Näin valta ostetaan pamfletin tekijät Petri Koikkalainen ja Esko Riepula (Lapin yliopiston entinen rehtori) saavat 150-sivulle mahtumaan erittäin johdonmukaisen juonenkulun siitä, miten Kehittyvien Maakuntien Suomen (KMS) ja Nova Groupin korruptiokuviot etenivät Suomessa viime vuosina. Niinpä kirja on miltei jännityskertomus rahamiesten keinoista kietoa poliitikot kuolettavaan kapital -syleilyyn, siis korruption suomalaisista muodoista ja siitä miten sopivan ”demokratian” voi hyvinkin ostaa myös ”maailman vähiten korruptoituneessa puhtoisessa Suomessa”.

Eräs lähtökohta 2000-luvun korruption ilmaantumiselle Suomessa on tekijöiden mukaan vuoden 2000 lainsäädännön muutos, jossa ns. määrävähemmistösäännös poistettiin eduskunnan lainsäädäntötyöstä. Oppositiolta meni samalla määrävähemmistövalta, paljon lainsäädännöllistä vaikuttamista – ja suurimmista puolueista, niiden ministereistä ja puoluetoimistojen nokkamiehistä tuli miltei diktaattoreita demokratiassa. Juuri tämä kapea eliitti määrittää käytännössä aina tulevien hallitusten poliittisen linjan ja eduskunnan suurimman puolueen johtaja on aina ja ”ikuisesti” nykyisin myös pääministeri…

Itse asiassa tämä on hyvin outo ja uusi käytäntö, koska Suomessa on ollut menneinä vuosikymmeninä lukuisia pääministereitä, jotka eivät ole olleet suurimman puolueen johtajia saati puoluejohtajia. Kysymys on ollut enemmän hallituksen ”rintamasta”, ohjelmasta. Nykyisin on kyse pelkästään ja  puhtaasti vallasta, vallan kahvasta, statuksesta. Kun on valtaa, opposition politiikka on eliitille enää pelkkää ”hyttysen ininää” vasemmalta laidalta.

Toinen lähtökohta KMS-Nova Group -korruptiolle on Näin valta ostetaan -pamfletin mukaan suomalaisen porvariston ja oikeistopuolueiden katkeruus siitä että porvarillisessa Suomessa  ”punainen” Tarja Halonen tuli valituksi presidentiksi. Haluttiin siis Esko Ahon tappion jälkeen revanssi ja varmistus siitä, että porvaripolitiikka jatkuisi edes tulevien hallitusten toimesta.

Erityisesti Tokmanni- halpaketju-liikemies Kyösti Kakkonen oli Ahon tappiosta niin kiihdyksissä, että kehotti liike-elämää ottamaan sivustakatsojaa aktiivisemman roolin vaalityössä eikä yrittämään vain jälkikäteen vaikuttaa esimerkiksi jo valittuihin edustajiin… koska:

”Paljon helpompaa olisi lobata valituiksi oikeamielisiä edustajia, jolloin maksullinen arvovalintavaikuttaminen tarvitsisi tehdä vain kerran kuudessa tai neljässä vuodessa…”. Näin Kakkonen mietiskeli Iltalehden mukaan ( IL 3.6.2008). Siinäpä tuli keksittyä samalla käypä nimi ja peitetermi myös suomalaiselle poliittiselle korruptiolle – ”maksullinen arvovalintavaikuttaminen”!

KMS – joka on pamfletin todistuksen mukaan pitkälle Kyösti Kakkosen luomus –  ja Nova Group ryhtyivätkin sitten tosi toimiin eli lahjomaan vaaliavustuksin, kestityksin jne sopivia ja tietysti tarvittavan näkyviä poliitikkoja. Keskustalaisen Kyösti Kakkosen ja kokoomuslaisen Toivo Sukarin finansseissa muutaman sadantuhannen euron alkupääoma oli pelkkä pikkuraha verrattuna odotuksiin – siihen millaisia kaavoitusoikeuksia, yrityksiä ja uusia markkinaparatiiseja oli urkeamassa tulevaisuudessa. Yksi pamfletissa esiintuotu esimerkki on tietenkin se kuuluisa Rovaniemen moottorikelkkatehdas.

