Ali Sadik-Oglin isän elämäkerrasta on ilmestynyt jo kaksi järkälettä, joiden yhteisenä nimenä on Pitkä matka Suomeen. Ensimmäisessä osassa (772 s.) päähenkilö on Nizam – tataari, toisessa (915 s.) Rahim – persialainen. Kyseessä on kuitenkin sama Nizam Huseinov alias Rahim Sadik-Ogli, joka syntyi Kazanissa 1886 ja kuoli Helsingissä 1955. Hän tuli Suomeen väärällä nimellä ja Persian passilla, mutta sai Suomen kansalaisuuden 14.9.1950. Luvatun trilogian kolmannen osan nimeksi on tulossa Nina – inkeriläinen ja päähenkilöksi nousee Nizamin/Rahimin vaimo Nina, joka oli inkeriläispakolainen. Kovakantiset niteet on painettu Pietarissa.

Kirjat ovat elämäkerrallisia romaaneja, mikä on nykyisin suosittu tyylilaji ja sukua dramatisoiduille TV-dokumenteille. Tosin jo antiikin kreikkalaisten klassikoista tiedämme, että historiallisten henkilöiden puheet ja ajatukset ovat useinkin kuvitteellisia ja nimenomaan mehukkaimmat jutut perimmältään faktan sijasta fiktiota. Kuinka paljon onkaan Winston Churchillin tai jonkun muun tunnetun henkilön nimiin keksittyjä sutkauksia, joita tämä ei oikeasti lausunut ääneen, eikä ehkä kukaan muukaan aivan sellaisenaan! Silti historian popularisoinnissa taiteellinen vapaus on välttämätöntä kokonaiskuvan tiivistämisen sekä tunteiden, motiivien, vaikutelmien, vuorosanojen ja moraalisten opetusten välittämiseksi. Onnistumisen mittana on uskottavuus.

Venäjän muslimikulttuuri on useimmille suomalaisille sen verran vierasta, että siihen eläytymistä auttaa huomattavasti romaanimuotoisuus ja rinnastus suomalaiseen arkeen 1900-luvun alussa. Kummankin niteen lopussa olevat aakkoselliset hakemistot käytetyistä vierasperäisistä ilmaisuista ja mainituista nimistä auttavat oppimaan itämaisten kielten (myös venäjän) sanoja ja sanontoja sekä tunnistamaan historiallisia henkilöitä. Kirjat on kirjoitettu erinomaisella suomenkielellä ja kaunokirjallisella taidolla, joten teksti tempaisee mukaansa. Päivämäärät ovat vähissä, mutta muuten yksityiskohdat värittävät kuvausta ja vaikuttavat niin totuudenmukaisilta, että mieleen tulee Mika Waltari, jonka historiallisista romaaneista oli asiantuntijoidenkin vaikea sanoa, milloin ne perustuivat muihin lähteisiin kuin hyvään mielikuvitukseen. Kertoiko päähenkilö kaiken näin vivahteikkaasti pojalleen? Jopa lyöntivirheet ovat harvassa ja ainoana ristiriitaisuutena nousee esiin arabialaisen Allah-sanan ja tataarilaisen Alla-sanan (selitetty 1. osan hakemistossa s. 740) vaihtelu – suomalainen ”Jumala” olisi voinut korvata kummankin. Lukija saattaa vierastaa myös tutun kaani-sanan kirjoittaminen khaniksi ja muutaman kerran toistuva kielen tai kansallisuuden kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Vanhat valokuvat etenkin Volgan varren kaupungeista, Bakusta ja dokumenteista ovat osin tarkentavasti selostettuja.

Ensimmäisessä osassa Nizam karkaa kotoaan, jossa hän sai isältään paitsi selkäsaunan myös vaihtelevia elämänohjeita. Isän mukaan ”mitkään aftomobiilit eivät tule koskaan, eivät koskaan syrjäyttämään hevosia” (s. 24), mutta hän myös opetti itsenäiseen ajatteluun ja muita hyveitä, jotka avasivat Kazanissa kasvaneen ja hevosten kanssa taitavan pojan maailmankuvaa. Tieto suomalaisten vastarinnasta sortovuosina kantautui tataarien kotiseuduille Alautdin Salavatin kirjeistä (s. 256-257) ja totta onkin, että ensimmäisiin Suomen tataareihin lukeutunut Salavat kauppiastovereineen kannustivat tataareja noudattamaan Suomen lakeja ja anomaan torikaupalleen lupia silloinkin kun venäläisviranomaiset pitivät sitä tarpeettomana ja yrittivät yllyttää valtakunnan vähemmistökansoja toisiaan vastaan. Nizamin kuulemat poliittiset keskustelut ovat uskottavia.

Toisessa osassa Rahim-nimen saanut päähenkilö siirtyy Krimin kautta Pietariin ja toukokuussa 1907 ensi kertaa Perkjärvelle (s. 296), jossa saa töitä edistykselliseltä ruhtinas Ivan Saltykoffilta ja tapaa heinäkuussa 1920 uhmakkaan inkeriläisen Ninan (s. 889). Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen selostetaan tunnollisesti, mutta vilahdus Perkjärven kautta junalla matkustaneen Leninin vastenmielisestä hahmosta (s. 643-650) saa hieman turhan korostettua huomiota.

Kolmannessa osassa Rahim ja Nina perustavat perheen, joka elää ulkomaalaiselämää Suomessa 30 vuotta, sotien ja evakkoretken yli, hatarasti tataariyhteisöön kiinnittyneenä – kun useimmat Suomen tataarit olivat maaseudun mishäärejä, Rahim oli harvoja kaupunkilaisia kazanintataareja ilman sukulaisia turvaverkkonaan. Suomessa eli myös joitakin muita maahanmuuttajia Persian passilla, lienevätkö hekään aidoilla henkilöllisyyksillä. Uskonto ja äidinkieli olivat heille tärkeitä, hyvin harva suomensi nimensä ja vaikka kantaväestöllä oli ennakkoluulonsa, Suomesta löytyi tilaa oudoille yksilöille ja perinteistään ylpeille yhteisöille. Sadik-Oglin romaanista välittyvät tunnelmat ja tulkinnat ovat aitoja, kuten hyvin moni Suomen vanhimmista muslimisuvuista muistaa – ja toivottavasti myös tallentaa muidenkin tiedoksi, muodossa tai toisessa.

***

Ali Sadik-Oglin kirjoja voi ostaa Rosebud-kirjakaupasta Helsingissä tai tilata suoraan kustantajalta (). Tilauksen voi kirjoittaa suomeksi, vaikka kirjat toimitetaan Pietarista. Toimituksessa kuluu noin kolme viikkoa.