Pesäpalloa, Karjala-kuumetta ja kansainvälisiä opiskelijoita

Siirtolaisuusinstituutin tuoreet julkaisut tarjoavat mielenkiintoisia keskustelunavauksia pesäpalloon, 1930-luvun Karjala-kuumeeseen ja kansainvälisiin opiskelijoihin, mutta tieteellisellä tasolla ne herättävät joitain kysymyksiä.

Söderling, Ismo: Pesäpalloilua maailmalla - Siirtolaiset kertovat. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 166 sivua. ISBN 978-952-7167-35-9.

Söderling, Ismo: Pesäpalloilua maailmalla - Siirtolaiset kertovat. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 166 sivua. ISBN 978-952-7167-35-9.

Söderling, Ismo: Pesäpalloilua maailmalla - Siirtolaiset kertovat. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 166 sivua. ISBN 978-952-7167-35-9.

Zlobina, Vieno: Heidän ihanteensa murskattiin [Their Ideals Were Crushed: A Daughter's Story of the Säde Commune in Soviet Karelöia]. Käännös: Häkkilä, Terttu; Viitanen Marjatta; Niemi, Marjatta; Lindell Kati; Vitie, Kari; Huuska, Veikko; Kamppinen Hilkka; Kamppinen, Ossi; Korhonen, Liisa; Lepola, Outi; Leinonen, Johanna; Lyytinen, Eveliina; Turjanmaa, Elina. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 116 sivua. ISBN 978-952-7167-19-9.

Zlobina, Vieno: Heidän ihanteensa murskattiin [Their Ideals Were Crushed: A Daughter's Story of the Säde Commune in Soviet Karelöia]. Käännös: Häkkilä, Terttu; Viitanen Marjatta; Niemi, Marjatta; Lindell Kati; Vitie, Kari; Huuska, Veikko; Kamppinen Hilkka; Kamppinen, Ossi; Korhonen, Liisa; Lepola, Outi; Leinonen, Johanna; Lyytinen, Eveliina; Turjanmaa, Elina. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 116 sivua. ISBN 978-952-7167-19-9.

Zlobina, Vieno: Heidän ihanteensa murskattiin [Their Ideals Were Crushed: A Daughter's Story of the Säde Commune in Soviet Karelöia]. Käännös: Häkkilä, Terttu; Viitanen Marjatta; Niemi, Marjatta; Lindell Kati; Vitie, Kari; Huuska, Veikko; Kamppinen Hilkka; Kamppinen, Ossi; Korhonen, Liisa; Lepola, Outi; Leinonen, Johanna; Lyytinen, Eveliina; Turjanmaa, Elina. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 116 sivua. ISBN 978-952-7167-19-9.

Laine, Tytti-Maaria: International Degree Students and Graduates. A Follow-up Study on Employment and Social Integration into Turku. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 48 sivua. ISBN 978-952-7167-31-1.

Laine, Tytti-Maaria: International Degree Students and Graduates. A Follow-up Study on Employment and Social Integration into Turku. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 48 sivua. ISBN 978-952-7167-31-1.

Laine, Tytti-Maaria: International Degree Students and Graduates. A Follow-up Study on Employment and Social Integration into Turku. Siirtolaisuusinstituutti, 2017. 48 sivua. ISBN 978-952-7167-31-1.

Vuoden 2017 julkaisuista valitsin sattumanvaraisesti tarkasteluun kolme toisistaan melko kaukana olevaa teosta. Ismo Söderlingin teos käsittelee nimensä mukaisesti pesäpallon juurtumista suomalaisten siirtolaisvirtojen mukana uusiin kohdemaihin. Vieno Zlobinan henkilökohtaisia muistelmia ja tieteellistä tutkimusta yhdistävä teos palaa Neuvosto-Karjalan Säde-kommuunan traagiseen historiaan 1920- ja 30-luvuilla. Tytti-Maaria Laineen tutkielma puolestaan selvittää Turussa opiskeleville ulkomaisille korkeakouluopiskelijoille suunnatun Polku-projektin antia eräänlaisen väljästi tutkimuksellisen projektiraportin voimin.

Kuningaspallo, baseball ja pesäpallo

Kirjoittajista Ismo Söderling liikkuu julkaisussaan selvästi mukavuusalueellaan. Pitkäaikaisena pesäpalloaktiivina ja Siirtolaisuusinstituutin entisenä johtajana (2010-2015) hänen substanssiosaamistaan lajikulttuurin ja globaalitason siirtolaisuuteen liittyvän tiedon suhteen lienee turha kyseenalaistaa. Söderling kuljettaa lukijaa pesäpallon alkuhistoriasta nykyhetkeen varmoin ottein teoksen esittelyosiossa. Läpikäydyksi tulevat Lauri ”Tahko” Pihkalan varhaiset innovaatiot 1900-luvun alun USA:n matkoilla omaksutun baseballin ja suomalaisen kuningaspallon syntyhistorian ja yhdistämisen suhteen. Samoin hyvin todennäköinen ruotsalaisvaikutin suomalaistuneen kuningaspallon ja sen esiversioiden suhteen nousee kiinnostavasti esille.

image

Kuva: Keravan Palloseura KooPee:n jäseniä ryhmäkuvassa VR:n tavaramakasiinin vierustalla 1920-luvun lopulla, 1927–1928. Keravan museo.

