MTV:n vuonna 1997 kuolleen ensimmäisen toimitusjohtajan Pentti Hanskin muistelmat on vihdoin saatu postuumina julkaistua. Kirjan on toimittanut teatteriohjaaja Markku Onttonen. Onttonen on pitkän linjan teatteri- ja televisio-ohjaaja. Hän on tunnettu muun muassa ohjaamistaan televisioelokuvista, kuten ’Kätkäläinen’, ’Kun taivas repeää’, ’Taivas sinivalkoinen’ sekä Suomen lähihistoriaan keskittyvistä tv-dokumenteista ’Jääkärien tie I-III’, ’Talvisodan henki’ ja ’Suomea ei koskaan miehitetty’. Useimmat Onttosen televisiotöistä on tehty MTV:lle, joten hän on varmasti ollut oikea henkilö toimittamaan edesmenneen työnantajansa ja ystävänsä muistelmat.

Pentti Hanski oli vanhakantainen patruuna. Hän oli tiukka, mutta ilmeisen pidetty johtaja. Hän halusi olla mukana kaikessa, mikä liittyi MTV:on. Organisaatioon, hallintoon, ohjelmapolitiikkaan, suhteisiin Yleisradioon ja ulkomaisiin televisioyhtiöihin jne. liittyen kaikki meni Hanskin kautta. Hän jopa suunnitteli ja valvoi MTV:n Pasilan toimitalon rakentamista ja laajentamista. Kuten toinen suomalainen historiaan jäänyt televisiojohtaja Eino S. Repo (joka ennen siirtymistään Yleisradion johtoon toimi Hanskin alaisuudessa MTV:n ohjelmajohtajana) luonnehti Hanskia vuonna 1975 ilmestyneissä muistelmissaan Pihlajanmarjat: "Vähin erin opin paitsi pitämään Pentti Hanskista myös kunnioittamaan häntä, kun aloin nähdä häntä kaiken hänen touhukkuutensa ja itsetehostuksensa takaa. Vaikka Mainos-TV ei olekaan yhden miehen luomus, se on suurelta osalta Hanskin aikaansaannosta. Se on kuin Karthago, jonka perustajiin foinikialaisiin muinaiset helleenit närkästyivät, koska heidän mielestään foinikialaiset eivät olleet sen selvemmin kunnon merirosvoja kuin rehellisiä kauppiaitakaan, vaan harjoittivat molempia ammatteja."

MTV on todellakin pitkälle Hanskin luomus. Ilman häntä Suomen Ilmoittajat r.y:n puheenjohtajan ominaisuudessa ei Yleisradio olisi ensinnäkään ottanut mainontaa televisiotoiminnan rahoittajaksi. Mainonta kun oli vastoin Yleisradion sääntöjäkin. Neuvostoliiton ohjelmien lähettäminen Tallinnan tv-aseman kautta Suomeen ja teekkareiden vuonna 1956 aloittama TES-TV pakottivat Yleisradion lähtemään tv-toimintaan mukaan, vaikka rahaa ei siihen olisi oikein ollut. Samaan aikaan Yleisradio oli rakentamassa kallista ulaverkkoa radiolle. Mainonnan rahaa tarvittiin, mutta ilman Hanskin lannistumattomuutta ja lobbaustaitoja Yleisradion säännösten muuttaminen ei olisi ollut mahdollista vuonna 1957.

Suomi olikin harvoja Euroopan maita 1950-luvun lopulla, joka otti mainonnan televisiotoiminnan rahoittamiseksi. Esimerkiksi muihin Pohjoismaihin mainokset tulivat televisioon vasta 1980-luvulta alkaen. Lisäksi Suomi oli ensimmäinen Euroopan maa, joka harjoitti niin sanottuja kustannettuja ohjelmia. Eli sellaisia, nykyään taas tuttuja, ohjelmia, jotka ovat jonkin yrityksen sponsoroimia. Malli tuli suoraan Amerikasta, jossa sponsorointi oli koko televisiotoiminnan perusta vielä 1950-luvulla. Kustannetut ohjelmat loppuivat 1960-luvun puolessavälissä, tullen takaisin vasta 1990-luvulla. Muutoin televisiomainonnan mallit otettiin lähinnä Englannista.