Kaiken tämän pääomapoliittisen ”yritysjuonittelun” Näin valta ostetaan paljastaa komeasti ja yksityiskohtaisesti. Mutta paljon tietysti jää näkymättömiinkin, kulissien taakse, syntymäpäiväjuhlien ja muiden kekkereiden takahuoneisiin. Varsinaisia  juoksupoikia olivat tietysti nyt syytteessä jo oleva Arto Merisalo ja todellinen rahasäkin vartija Tapani Yli-Saunamäki, joka tiettävästi sisäisti  ”maksullisen arvovalintavaikuttamisen” pistämällä lahjottavia poliitikkoja arvojärjestykseen. Näissä kuvioissa joku  Matti Vanhasen ”lautakasa” on aika triviaali yksityiskohta. Sen kasan alle ei saisi hukkua, vaan jatkaa tutkivaa journalismia siitä, minkä Petri Koikkalainen ja Esko Riepula ovat jo dokumentoineet. Ymmärrettävistä syistä dokumentaatio on vähäistä – tai sitten erittäin salaista. Ja eri haastatteluissahan kaikki ”muistavat” päätökset ja tapaamiset, jopa osallistujat eri tavoin. Tämä on aika outoa ja hämmästyttävää, kun kyse on kuitenkin isoista asioista ja poliitikkojen kannalta isoista vaalirahoistakin.

Mielestäni liikemiesten ja poliitikkojen haastattelulausunnoissa ja muistamisissa olisi haastatteluja lähteenään käyttävälle tutkijalle otollinen aineisto, vaikkapa akatemiaprojektin paikka! Ei tarvitsisi olla edes JP Roos saadakseen moisesta aineistosta irti paljon sitä ristiriitaa, mikä elämäkertahaastatteluihin ja muistamisen moniulotteisuuteen aina liittyy!

Näin valta ostetaan on kelpo luettavaa – ja aika raskauttava todiste Vanhasen-Kataisen -hallituksen synnystä korruption kautta.  Pamfletin johtopäätös on osuva pelkistys:

”Kun politiikka on menettänyt aatteellisuutensa – siis sisältönsä – jäljelle on jäänyt kamppailu vallasta. Valta voidaan myös ostaa…”. Niin, se voidaan Suomessakin nykyisin ostaa esimerkiksi siksi, että minkäänlaista kunnon vaihtoehtoa tai haastavaa oppositiopolitiikkaa kansanliikkeineen ei enää näy mailla eikä halmeilla! Vasemmalta ja vihreältä poliittiselta laidalta kun puuttuu yhtä lailla myös politiikka, sisältö. Sielläkin ollaan siksi täsmälleen yhtä alttiita tuleville lehmänkaupoille, korruptiolle. Tämä on hyvä pitää mielessä myös tulevaa 2010-lukua silmäiltäessä: saattaahan ideologioista ja  politiikasta vapaa vasemmistokin vielä joskus olla vallan kahvassa. Mitä se vallalla
silloin tekee?  Kas siinä kysymys…

Suosittelen vuoden 2009 ykköspamflettia luettavaksi lööppijournalismin sijaan myös älyllisenä harjoitelmana, koska se on niin johdonmukainen tarina korruptiosta Suomessa 2000-luvun alussa. Ja muutenkin on terveellistä pitää – uutistulvaa ja -ähkyä suodattaessaan – koko ajan mielessä, mitä se korruptio oikein on.  Näin valta ostetaan kertoo senkin. ”Corruptio” tarkoitti alunperin antiikin Roomassa ”tapainturmelusta”, rappeutumista. Tuoreemmat, esimerkiksi Transparency International -määritelmät lisäävät korruption tunnusmerkkeihin lahjonnan, lahjottavuuden sekä valta-aseman väärinkäytön henkilökohtaisen edun saavuttamisen nimissä.