Toinen osa kirjasta on raportinomaista selvittelyä pesäpallon nykytilasta Suomen ulkopuolisilla alueilla. Ilmenee, että vanha pesäpalloalue, 1950-luvulta 1970-luvulle saakka massamäärin suomalaisia siirtolaisia vastaanottanut Ruotsi, on menettämässä pesiskulttuuriaan suurten ikäluokkien ikääntyessä. Mielenkiintoisesti erääksi taustasyyksi edessä oleville synkemmille ajoille on tutkimuksen mukaan luettavissa myös Suomen kansallisen liiton haluttomuus kansainvälistää lajia, joka trendinä toisaalta oli havaittavissa jo Pihkalan toimiessa lajin kärkijoukoissa Suomessa.

Toisaalta janan toisessa päässä Intian orastavan pesäpallokulttuurin muotoutuminen on globaalin ajan ihmetarina sinänsä. Perinteisistä siirtolaisvirroista poiketen suomalaislaji saapui Etelä-Aasiaan pääosin YouTuben ja muiden sosiaalisen median kanavien kautta. Kirjassa maalaillaan pesäpallolle Intiassa lajiromanttisesti suurta tulevaisuutta, ja miksei, laaja väestöpohja sekä peliin kohdistunut intomieli yhdistettynä suomalaiseen laji- ja välinetukeen rakentavat helposti ihmeitä.

Silti kirjan tulkinnasta poiketen myös realismille olisi varmasti sijansa. Baseballin ykkössarja maailmassa, Major League Baseball (USA), on todennäköisesti edelleenkin potentiaalinen uhka piskuisen sisarlajin globaalille voittokululle tarjotessaan pesäpallosta poiketen täysin poikkeuksellisia ansaintamahdollisuuksia. Baseballin dominanssi ja kansainvälinen ulottuvuus ovatkin jo syöneet pesäpallon suosiota Ruotsissa ja Virossa, joka vaihtoi liittotasolla lajia jo aiemmin. Kaudella 2017 MLB:ssa pelasi pelaajia 22 eri maasta yhdysvaltalaisten pelaajien lisäksi. Intian kohdalla sarake näyttää vielä nollaa.

Ihanteet murskaksi

Vieno Zlobinan teos perehtyy ruohonjuuritasolta Neuvosto-Karjalassa toimineen (ja alunperin jo Kanadassa perustetun) Säde-kommuunan vaiheisiin. Ontarion Cobaltissa suomalaiseen siirtolaisperheeseen syntyneen 97-vuotiaan Zlobinan muistelot perustuvat hänen omiin myöhemmän iän muistoihinsa kommuunan arjessa ilman varsinaisia päiväkirja- tai muita vastaavia lähteitä. Lisäksi teosta on täydennetty aiheeseen ja niin sanottuun 1930-luvun Karjala-Kuumeeseen liittyvällä tutkimusaineistolla. Teos julkaistiin keväällä 2017 sekä englanninkielisenä että suomeksi siten, että alkuperäisteos on englanninkielinen.

image

Kuva: Kommuunan kuoro esiintyi Iljinskijen sahalla. Teoksen kuvitusta..

Kuten professori Peter Kivisto esipuheessaan toteaa, Zlobinan teos on ainutlaatuinen sikäli, että se kertoo Karjala-kuumeesta kanadalaisista lähtökohdista. Yleensä vastaavat muistelmat ja tutkielmat on tehty yhdysvaltalaisesta näkökulmasta Pohjois-Amerikan suomalaissiirtolaisia koskien. Lisäksi muistelot alkavat jo 1920-luvulta, joka on lajityypissä aina positiivinen poikkeama hieman taannoisen Etelä-Siperian teollistamiseen kohdistuneen Vesa-Matti Lahden Siperia kutsuu! -julkaisun tapaan.

Olosuhteiden kehittymiseen ja Neuvosto-Karjalan teollistamiseen liittyvät vaiheet saavatkin ehdottomasti lisää syvyyttä muistelutyön ajallisesta varhaistumisesta. 1930-luvulla Neuvosto-Karjalan (ja muidenkin alueiden) etnisiin vähemmistöihin ja moninaisiin ”kansanvihollisiin” kohdistuneet vainot ja kommuunatoiminnan traaginen alasajo totalitaristisin perustein ovat laajemminkin ottaen poikkeuksellisen synkkiä vaiheita ihmiskunnan historiassa (Zlobina menetti itsekin Stalinin puhdistuksissa isänsä). Ja vielä traagisemmaksi asiantila muuttuu kun tilannetta peilataan 1920-luvun jopa romanttisia sävyjä saanutta kommuunaidealismia vasten.

