä. Kaikki epäonnistumiset eivät avaa taivaan portteja vaan kysymys on poikkeuksellisesta tilanteesta, joka pitää osata käyttää hyödyksi. Kolmantena tekijänä Gaughan mainitsee halun löytää. Tutkijoiden ja insinöörien on myös oltava halukkaita löytämään. Nykyisin usein aikataulu- ja rahoituspaineet vähentävät tällaista halukkuutta. Projekti on saatettava loppuun ja alkuperäiseen tutkimuskysymykseen on palattava. Erityisesti yksityisellä puolella työnantaja odottaa vastausta haluttuun kysymykseen, holtittomia rönsyjä ei kaivata. T&I-rahoituksen tulisi olla joustavaa ja sallia mielenkiintoisten sivupolkujen seuraaminen.

Ilkka Taipale: 100 Social Innovations from Finland

Ilkka Taipaleen teokseen 100 Social Innovations from Finland niitä sivupolkuja mahtuu: kirjassa vyörytetään muutaman sivun helposti luettavina juttuina 100 suomalaisista sosiaalista innovaatiota lukijan tarkasteltavaksi. Kirja on helppolukuinen, taskukokoinen ja sen voi lukea joko yhdeltä istumalta tai luvun kerrallaan vaikka työmatkalla tai ennen nukkumaan menoa. Toisaalta voi kysyä kenelle kirja on oikeastaan tarkoitettu? Ja miksi konsepti niin kovin paljon muistuttaa Gummeruksen vuonna 2011 julkaisemaa Juha Oksasen, Pekka Pesosen, Nina Rillan ja Jani Saarisen teosta ”Suomalaisia innovaatioita. Suomi-konepistoolista Habbo-hotelliin”?

Tarjolla on usein arkipäiväisinä pidettyjä innovaatioita: isyyslomaa ja äitiyspakkauksia, maksutonta kouluruokaa ja kirjastojärjestelmää. Toisaalta Taipaleen toimittaman teoksen innovaatiovalintojakin voi paikka paikoin ihmetellä. Onko innovaatio numero 91, ”Eroticism in everyday life”, todellakin alun perin suomalainen innovaatio?

Taipaleen teoksen suurin ansio lienee siinä, että hän muistuttaa meitä usein itsestään selvinä pitämistämme, arkipäiväämme suuresti helpottavista ja hyvinvointiamme lisäävistä enemmän tai vähemmän alun perin suomalaisista ilmiöistä.

Meillä on varaa odottaa

Onni on tietenkin vain mauste tieteen ja teknologian historiassa. Perusraaka-aine on  osaava työvoima. Pisa-tuloksissa tippuvat 15-vuotiaat ovat työelämässä ainakin seuraavat 50 vuotta. Osaaminen ei ole itsestään selvä luonnonvara, sen eteen pitää tehdä koko ajan systemaattisesti työtä.

Toinen raaka-aine on työ itsessään: rankka vuosikausien tai jopa vuosikymmenien puurtaminen löytyy kaikkien sankaritarinoiden taustalta. Kirkkaimmistakin tytöistä ja pojista vain ahkerimmat jäävät historiaan. Mutta myös sattumalle on jätettävä tilaa myös tieteessä, tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Pitää pystyä löytämään myös sellaista mitä ei varsinaisesti ole etsimässä. Emme voi tietää mitä emme vielä tiedä.

Sama pätenee myös menestyksekkääseen T&I-politiikkaan. On täysin selvää, että strategiselle tutkimukselle on oma tärkeä paikkansa. Mutta älylliseen uteliaisuuteen perustuvalle uuden tiedon etsinnälle on myös varattava aikaa ja rahaa. Uuden tiedon tuottaminen ei voi olla ylellisyyttä. Se on olennainen osa suomalaista ja eurooppalaista elämäntapaa.

Mielenkiintoinen havainto liittyy siihen miten julkisen sektorin rahoittajien roolit ovat viime aikoina ainakin väliaikaisesti muuttaneet paikkaansa: EU näyttää tällä hetkellä suuntaa julkisten tutkimus- ja innovaatioinvestointien kasvattamisessa – Suomi leikkaa kansallista T&I-rahoitustaan. Euroopan parlamentti hyväksyi marraskuun täysistunnossaan miltei 80 miljardin Horisontti 2020 -ohjelman tutkimuksella ja innovaatioille seuraavalle seitsemän vuoden rahoituskaudelle. Neuvosto siunasi ratkaisun joulukuun alussa. Kasvua edellisestä 50 miljardin ohjelmasta on rajusti.

Suomessa julkinen T&I-rahoitus on valitettavasti ollut laskusuunnassa: sekä Suomen Akatemian että Tekesin rahoitusta on leikattu. Tämä on huono signaali lamasta toipuvan yksityisen sektorin T&I-rahoitushalukkuudelle. Tämä on huono signaali myös ulkomailta tarkasteltuna: takana ovat Suomen päivät tieteen ja innovaatioiden suurvaltana, jossa Nokia oli maailman markkinajohtaja kommunikaattorillaan ja jossa T&I-investoinnit olivat neljä prosentti bruttokansantuotteesta. Olemme menettäneet edelläkävijän tittelin, olemme menettäneet etulyöntiasemamme. Miten houkutella ulkomaisia investointeja tulevaisuuden eväitään syövään maahan?

Tiedettä, tutkimusta, teknologista kehittämistä ja innovaatioita ei pitäisi nähdä vaan kulueränä valtion talousarvion muiden budjettilinjojen joukossa. T&I on investointi oman ja lastemme tulevaisuuden puolesta, suomalaisen ja eurooppalaisen hyvinvointivaltion turvaamiseksi. T&I on luonnollinen valinta oman historiamme ja kulttuurimme valossa.

Nykytiede maksaa entistä enemmän, ongelmat ovat tulleet sitä kalliimmiksi ratkaista mitä pidemmälle olemme päässeet niiden tutkimisessa. Suomella ja EU:lla on oltava malttia odottaa tulevaisuuden läpimurtoja. Jokainen vähänkään maailmalla matkustanut erottaa hyvinvoinnin ja vaurauden kurjuudesta ja köyhyydestä. Suomi ja Eurooppa kuuluu ensiksi mainittuun ryhmään. Meillä jos kellään kaikista maailman maista ja alueista on myös varaa odottaa suuria läpimurtoja, tulevat ne sitten sitkeän työn tai sattuman kautta.

***

Arvostelu on julkaistu lyhennetyssä muodossa Kanavassa 2/2014