Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia jakaantuu lukuihin, joista ensimmäisessä käsitellään Suomen syntyä, seuraavassa kansallisvaltion yhteiskuntaa ja viimeisessä globalisoituvaa Suomea. Ensimmäisen luvun artikkeleissa nostetaan esiin mm. kotimaisten vallanpitäjien tapa hallita teollisen vallankumouksen ulottuminen Suomeen ja samalla alkunsa saanut yhteiskuntapolitiikka. Toisessa luvussa tarkastellaan mm. toisen maailmansodan vuosia kansainvälisestä ja suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä näkökulmasta. Kolmannessa käsitellään mm. hyvinvointivaltion rakentamista.

Kirjan tekijät ovat laajentaneet näkökulmaa Suomen valtion poliittisesta historiasta suomalaisen yhteiskunnan poliittiseen historiaan. He ovat halunneet nostaa päärooliin nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan poliittisen historian Suomen valtion poliittisen historian sijaan. Kirjan johdannossa käydään läpi lyhyesti Suomen poliittisen historian yleisteokset suhteuttaen niihin omaa kirjaa ja sen lunastamaa paikkaa yleisteosten jatkumossa.

Kirjan tekijöiden joukossa on jatko-opiskelija, erikoistutkija, dosentteja ja professoreita, joita kaikkia yhdistää Turun yliopiston poliittisen historian laitos. Teoksen kerrotaan henkilöityvän vuoden 2004 lopulla eläkkeelle siirtyneeseen professori Jorma Kalelaan, joka toimi Turussa poliittisen historian professorina vuodesta 1992 alkaen.

* * * * * * * *

Kirjan kannessa on kuva moottorisahasta teosta kuvaavana keskeisenä symbolina. Moottorisahan asianmukaisuus keskeisenä symbolina ei tule kyseenalaistetuksi kirjaa lukiessa, sillä useiden artikkeleiden kohdalla kyseinen symboli on relevantti viitatessa artikkelin sisällöllisiin elementteihin. Osa artikkeleista asettuu siten hyvin sille alueelle, jonka symbolina voidaan moottorisahaa kuvaannollisesti pitää ja osa artikkeleista sijoittuu tuon alueen ulkopuolelle. Symboli on siten samalla sekä asianmukainen että epäasianmukainen, jolloin helposti syntyy vaikutelma epämääräisyydestä suomalaisen yhteiskunnan poliittisen historian käsitteellisessä haltuunotossa. Symboli kokoaa jotakin yhteen jättäen jotakin ulkopuolelleen, jolloin ulkopuolella olevat helposti näyttäytyvät epämääräisiltä, jutun juoneen nähden ylimääräisiltä sivupoluilta.

Symbolit eivät ole vain harmittomia kuvaannollistamisen välineitä, vaan niihin kiteytyy merkityksiä ja mielekkyyksiä, joihin on liitetty olennainen aines siitä, mistä symboli juonnetaan. Symbolilla kuvataan ‘jutun juonta’, jolloin sen asianmukaisuus parhaimmillaan auttaa jutun haltuunotossa, kun taas sen kohtaamattomuus jutun joidenkin osien kanssa kertonee jutun käsitteellisen haltuun ottamisen vaikeuksista. Kirjan tekijät eivät liene halunneetkaan ulottaa moottorisaha -symbolia koko suomalaisen yhteiskunnan poliittisen historian symboliksi, jolloin symbolin läpilyönti teoksessa tahallisuudessaan ja tahattomuudessaan synnyttää vaikutelman epämääräisyydestä juonen hallitsemisessa.

Toki jutun juonettomuus tai sellaiset osat, jotka eivät tue jutun juonta, voivat olla mukana elementteinä antoisan lukukokemuksen syntymisessä, joten sinänsä jutun juonellisuus tai juonessa pysyttäytyminen eivät takaa antoisuutta eikä liioin juonettomuus taikka juonen hylkääminen tarkoita sellaisenaan itse teoksen mielekkyyden olemattomuutta. Siten juonellisuuden tai juonettomuuden varaan ei voida pystyttää metodia antoisan lukukokemuksen saavuttamiseksi, mutta juonellisuudella tai juonettomuudella on osansa antoisan lukukokemuksen syntymisessä, tai sen syntymättä jäämisessä. Antoisaa lukukokemusta tukevat jutun eri elementit, ja samoin tapahtuu vähän antavan lukukokemuksen kohdalla, senkin muodostumisessa ovat jutun eri elementit osallisia. Jos juttu ei kykene kohtaamaan lukijan kokemusmaailmaa, ei jutun juonellisuus tai juonettomuus asiaa muuksi muuta. Jos juttu kykenee tavoittamaan lukijan kokemusmaailman, on jutun juonellisuus tai juonettomuus mukana tuota mahdollistamassa.

Kirjan artikkeleista osa asettuu jutun juonelliselle jatkumolle asianmukaisesti olematta kuitenkaan erityisen antoisia lukijan kokemusmaailman jäsentymistä ajatellen. Antoisina pidän Kalelan lähes kaikkia artikkeleita, ja toisaalta kuvaavaa on, että hänen keksintönään (keskustelussa Turun yliopiston poliittisen historian perusopintojen opetuksen uudistamisesta) kirjan symboliksi nostettiin moottorisaha, joka lienee ollut hänellä jossain määrin mielekäs jäsentäjä niiden ilmiöiden tarkastelussa, joita hän artikkeleissaan pyrkii haltuun ottamaan.

Kirjan tekijät liittävät teoksen rakenteen keskeisiksi näkemyksiksi ajankohdan, jolloin Suomi vakiintui kansallisvaltiona sekä siirtymisen hyvinvointivaltion rakentamisen seurauksena uuteen aikakauteen. Jälkimmäiseen liittyy uudenlainen yhteiskuntapolitiikka, johon johti Itä- ja Pohjois-Suomen tyhjeneminen ruuhka-Suomeen suuren muuton seurauksena. Tuota murrosta tekijät kuvaavat moottorisaha -symbolilla (lisäksi sillä viitataan tekijöiden näkökulmaan poliittiseen historiaan).

Mielestäni teoksen rakenteessa ja tutkimustuloksessa läpilyö kuitenkin ylitse muiden moottorisaha -symboli eli laajasti ymmärretty teollisuus, sen ympärille jäsentyvä kertominen ja sen avulla tapahtuva ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen ja yhteen kokoaminen. Tästä on mielestäni löydettävissä se aines teoksessa, jolla kyetään kohtaamaan lukijan kokemusmaailma antamalla välineitä käsitteelliselle haltuun ottamiselle ja mahdollistaen mielekkäiden kokonaisuuksien luomisen. Lukijan kokemusmaailmassa edelleen keskeistä osaa näyttelevät ne muutokset ja murrokset, jotka voidaan lukea moottorisaha -symbolin katvealueelle, jolloin teeman kautta tapahtuva jäsentely tarjoaa aineksia, joilla sitoa omia kokemuksiaan, jolloin teoksesta tulee mielekäs lukijalle.

Mielestäni moottorisaha -teeman olisi voinut tietoisesti ja tahallisesti ottaa koko teosta kokoavaksi teemaksi ja jäsentelyn lähtökohdaksi, sillä teema mahdollistaa suomalaisen yhteiskunnan poliittisen historian käsittelyn mitä moninaisemmasta näkökulmasta aina yksittäisen ihmisen arjen kokemuksista yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin. Tällaisen teeman kautta läpiviety tarkastelu parhaimmillaan voisi mielekkäällä tavalla sitoa ilmiöitä toisiinsa, niin että ne jäsentyvät merkitykselliseksi kokonaisuudeksi, jossa yhteiskunnan kokonaisvaltaisuus suhteessa sen eri alueisiin ja suhteessa yksittäisiin ihmisiin nousisi tarkastelun keskiöön samalla kun yksittäisten ihmisten elämät selittäisivät yhteiskuntaa heidän ollen osallisia yhteiskunnan todentumiseen joka käänteessä. Tällaisen teeman kautta tapahtuva kokoaminen olisi tietenkin kovin haasteellista, mutta haasteiden pelko ei liene hyväksyttävä syy jättää yrittämättä.