Nimensä etukirjainten understatementistä tunnetun bell hooksin Rakkaus muuttaa kaiken on kristillinen pamfletti rakkauden etiikasta. Se, että arvostettu filosofiakustantamo julkaisee moisen teoksen, on yllättävintä mitä kirja  tarjoaa. Syy kirjan suomentamiseen lienee aktivistina ja feministitutkijana maineikkaan tekijän (oik. Gloria Jean Watkins) tunnettuudessa. Ja sivuaahan hooksin kirja myös kasvatusfilosofiaa, niin&näin-kustantamon ominta aluetta. Aiemmin hooksilta on suomennettu samansuuntainen kirjoituskokoelma https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapauttava_kasvatus Vapauttava kasvatus (Teaching to Transgress).

Kuva: bell hooks 2009. (Wikipedia)

Rakkaus sinänsä on aihe, johon filosofit ovat teroittaneet kynsiään maailmansivu. Tätä perinnettä bell hooks ei kuitenkaan esittele eikä sovella. Kirjan näkökulma pyrkii yleistyksiin kristillisen valtakulttuurin sisällä tavattavista yhteiskunnista ja osoittamaan, millaisista ”rakkauden yhteisön” perusarvoista ne ovat etääntyneet.

Kirjan ajattelun taso ja ohjeet ”hengelliseen kasvuun” ovat yhtä latteita kuin missä tahansa selfhelp-oppaassa. Omaa parisuhdehistoriaansa hooks analysoi freudilaisin termein isäkorvikkeiden etsimisenä. hooks moittii amerikkalaisia miehiä siitä, että nämä ovat kyllä, feministien ansiosta, päässeet irti patriarkaatin perinnöstä, mutta eivät ole löytäneet uusia miehuuden malleja. Miesaktivismi on tuonut kyllä muutoksen, hooks toteaa, mutta miesten avautuminen tunne-elämästään onkin johtanut entistä tiiviimpään mieskulttuurin sisäiseen sulkeutumiseen.

Muutosta ei ole tapahtunut edes kahdessa sukupolvessa eikä tule tapahtumaan, toteaa hooks, jollei oletuksiin rakkaudesta naisten monopolina tule muutosta. hook asiantuntevasti varoittaa elämäntapaoppaista, joissa normalisoidaan naisten huoltajarooli, mutta itse hän käyttää toistuvasti Mars & Venus -symboliikkaa kuvatakseen miesten ja naisten elämänpiirien etäisyyttä. Miesliikkeen avainhahmona hooks mainitsee Robert Blyn, jonka Rautahannu-liike on yhtä muinaista historiaa kuin Mars & Venus -oppaiden asiantuntemus.

Kuva: Venusta tarkkaillaan 1793 by Robt. Sayer & C, London.

bell hooksin pamfletti, alunperin julkaistu vuonna 2000, ei siis tunnu järin tuoreelta, vaikka Yhdysvaltain tulehtuneen kansalaispolitiikan kannalta se vaikuttaakin hätkähdyttävän ajankohtaiselta.

Kirjan latteus koituu siitä, että hooksin näkökulmassa ei ole mitään omaperäistä. Vaikea on kuvitella, mitä annettavaa hänen teoksellaan on pamflettinakaan verrattuna mihin tahansa sunnuntaisaarnaajaan. Kun yleensä filosofian alan teokset ovat luotettavia siinä, että ne suhteuttavat tietyn elämänalueen isoja käsitteitä toisiinsa, ei hooksilta löydy kiinnostusta moiseen.

Ongelmallisinta hooksin kirjassa on se, että rakkautta ei koskaan selitetä, ei myöskään sitä ”hengellistä perintöä”, jonka palauttamiseen hän vetoaa. Avainsanaa ”rakkaus” käytetään monissa mahdollisissa yhteyksissä. Ainoa eronteko löytyy ”todellisesta rakkaudesta”, joka on sitten jonkinlaista erityisen kristillistä rakkautta, ”pyhää yhteenliittymistä”, niin kuin hooks julistaa. Tai:

Todellinen rakkaus eroaa rakkaudesta, joka juontuu perushuolenpitoon, hyväntahtoisuuteen ja vahaan kunnon vetovoimaan.

Epämääräinen ”rakkaus”

Yleensä hooks puhuu ”rakkaudesta” myös vanhempien ja lasten välisen kiintymyksen sekä parisuhteiden ja solidaarisuuden synonyyminä. Kristillisessä teologiassakin näille erilaisille rakkauden muodoille löytyisi kuitenkin täsmällisemmät terminsä. Pamfletin merkeissä hooks tarjoaa silti epämääräistä ”rakkautta” jokaiseen ongelmaan,  jollei muuten niin ”hengellisyyden harjoittamisena”.

Ulkoisesti kirjassa on kaikki kohdallaan ja suomennos on erinomaisen sujuva. Kirjan sisältö vain on unettava tuulahdus sadan vuoden takaista retoriikkaa, missä reaalipolitiikka ja historiallinen todellisuus on työnnetty pois kristillisen utopia-ajattelun tieltä. Kirjan alkuperäinen nimi All About Love: New Visions kuitenkin lupailee tietämystä kaikesta rakkaudesta ihan uudenlaisin visioin.

Kirja on suunnattu amerikkalaisille ihmisveljille- ja sisarille. Yhdysvaltain sisällä kansalaisaktivisteille onkin kuulemma tyypillisempää sellainen kristillinen retoriikka, mitä ei kuulisi Euroopassa.  Millaista yleisöä suomennoksen sitten oletetaan tavoittavan jää ainakin allekirjoittaneelle arvoitukseksi. hooksin muuhun tuotantoon perehtyneille tai amerikkalaisen hengellisyyden tutkijoille se ehkä voi tarjota ajatuspolkuja kirkon ja kulttuurin risteyspaikkoihin.