Marjo-Riitta Antikainen nostaa tutkimuskysymyksekseen Fanni Luukkosen johtajuuden. Antikainen pitäytyykin koko teoksen ajan tiiviisti asettamassaan näkökulmassa. Hän pohtii Luukkosen kasvamista johtajuuteen sekä Luukkosen ominaisuuksia johtajana. Tutkimus avaakin mielenkiintoisen ja monipuolisen näkökulman 1900-luvun alkupuolella eläneen naisjohtajan elämäntarinaan ja työuraan. 

Antikainen näkee, että Fanni Luukkosen aktiivinen järjestötoiminta muun muassa raittiusliikkeessä sekä ahkera työnteko opettajana kasvatti hänen johtamistaitojaan. Antikainen toteaakin, että Fanni Luukkonen ei syntynyt johtajaksi vaan elämän tuomien haasteiden kautta hän kasvoi tehtäväänsä. Opitut taidot testattiin, kun Luukkonen vuonna 1929 valittiin Lotta Svärdin keskusjohtokunnan puheenjohtajaksi. Hän nousi yhdistyksen johtohahmoksi ja keulakuvaksi, joka luotsasi järjestöä kehittäen sen toimintaa ja luoden järjestön sisään yhtenäisyyttä.  Luukkosesta muodostuikin jo elinaikanaan karismaattinen johtaja ja legenda.

Antikainen pohtii Luukkosen johtajuutta paitsi 1930-luvun johtajakuvan kautta myös tämän päivän moderneilla näkemyksillä ja termeillä johtajuudesta. Lukija ryhtyy väistämättä pohtimaan kysymystä hyvän johtajan ominaisuuksista. Käsittelytapa avaa mielenkiintoisen näkökulman ja vertailukohdan Fanni Luukkosen ja tämän päivän johtajuuden välillä. Toisaalta paikka paikoin johtajuuden määrittelyssä käytetyt modernit termit antavat käsittelylle väkinäisen vaikutelman.

Tutkimuksessa Fanni Luukkonen kuvataan varsin esimerkillisenä johtajana. Hänen johtajakuvassaan tuodaan esille vain joitakin säröjä – ja särötkin tulkitaan useimmiten Fanni Luukkosen eduksi. Esimerkiksi äärioikeiston nousu 1920-luvun lopussa pakotti Lotta Svärdin puheenjohtajan kannanottoihin, jotka eivät miellyttäneet kaikkia järjestön jäseniä. Luukkonen pyrki kuitenkin pitämään ristiriidat poissa julkisuudesta – olihan hänen kantavana tavoitteenaan luoda yhtenäinen Lotta Svärd. Olisin toivonut, että tutkimus olisi tuonut laajemmin esille järjestön sisällä ilmenneitä ristiriitoja ja niiden johtajalle mukanaan tuomia haasteita.

Kirjan valokuvat avaavat lukijalle Luukkosen elämänkaarta aina lapsuudesta hänen kuolemaansa saakka. Varsin usein olemme tottuneet näkemään Luukkosesta kuvan, jossa on lottapukuun pukeutunut viisikymppinen arvovaltainen lottajohtaja. Teoksen valokuvat tuovat esiin myös toisenlaisen Fanni Luukkosen: nuoren opiskelijan ja opettajan, iloisen tädin sekä sairauden riuduttaman vanhuksen.

Antikaisen teos on miellyttävä lukea. Selkeästi kirjoitettu teksti, hyvin valitut valokuvat ja tutkijan pohdiskeleva ote johdattavat lukijaa eteenpäin Fanni Luukkosen elämäntarinassa. Tutkimus herätti ajatuksia naisen mahdollisuudesta toimia työelämässä, luoda uraa ja päästä johtotehtäviin 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Tutkimuksen loppuun olisin kaivannut vielä jonkinlaista pohdintaa ja yhteenvetoa tutkimuksen tuloksista. Tämä olisi selkeyttänyt ja tiivistänyt lukijalle tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset Fanni Luukkosen johtajuudesta.