Ted Turnerin itsensä ja Bill Burken kirjoittaman teoksen suomennettu nimi Ted Turner – Elämäni mediabisneksessä häviää alkuperäiselle, sillä kirja ei keskity pelkästään Turnerin toimintaan mediamaailmassa, vaan hänen elämäntarinansa keskipisteessä ovat yhtä lailla perhesuhteet, kilpaura menestyneenä purjehtijana kuin rooli globaaleista asioista kiinnostuneena hyväntekijänä. Alkuperäisnimi Call Me Ted (Kutsukaa minua Tediksi) on kuvaavampi, koska elämäkerran kohteena on itseään rentona pitävä kaveri, joka ei välitä muodollisuuksista ja haluaa itseään puhuteltavan etunimellä.

Minkälainen ihminen Ted Turner sitten on? Lapsuudesta nykyaikaan etenevä tarina luo kuvan henkilöstä, joka tekee asiat useimmiten oman mielensä mukaan. Hän kyseenalaistaa vallitsevat normit, jos hän kokee niiden olevan hyödyttömiä tai rajoittavan itseään. Omapäisyyden lisäksi Turnerista välittyy kuva äärimmäisen kilpailuhenkisenä ihmisenä, jolla on kova halu menestyä sekä liikemiehenä että purjehtijana. Tavoitteidensa saavuttamisessa hän on valmis kovaan työntekoon, mutta hänellä on myös luovaa hulluutta ja riskinottokykyä, joten ei ole lainkaan yllättävää, että hän kasvattaa isältään perimän ulkomainosyhtiön askel kerrallaan mediakonglomeraatiksi ja voittaa useamman arvostetun purjehduskilpailun.

Vaikka elämäkerta pyrkii kattamaan Turnerin koko elämänkaaren, on mediamaailma kuitenkin vahvimmin esillä, koska siellä hän on tehnyt elämäntyönsä. Turner itse toteaakin, että merkittävien voittojen myötä purjehdus jäi taka-alalle, mutta mediabisneksessä hänellä riitti aina uusia tavoitteita. Liikemiehenä Turner kuvaa itsensä intohimoisena innovaattorina, joka ymmärsi panostaa uusille osa-alueille niin lähetystekniikassa kuin ohjelmatuotannossa. Henkilökohtaisen energiansa ja luovuutensa ansiosta hän toteaa eronneensa suuresti muista mediamaailman vaikuttajista, minkä seurauksena hän oli eräänlainen ”outo lintu”, jonka näkemyksiä ei aina ymmärretty. Esteistä huolimatta Turner onnistui rakentamaan oman mediaimperiuminsa, joka mahdollisti sekä uran aikaiset että sen jälkeiset suuret rahalliset lahjoitukset hyväntekeväisyyteen – esimerkiksi vuonna 2006 YK:lle osoitetun miljardi dollaria.

Elämäkerta piirtää kuvan suoraselkäisestä ja humaanista liikemiehestä, jolle menestys ei ole noussut missään vaiheessa päähän. Teoksen luoma kuva on niin kirkasotsainen, että ajatuksissa alkavat väkisin kummitella Peter Ackroydin kuuluisat sanat: ”Jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta. Jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani.” Elämäkerroille on luonteenomaista esittää kohteensa positiivisessa valossa, mutta välillä asioita voisi tarkastella kriittisemminkin. Esimerkiksi eroihin päättyneet avioliittonsa Turner sivuuttaa melko nopeasti.

Toisaalta Turnerin elämäkerran ansiokas puoli on se, että hän ei ole yksin äänessä, vaan lukuisat ihmiset kertovat eri elämänvaiheiden yhteydessä omat näkemyksensä mediavaikuttajasta. Tarina Tedistä -osioissa puheenvuoron saavat niin lapset, vaimot, muut sukulaiset, ystävät kuin liikekumppanit. Välillä nämä lyhyet – ja melko kritiikittömät – tarinat katkaisevat häiritsevästi kerronnan, mutta parhaimmillaan ne antavat paljon syvemmän kuvan Turnerista ja hänen toiminnastaan kuin mihin hän itse pystyy. Erityisesti kolmas aviovaimo Jane Fonda esittää tarkkoja huomioita ex-miehestään.

Kun huomioi Turnerin kokemuksen mainos- ja mediamaailmasta, ei ole yllättävää, että kirjan kerronnassa on iskevyyttä (mistä myös kiitos kääntäjälle). Tarina etenee jouheasti ja välillä voi huomata hymyilevänsä, kun Turner tai joku toinen kertoo hänen lukuisista tempauksistaan purjehduksen tai liike-elämän parissa. Parhaimmillaan elämäkerta onkin kuvatessaan purjehduskisoja sekä mediamaailman rakennetta ja sen liiketoimintaa. Turnerilla riittää näkökulmaa molemmista asioista kertomiseen, jolloin hän onnistuu koukuttamaan näistä asioista kiinnostuneen lukijan.