Jos siirtolaiset lähtivät pakoon taloudellisen lamakauden ajankohtaan suhteutettuna sinänsä perustellusti Pohjois-Amerikan ”riistävää kapitalismia” etsien ”uudesta Amerikasta” eli Neuvosto-Venäjältä uutta elämää ja onnea, niin miten ikinä voikaan kuvata menetyksiä, joita he Zlobinan ja verrokkien antaman tiedon valossa ”työläisen paratiisissa” kommunistisen ideologian puitteissa kokivatkaan? Tältä osin keskustelu varmasti jatkuu Suomessa ja muualla. Ja ennen kaikkea, sen tuleekin jatkua. Etenkin nyt kun Zlobinan kaltaiset ensimmäisen käden informantit alkavat hiljalleen käydä vähiin.

Kansainväliset opiskelijat Turussa

Laineen julkaisu on kolmikosta selvästi haasteellisin tapaus. Se on EU:n osin rahoittaman ”Polku” -hankkeen ensimmäisen vaiheen eräänlainen loppuraportti. Projekti pyrki kartoittamaan kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden opiskeluedellytyksiä Turussa opintojen sujuvuuden ja Turkuun juurtumiseen näkökulmista. Hankkeen kotisivujen perustella kyseessä on lähinnä eräänlainen alueen oppilaitoksille ja yrityksille suunnattu palvelumuotoiluhanke ja ilmeisesti Siirtolaisuusinstituutin mukaan kutsumisen kautta siihen on haluttu saada jonkinlainen maahanmuuttotutkimuksellinen lisäulottuvuus. Yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat olleet Turun kaupunki, Åbo Akademi, Turun yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu ja Siirtolaisuusinstituutti.

Se että kansainväliset opiskelijat toivovat tutkimuksen mukaan lisää edistynyttä suomenkielistä kielenopetusta opinahjoihinsa selvitäkseen pääosin suomenkielisestä luento-opetuksesta on tietenkin olennainen (ja integroitumishalukkuuden kannalta rohkaisevakin) tieto mutta muuten tutkimusten selvitykset kulkevat suomalaisen maahanmuuttoon liittyvän bulkkitutkimuksen linjoilla jopa maksimaaliseen kliseeseen asti. Varsinainen analyysi jää kovin ohueksi ja romantisoivaksi. Kansainvälisten opiskelijoiden ylle lyödään perinteinen ”kulttuurin rikastuttamisen” aura jo ensimmäisen osan johdannossa (tutkimus ja sen tässä esillä oleva jatko-osa ovat tarvittaessa ladattavissa Siirtolaisuusinstituutin kotisivuilta). Samoin heidän osaamisensa yhteiskunnalle ja talouskasvulle nähdään kritiikittä poikkeuksellisena, ovathan he ulkomaalaisia. Jopa kunnat ja valtio ovat tämän ”faktan” tutkimustekstin mukaan unohtaneet vaikka kaiketi tutkimustoimintaa tällä alueella on jopa reilusti. Kv-opiskelijoiden osaamisen mittaus ja vertailu muuhun opiskelijakantaan tai laajemmin yhteiskuntaan nähden ei kuulu tutkimuksen antiin. Mistä nämä ”faktat” siis muodostuivat?

Laineen työhön osin liittyen kahden muunkin julkaisun toimitustyö jättää toivomisen varaa. Söderlingin katsaus on johdannon jälkeen selkeä raakile ja olisi selkeästi vaatinut lisää aikaa materiaalinkeräämisen ja analyysin syventämiseksi ennen julkaisemista. Tämän Söderling itsekin myöntää tekstissään. Miksi siis kiire julkaista keskeneräinen teos? Olen melko varma, että Turussa kesällä 2017 pelattu kv-pesäpalloturnaus olisi saatu vietyä läpi ilman hätiköityä tapahtumajulkaisuakin.

Myös Zlubinan teoksessa huolellisempi toimittaminen olisi ollut paikallaan. Suomenkielisen laitoksen kieli on paikoin melko kankeaa. Kenties jopa yllättävän laajamittaisena ryhmätyönä tehdyn käännöksen taso näyttäisi vaihtelevan tekstikokonaisuuden sisällä melkoisesti. Kirjan metodologiseen luonteeseen myöhäisen iän muistitiedon ja muun aineiston hieman haasteellisena yhdistelijänä olisi voinut käyttää asiantuntijapuheenvuoroa. Kenties jopa vertaisarviointia tutkimuksen tekovaiheissa? Nyt kaikkien kolmen julkaisun tieteellistä painoarvoa nostavat tukitoimet näyttäisivät jääneen vajaiksi ja julkaisujen vaara jäädä eräänlaisiksi päiväperhoiksi on turhankin todennäköistä sinänsä mielenkiintoisista aihepiireistä huolimatta. Siirtolaisuusinstituutin uusissa vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa nämä ilmeiset puutteet toivottavasti huomioidaan nykytilannetta paremmin.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *