Pietarin myyttien äärellä

Solomon Volkovin Pietari on kirja, jonka Venäjä-intoinen lukija ahmii hetkessä, vaikka sivuja on runsaasti. Hienoa, että 15 vuotta sitten ilmestyneestä teoksesta on otettu jo kolmas painos, sillä myyttinen Pietari kiinnostaa yhä uusia lukijoita eikä kirjakaan ole menettänyt arvostaan tippaakaan. Volkovin teksti on suorastaan häkellyttävän kulttuuritietoista ja suomentaja, musiikkimies Seppo Heikinheimo on nerokas kielenkäyttäjä hänkin.

Volkov, Solomon: Pietari. Eurooppalainen kulttuurikaupunki. Käännös: Seppo Heikinheimo. Otava, 2011. 635 sivua. ISBN 978-951-1-25953-4.

Pietari. Eurooppalainen kulttuurikaupunki -teos on rautaisannos kulttuurihistoriaa 300 vuoden aikajanalla. Pietarin kaupunki rakennettiin Suomenlahden pohjukkaan suojaamaan Venäjää Pohjansodassa suurvalta-asemansa menettäneeltä Ruotsilta. Neva-joen suisto, suo ja sumu sekä Vasilin saaren kärki kietoutuvat yhteen Aleksandr Pushkinin ja Vaskiratsastaja-runon kanssa. Myös Gogol ja Dostojevski kummittelivat aikalaisten mielessä romaaniensa henkilöhahmojen kautta. Tshaikovski, Ahmatova ja Shostakovits kutoivat kaupungin ylle salaperäisen mystisen musiikin ja runouden kaavun. Rasputin, tsaarit, Lokakuu 1917 ja 900 päivän piiritys tekevät kaupungista ikimuistoisen – myös vastakkainasettelun ja vallankumouksen kehdon.

Euroopassa ei ole montaa suurkaupunkia, joka voisi ylpeillä Pietarin tavoin niin mittavalla kulttuurihistorialla, omintakeisella arkkitehtuurilla ja aivan poikkeuksellisella kohtalolla. Silti rähjäinen ja ”Toinen Pietari” on myös se maailma, joka kiinnostaa niin 2000-luvun rokkareita kuin avantgarde-taiteilijoitakin. Tämä Pietarin vaihtoehtoinen kulttuuri jää jokseenkin syrjään Volkovin kirjassa, vaikka kaikenlainen muu ”toisinajattelu” kyllä tekstistä välittyy. (Uudemman ajan rock-kulttuurin historiaa valottaa muuten Tomi Huttusen mainio Pietari on rock-kirja, johon pitänee palata myöhemmin…)

Solomon Volkovin Pietarin suurimmat ansiot ovat kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, teatterintekijöiden, elokuvaohjaajien, muusikoiden ja muiden intelligenttien henkilökuvat. Volkov tuntee aiheensa, henkilönsä ja Pietarinsa niin perinpohjaisesti, että lukija välillä haukkoo henkeä, kun saa tietää yhä vain uusia ja uusia detaljeja kaupungin kulttuurielämästä ja taiteilijoiden yksityiselämästä.

Upea on myös se tyyli, jolla Volkov sitoo yhteen kaupungin poliittisen historian ja kulttuurin. Hän ei unohda sitäkään, että Pietari on ollut niin vallankumouksen kuin poliittisten juonittelujen kehto. Moni intelligentti ja poliitikko on saanut maistaa myös Moskovan päättäjien vihan ja kateuden. Moskova ja Pietari ovat aina olleet tukkanuottasilla. Jos tuossa kilvoittelussa pitäisi valita puolensa, asetun silmää räpäyttämättä pietarilaiskulttuuria ja elämäntyyliä puolustamaan. Moskovan Kremlissä istuvat yhä sensorit ja vallanpitäjät, Pietarin rantakaduilla vaeltaa vapaa oppositio. Olkoonkin, että muuan Vladimir Vladimirovits on kotoisin Pietarista…

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *