Kirja on nimensä mukaisesti Coca-Colan merkkivuoden kunniaksi tehty yrityshistoriikki. Juoma rantautui Suomeen kesällä 1952 Helsingin olympialaisten aikana, koska se oli jo vuodesta 1928 alkaen ollut virallinen kisajuoma. Olympialaiset ja menestyvät urheilijat ovat yhä vieläkin näkyvä osa Coca-Colan markkinointia.

Kirjan tarina ei kulje kronologisessa järjestyksessä, vaan tuotteen synty, markkinointi-ideologia ja sen kokemat vastoinkäymiset käsitellään jokainen omassa luvussaan. Yrityshistorian väliin on lisätty lyhyitä katsauksia suomalaisesta elämänmenosta vuosikymmenien varrelta. Katsaukset eivät täysin istu tekstin joukkoon vaan tuntuvat alkulukujen jälkeen muuttuvan hieman irtonaisiksi. Nostalgiset alkuluvut ovatkin kirjan parasta antia.

Coca-Colan tuliainen suomalaiseen yrityselämään oli voimaperäinen ja totaalinen markkinointitapa. Koska 1950-luvun lopun Suomessa ei tarvittavaa markkinointikoulutusta ollut saatavilla, yritys järjesti sen itse amerikkalaisen mallin mukaisesti. Myyntimiesten oli käytöstään ja pukeutumistaan myöden edustettava yritystään. Koulutus olikin niin tehokasta, että ensimmäiset kurssilta valmistuneet myyntimiehet olivat kysyttyjä muidenkin yritysten palvelukseen.

Työssään näiden "coukkimiesten" oli painotettava juoman korkealaatuisuutta ja (kotimaisia kilpailijoita pienemmän) pullokoon oikeellisuutta. Markkinointiin kuului myös mainosten kiinnitys, eräänlainen myymälän merkitseminen Coca-Colan alueeseen kuuluvaksi. Missä oli ihmisiä, sinne oli saatava kokista. Mikäli paikallisen kauppiaan myyntiluvut olivat alhaiset, saattoivat markkinoijat viedä kokista maistettavaksi ovelta ovelle. Coca-Cola on myös harrastanut markkinoinnissaan monenlaisia kytkykauppa-kampanjoita. Keräämällä pullonkorkkeja on kuluttaja voinut hankkia itselleen huokeasti mm. kameroita, levysoittimia ja jopa auton.

Kirjan ulkoiseen näyttävyyteen on panostettu melkoisesti. Paperi on hyvälaatuista ja kuvitus näyttävää. Yrityksen omat värit, punainen ja valkoinen, tulevat esiin jokaisella sivulla. Juoman suomalaisen menestystarinan lukeminen on kuitenkin jossain määrin puuduttavaa, koska kertomukset pullokokojen muuttumisesta ja kymmenien eri mainoslauseiden vaihtuvuuksista tuntuvat jotenkin vaivaannuttavilta. Kiitosta täytyy antaa sille, että teos käsittelee myös juoman huonoa mainetta ja sen ympäri maailmaa kokemia boikotteja.

Tilaustyönä tehdyn yrityshistoriikin ei voi odottaakaan olevan kovin objektiivinen. Silti on pidemmän päälle ärsyttävää lukea, miten suomalaiset eivät kansainvälistymisestään huolimatta ole oppineet juomaan tarpeeksi Coca-Colaa ruuan kanssa. Samoin alkavat ärsyttää tuotteen hurmokselliset nimikkeet, kuten "länsimaisen kulttuurin symboli" ja "osa suomalaista kulttuurihistoriaa". Jälkimmäinen kunnia kuulunee kuitenkin muutamalle muulle juomalle.