Kesä on parasta aikaa kiertää ja tarkastella maamme muinaismuistoja ja muistomerkkejä. Suurin osa niistä on valjastettu matkailunähtävyyksiksi asianmukaisine opastauluineen ja jopa opastettuine kierroksineen. Enemmän kesäisistä vierailuista saa kuitenkin irti, jos perehtyy etukäteen kiertokohteisiinsa.

Reijo Heikkisen kirjoittama "Kajaanin linna" ilmestyi viime vuonna kohteensa 400-vuotisjuhlan kunniaksi. Heikkinen kokoaa yksien kansien väliin Kajaanin linnasta aikaisemmin tiedetyn, uutta (arkistoihin perustuvaa) tietoa ei ole ollut tarkoituskaan etsiä. Heikkisen "Kajaanin linna" on siis mitä sopivin lukemisto kesämatkalaiselle.

Kajaanin linnan rakentaminen aloitettiin siis 1604, 1605 (jolloin juhlavuosi olisikin tänä vuonna yhtä aikaa Oulun kaupungin ja Oulun linnan kanssa) tai vasta 1607. Joka tapauksessa Kajaanin linnoittaminen kuului oleellisena osana Kaarle IX:n suunnitelmia saada Arkangelin kauppa omaan valvontaansa. Tukikohta Kainuussa olisi toiminut sotilaallisten operaatioiden helpottajana.

Linnan rakentaminen lähti vitkaasti vauhtiin. Aluksi tukikohtaa rakennettiin keskiaikaiseen tapaan 20-30-kiloisista luonnonkivistä sommitellen, joskin muuriin lisättiin sinne tänne suurempia kivenjärkäleitä keskiajalta kasvaneen tykkien tulivoiman tuhojen eliminoimiseksi. Kaarle IX ei jaksanut odottaa linnan valmistumista: jo alkutalvesta 1610 hänen käskynhaltijansa Iisak Behm hyökkäsi Kuolaan huonoin tuloksin.

Vuodesta 1607 Oulun ja Kajaanin linnojen rakentamisesta vastasi muurari Iisak Rasmuksenpoika. Hän sokeutui vuonna 1612, jonka jälkeen vastuuseen tuli Eerik Pietarinpoika Hare. Hän vaihtoi luonnonkiven sijaan rakennusmateriaaliksi poltetut tiilet. Vuonna 1616 linna oli asuttavassa kunnossa, lopullisesti ensimmäinen rakennusvaihe saatiin valmiiksi kolme vuotta myöhemmin 1619. Tuohon mennessä kuningas oli vaihtunut Kustaa II Aadolfiksi ja poliittinen tilanne Stolbovan rauhan myötä oli muuttunut niin, ettei linnalla ollut enää strategista merkitystä.

Varsinainen Kajaanin linnan kukoistuskausi ajoittuu vuosiin 1650-1680, kreivi Pietari Brahen aikaan. Tuolloin perustettiin myös Kajaanin kaupunki, 6.3.1651. Kajaanin linnan toinen rakennusvaihe saatiin päätökseen 22 vuotta aloittamisen jälkeen kesällä 1667.

Isovihan aikaan 24. helmikuuta 1716 Ruotsin sinikeltainen lippu laskettiin alas Kajaanin linnan tornista. Venäläiset räjäyttivät linnan ennen poistumistaan Kajaanista maaliskuussa 1716. Paikallista väestöä ei ilmeisesti ollut hävitystä todistamassa.

Kajaanin linnan rakentamista uudelleen on suunniteltu 1720-luvulta lähtien. 1700-luvulla aikeet olivat sotilaallisia, viime vuosisatoina matkailullisia tai imagollisia. Valitettavasti minkäänlaista kuvaa tai saati piirustuksia linnasta ei ole säilynyt.

Heikkisen teoksesta melkein puolet käsittelee erilaisia hävityksen jälkeisiä suunnitelmia. Ne auttanevat Kajaanin (ja miksei Oulunkin) linnan restauroimista / uudelleenrakentamista vaativia artikuloimaan asiansa oikein (ja vastustajillekin löytyy perusteluita).

"Kajaanin linna" kertoo myös, että matkakohteissa kierrellessä kannattaa suhtautua kriittisesti, mikäli turistiopas alkaa kovin lennokkaita tarinoita kertoa. Nimittäin entinen Suomenlinnan opas Ior Bock väittää, että Kajaanin linnan alla olisi Kultainen pukki, jonka "viimeinen Suomen kuningas" Seppo Ilmarinen olisi sinne tuonut turvaan kristinuskolta.

Reijo Valta