Suomalaisen työelämän kankeat rakenteet

Teos osoittaa, että maahanmuuttajilla on varsin haavoittuva asema työelämässä. Maahanmuuttajat jäävät marginaaliin työelämässä rakenteellisista syistä – samalla tavalla kuin naiset aikaisemmin.  Myös koulutuksesta on tullut 1990-luvulta lähtien rajaava tekijä, ja ne joilta koulutus puuttuu, ovat syrjäytyvät yhteiskunnasta helpommin. Maahanmuuttajilla on kantaväestöä epävarmempi asema työmarkkinoilla ja työehdot ovat usein halvemmat ja heikommat.Työelämään on syntynyt jakolinja kantaväestön töihin ja maahanmuuttajatöihin. Maahanmuuttajatyöt muuttuvat myös herkimmin taloudellisen tilanteen muuttuessa. He päätyvät taantumassa ensimmäisinä ulos työmarkkinoilta ja noususuhdanteessa viimeisinä niiden sisälle.
Teoksessa pureudutaan ajatukseen maahanmuuttajien etäännyttämisestä työelämässä. Maahanmuuttaja koetaan etniseksi vieraaksi, mikä vaikuttaa myös siihen, millaisia käytännön työtehtäviä hänelle annetaan. Jeannette Laurén ja Sirpa Wrede kirjoittavat lähihoitajien työstä institutionaalisen rasismin käsitteen kautta. Etnisyys määrittää suhteita työorganisaatioissa. Laurénin ja Wreden haastattelemat lähihoitajat kertoivat, että vaikka kaikilla työyhteisössä on sama suomalainen koulutustausta, maahanmuuttajalle saatetaan herkemmin määrätä avustavia tehtäviä kuten siivousta. Toisarvoisempien tehtävien antaminen on osa etnisten erojen luomista työyhteisössä. Myös mahdollisuudet työpaikkakoulutukseen ja vakituisen työpaikan saamiseen ovat pienemmät maahanmuuttajahoitajilla.

Myös niin kutsutut huippuosaajat, joita halutaan houkutella Suomeen, kokevat vaikeuksia suomalaiseen työkulttuuriin sopeutumisessa. Olga Silfverin haastattelemat IT-alan osaajat ja tutkijat entisen Neuvostoliiton maista kertoivat, miten vaikeaa on sopeutua suomalaiseen työelämään, kun perehdytys on puutteellista. Mikäli työnantaja ei tue työntekijää ja perehdytä työelämän pelisääntöihin, sopeutuminen kulttuuriin ja yhteisöön on vaikeaa ja työnteon aloittaminen suomalaisyrityksessä on hidasta. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kokemukset työelämästä sisältävät varsin erilaisia ulottuvuuksia kuin julkinen markkinointipuhe huippuosaajista. Huomio on erittäin tärkeä tulevaisuuden kannalta, kun puhutaan ulkomaalaisen työvoiman houkuttelemisesta Suomeen.

Yrittäjyys vaihtoehtona ja pakkona

Östen Wahlbeckin artikkeli kebabyrittäjistä on erittäin mielenkiintoinen katsaus yrittäjyyteen. Haastatellut turkkilaiset ravintola-alan yrittäjät kokivat, että yrittäjyys on väylänä suomalaisen yhteisön hyväksyntään ja sosiaalisen statuksen saavuttamiseen. Yrittäjyys koetaan usein ainoaksi vaihtoehdoksi osoittaa olevansa kunnollinen kansalainen, mikäli muuta työtä ei löydy. Työpäivät ovat hyvin pitkiä, eivätkä aina edes taloudellisesti kannattavia mutta haastatellut kokivat, että on parempi työllistää itsensä kuin saada syytöksiä yhteiskunnan sosiaalietuuksien varassa elämisestä. Yrittäjyys näyttää perustuvan Wahlbeckin mukaan valintaan pelkkien huonojen vaihtoehtojen joukosta.

Työnantajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan

Vieraita työssä -teoksen moni artikkeli kertoo maahanmuuttajien vaikeuksista ja haasteista saada työtä tai olla työelämässä. Maahanmuuttajien heikko asema työmarkkinoilla johtuu usein liian heikosta kielitaidosta tai siitä, ettei muualla suoritettuja tutkintoja tunnusteta Suomessa. Työnantajien epäluottamus maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kohtaan on myös esteenä työllistymiselle. Työnantajat saattavat ajatella, että työnhakijalta puuttuu suomalaisen kulttuurin osaamista. Kielitaitoa käytetään kuitenkin myös tekosyynä sille, ettei haluta palkata maahanmuuttajaa muista syistä.

Maahanmuuttajien heikosta asemasta työnhakutilanteissa kertoo hätkähdyttävästi Akhlaq Ahmadin artikkeli ”Voisin tietysti palkata heitä, mutta…” Työmarkkinoiden sosiokulttuurinen sidonnaisuus.  Pakistanilaista alkuperää oleva Ahmad teki tutkimuksen, jossa hän vastasi itse 400:n avoinna olevaan työpaikkailmoitukseen. Monet työnantajista suhtautuivat erittäin vastahakoisesti maahanmuuttajataustaiseen hakijaan. Hakemuksen hylkäämisen perusteena käytettiin sitä, että hakijalla oli vääränlainen kokemus tai riitämätön kielitaito tai että paikka olikin jo täytetty.  Ristiriitaisuuksia ilmeni paljon työnantajakontakteissa. Paikat, joissa ei ollut vaadittuna erityistä kokemusta, saattoivat kuitenkin vedota hakijan kokemuksen puutteeseen. Suomalaisen testihenkilön tarkastaessa yli puolet paikoista oli edelleen avoinna. Ahmadin artikkeli näyttää, miten vakavaa syrjintää maahanmuuttajat kokevat työhönottotilanteissa.

Miten muuttaa suomalaista työelämää?

Teos osoittaa, että työelämässä tarvitaan lisää perehdytystä työtapoihin ja kulttuuriin. Työnteolla on merkittävä osa kotoutumisessa ja suomalaiseen kulttuuriin tutustumisessa. Eronteko meihin ja vieraisiin on haitallinen jako yhteiskunnassa. Kirjoittajien mukaan pitäisi kiinnittää huomiota yleisiin työelämän mekanismeihin, jotka tuottavat haavoittuvan aseman työelämässä. Yksilöllisiin tekijöihin keskittyvä keskustelu toisintaa ajatusta maahanmuuttajista työelämän ulkopuolisina. Keskustelun maahanmuuttajien asemasta työelämässä ei pitäisi perustua maahanmuuttajien ominaisuuksiin vaan yhteiskunnan rakenteiden analyysiin.

Maahanmuuttajien työllistämistoimenpiteiden pitäisi myös keskittyä enemmän konkreettisten työelämäyhteyksien luomiseen sen sijaan, että korostetaan heikkouksia ja puutteita kielitaidossa ja ammattipätevyyksissä. Ylipäätään tarvitaan asennemuutosta suomalaisessa yhteiskunnassa, jotta tänne tulevat kokevat olevansa osa yhteisöä sen sijaan, että ovat jatkuvasti vieraita.