Kaj Ilmosen toimittaman Moderniteetti ja moraali -kirjan otsikko voisi hyvin olla ironinen heitto, sillä vaatisihan
näin laajojen asioiden suppea käsittely melkoista älyllistä
akrobatiaa. Kirja itsessään onkin sitten paljon maanläheisempi, tai ainakin se tarttuu modernin ja moraalin
kysymyksiin vähemmän ylimielisesti.

Lähtiessään johdantoluvussa liikkeelle moraalikysymysten
ajankohtaisuuden teemasta, Ilmonen viittaa brittiläiseen
moraalikeskusteluun. Minusta tämä asetelma ei oikein toimi,
varsinkaan kun yhteyttä suomalaiseen moraalikeskusteluun ei osoiteta, todetaan vain: ”Moraalinen hämmennys näyttäisi vallitsevan muissakin länsimaisissa yhteiskunnissa – myös Suomessa” (s. 7). Minusta on kovasti yksinkertaistavaa yhtäältä niputtaa `länsimaat’ yhtenäiseksi moraalikentäksi ja toisaalta kuvata moraalinen hämmennys nimenomaan näitä länsimaita koskevaksi tilaksi.

Olettaen, että edellisellä ei ole ratkaisevaa merkitystä
itse argumentaatiolle (kuten itse ajattelen), niin minusta se etenee hyvin. Ilmonen rajaa kirjan kysymyksenasettelun tarkemmin koskemaan moraalikysymyksiä äärirelativismin kannalta. Modernin oikeudenmukaisuusprojektin, keskeisen `superhyvän’, rapautuminen on merkittävä ilmiö: miten rakentaa identiteetti tällaisessa epävarmassa ympäristössä? Juuri tähän oikeudenmukaisuusprojektiin liittyviä kysymyksiä ”Moderniteetti ja moraali” -kirja lähtee kartoittamaan. Rapautumisesta huolimatta, kuten Ilmonenkin toteaa, kaikki superhyvät eivät ole kuitenkaan täysin hävinneet. Ajallisesti epätahtisessa modernissa maailmassa on vielä `taskuja’, joissa ne elävät (18).

Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Eerik
Lagerspetz, Seppo Sajama ja Kaj Ilmonen tarkastelevat
markkinatalouden moraalisia perusteita. Omaisuuden filosofian historiaa käsittelevässä kirjoituksessaan Lagerspetz pohtii erityisesti lockelaista haltuunoton problematiikkaa ja kapitalismin moraalia. Hän tulee lakonisesti siihen johtopäätökseen, että omistusoikeus, esimerkiksi nykyisen kansainvälisen merioikeuden osalta, näyttäytyy kaikesta moraalisesta perustelusta huolimatta nimenomaan tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä (41). Sajaman kirjoitus verotuksen oikeudenmukaisuuden mahdollisuudesta varoo sanomasta asiasta mitään varmaa, viitaten vain Smithiin, jonka mukaan ”mikään yksittäinen vero ei voi koskaan olla täysin tasapuolinen” (57). Joka tapauksessa Sajama osoittaa yhteyden verotuksen ja modernin valtion synnyn välillä. Ensimmäisen osan lopuksi Ilmonen käsittelee korkokysymystä ja sitä miten muuttunut suhtautuminen oman edun tavoitteluun on yhteydessä koronottoon. Hän nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä voisi olla nykyään eettisesti oikea suhtautuminen korkotasoon.

Kaikissa edellä kuvatuissa kolmessa kirjoituksessa ilmenee selkeästi ensinnäkin se miten nykyiseen markkinatalousideologiaan perustuvan modernin valtiokäsityksen eräät keskeiset tekijät ovat kehittyneet. Toisaalta niistä käy ilmi myös omistukseen, verotukseen ja korkoinstrumenttiin liittyvät moraaliset ongelmat. Omasta mielestäni tämä on kirjan keskeisin anti ja valottaa hyvin moderniteetin ja moraalin välisiä yhteyksiä, vaikka lopulta jääkin jälkeen otsikon lupaamasta kokonaiskuvasta.

Kirjan kaksi muuta osaa keskittyvät sitten
moderniteettiin erityisesti liberalismin periaatteiden
kannalta. Toisessa osassa tuodaan esiin moderniteetin
perusristiriidoista yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden
kysymys. Jussi Kotkavirta tarttuu erityisesti käsitteellisiin kysymyksiin ja Risto Eräsaari taas hyvinvointivaltion ajatukseen. Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään sitten käytännön esimerkkien valossa vapauden ja oikeudenmukaisuuden tematiikkaa: Pekka Sulkunen
alkoholipolitiikkaa, Sari Näre seksuaalipolitiikkaa ja Jaana
Lähteenmaa nuorisopolitiikkaa. Näiden viimeisten osien suhteen jäin kaipaamaan jotain väkevämpää asioihin paneutumista.

Väkevyyttä nimenomaan kirjan otsikon suhteen, sillä omia
erityiskysymyksiään käsitellessään kirjoitukset toimivat perin hyvin. Tällaisenaan johtopäätös on, että moderniteetin ja moraalin välisestä yhteydestä ei voi paljoa sanoa.

Kirjan toimittaminen näyttääkin jääneen hieman kesken. Tähän viittaa myös se, että monin paikoin lähdeviittauksissa on puutteita.Hakemistolle olisi myös käyttöä. Kaikessa hajanaisuudessaankin kuitenkin kiinnostavien kirjoitusten kokoelma.