Mainonta televisiossa piti olla väliaikaista, mutta toisin kävi. MTV on viimeaikaisista mediakentän mullistuksista huolimatta vieläkin olemassa ja vetää televisioyhtiöistä eniten katsojia ohjelmillaan. Itsestäänselvyys MTV:n olemassaolo ei kuitenkaan ollut etenkään 1960-luvulla. MTV:ta oltiin lopettamassa useaan otteeseen läpipolitisoituneessa Yleisradiossa. Raimo Salokangas on kirjoittanut tästä, paljon Suomen 60-luvusta kertovasta, kamppailusta Yleisradion historiikin osassa 2 (Aikansa oloinen 1996) Yleisradion näkökulmasta ja itse olen valottanut keskustelua myös aikalaislehdistön kautta (Tiedotustutkimus 2:200), mutta nyt saamme vihdoin MTV:n tarkat muistiinpanot luettavaksi tästä kiihkeästä ja dramaattisestakin kamppailusta.

Televisiomainonnan aloittamisen ja elinkamppailun lisäksi MTV:n historiaan liittyi vuoteen 1984 saakka paljon muitakin vääntöjä. Ehkä monikaan ei enää muista, että MTV:llä ei ennen 1990-lukua ollut edes omaa kanavaa (jos ei vuodesta 1985 aloittanutta Kolmostelevisiota lasketa, jonka yhtenä omistajana oli myös Yleisradio). MTV oli torppari ja Yleisradio isäntä. MTV:n täytyi ostaa ohjelma- ja mainosaikaa ja pitkään vuokrata myös laitteistoa Yleisradiolta. Tämä, maailmassa ainutlaatuinen, järjestelmä ei todellakaan ollut kovin luonteva. Hanski osasi kuitenkin taiteilla näissä olosuhteissa. Sitkeyttä vaati etenkin omien uutisten saaminen, joka kesti pitkään. Syyskuun alusta 1981 lähtien on MTV:lla kuitenkin ollut omat uutiset. Monta lounasta, mietintöä ja puhelinsoittoa niiden saamiseksi kuitenkin meni.

Hanskin muistelmat on kuin "kuka kukin on" -teos 30-vuoden ajalta Suomen lähihistoriaa. Televisioihmisten lisäksi melkein kaikki Suomen tärkeimmät poliitikot, talouselämän vaikuttajat ja älymystökin löytyvät kirjan sivuilta. Useisiin vaikuttajiin Hanskilla oli vieläpä henkilökohtainen suhde.

Mitään paljastuksia tai katkeroituneita heittoja kirjasta on kuitenkin turha odottaa. Kirja on todella tiukkaa asiaa: tapahtumia, ihmisiä ja lukuja käsitellään tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Muistelmina Pöllön siivin onkin varsin vaatimaton. Alun lapsuus ja nuoruus käsitellään varsin ulkokohtaisesti. Perheeseen liittyvät asiat jäävät muutamaan mainintaan. Hanski ei selvästi ole halunnut aukaista itseään enempää. Ehkäpä työ on ollutkin tärkeintä hänen elämässään. Tosin kirjan otsikkokin viittaa lähinnä muistelijan työuraan. Mitään hän ei juuri tunnu katuvankaan. Jonkun verran "paljastuksia" on ainoastaan kirjaan loppupuolella, kun Hanski kertoo ulkomaisista suhteistaan, etenkin entiseen Itä-Saksaan ja Japaniin. Ne ovat mainiota ajan ja kulttuurien kuvia.

Historiallisena lähteenä Pöllön siivin on kuitenkin erinomainen. Muutamaa nimetöntä viittausta ja puuttuvaa vuosilukua lukuun ottamatta kirja on oivallinen lähde yksityiskohtaisuudessaan. Mitään kovin uutta informaatiota ei kirja itselleni tuonut, lukuun ottamatta ehkä sitä, kuinka lähellä radiomainonnan aloittaminen oli jo 1960-luvun alussa. Merkittävintä itselleni kirja on kuitenkin siinä, että se poistaa tarpeettomana arviolta noin yksi viidesosaa tulevasta väitöskirjastani.

-Jukka Kortti