Suomalaisesta elokuvasta lähes kaiken tietävä elokuvaneuvos Kari Uusitalo on julkaissut jo kolmannen kaskukirjan. Aineistoa kirjaa varten hän on koonnut sekä tutkiessaan suomalaisen elokuvan historiaa ja siitä kirjoja kirjoittaessaan että osallistuessaan itse elokuvien tekemiseen. Mukana on tarinoita elokuvatähdistä ja toisaalta omakohtaisia muistelmia.

Tämän kokoelman kaskut eivät ole olleet mukana Uusitalon aikaisemmissa kahdessa kaskukirjassa. Sen sijaan kirjan sivuilta löytyy runsaasti tarinoita, joita on julkaistu Uusitalon muissa kirjoissa. Esimerkiksi Siiri ja Kaarlo Angerkoskea käsittelevästä kirjasta on otettu monia hauskoja juttuja. Tosin monia hauskoja juttuja on jäänyt ottamatta tähän valikoimaan. Kaskuja on myös muiden kuin Uusitalon kirjoittamista kirjoista.

Kyseessä on nimenomaan kaskukokoelma. Mukana on tosin joitakin elokuvalehdissä julkaistuja vitsejä, mutta suurin osa kaskuista kertoo suomalaisen elokuvan merkkihenkilöistä. Ne ovat anekdootteja, jotka kuvaavat hyvin kohdettaan eivätkä ketään muuta. Se ovatko ne välttämättä totta ja todella tapahtuneita asioita ei ole tässä yhteydessä olennaista. Olennaista on, että kaskut kertovat jotain niiden kohdehenkilöstä. Siinä on niiden kulttuurihistoriallinen merkitys, mitä myös Egon Friedell on korostanut. Tietenkin useimmat kaskut ovat myös hauskoja, mikä lisää lukemisen nautintoa. Muutamassa jutussa dokumentaarisuus on kuitenkin tärkeämpää kuin hauskuus.

Asiantuntemuksensa avulla Kari Uusitalo on pystynyt laatimaan kirjan, jossa rakennetaan henkilökuvia hyvin suuresta joukosta kotimaisen elokuvan merkkihenkilöitä. Kaskujen kautta välittyy jokin olennainen piirre henkilön luonteesta. Mukana on tarinoita suurista persoonista kuten T.J. Särkästä, Edvin Laineesta tai Tauno Palosta ja lisäksi monista muista elokuvatuotantoon osallistuneista vähemmän tunnetuista henkilöistä. Kari Uusitalon huolellisuutta osoittaa, että kirjassa on elokuva- ja henkilöhakemisto.

Kaskut on järjestetty suunnilleen aikajärjestykseen eli tarinat kertovat mykän filmin ajasta viimeisimpien vuosien elokuviin eli Erkki Karun Koskenlaskijan morsiamesta Klaus Härön Näkymättömään Elinaan. Pääpaino on jossain määrin televisiota edeltävän ajan elokuvissa.

Suomalaisen elokuva-alan tilannetta 1970-luvulla kuvaavat hyvin Kari Uusitalon omat kokemukset Suomen elokuvasäätiön asiamiehenä. Esimerkiksi kun asiamies vastasi puhelimitse tehtyihin tukipäätöksiä koskeviin tiedusteluihin, hakijat kommentoivat saatua päätöstä kukin omalla tavallaan.

Kirjan kirjoittajasta Kari Uusitalosta voi todeta, että hänellä on kuiva mutta asiallinen huumori. Se on usein vilahdellut hänen tutkimustensakin sivuilla. Tämä kirja on joka tapauksessa hauska.