Eilen illalla (15.3.) lueskelin Stuart Hallin kirjaa Identiteetti ja katselin samalla MTV:n uutisia. Loppukevennyksenä tuli juttu maahanmuuttajien ammattikurssita, jolla heistä koulittiin mehiläishoitajia. Kevennys sai aikaan intertekstuaalisen iskun: yhtäkkiä televisio toi kotiin juuri niitä teemoja, joita Hall analysoi . Kirja kädessä ja katse ruudussa jäin ihmettelemään, oliko tämä rasismia vai ei? Jos juttu olisi ollut tavallisesta (sic!) mehiläishoidon kurssista, tuskin siihen olisi huomiota kiinnittänyt. Kysymys ei kuitenkaan ollut tavallisesta (sic!) maaseudun uusyrittäjyyden edistämisestä. Osallistujat olivat kaikki afrikkalaista syntyperää olevia ja jokin jutussa sitten muuttuikin oudoksi. Sanallakaan uutisessa ei puhuttu rodusta, ulkomaalaisten asemasta, tms. Uutisen viesti kuitenkin kulki myös siihen suuntaan, että eikös se olekin hassua, että mustat miehet Suomen hangilla laittavat mehiläispesiä pystyyn? Ja hassuus sen kuin vain lisääntyy kun toimittaja arvuutteli täydellistä suomea puhuvalta togolaissyntyiseltä mieheltä, mikä mahtaisi olla sopiva kauppanimi hänen tarhaamalleen hunajalle. Hupi olisi täydellistynyt, jos uutisankkuri olisi pläjäytätnyt kollegalleen kysymyksen "No, ostaisitko sinä tuollaista neekerin tarhaamaan hunajaa?" Koska toimimme poliittisesti korrektissa julkisuudessa, tuota kysymystä ei tietenkään esitetty.

* * *

Vastapaino on viime vuonna tuottanut kaksi huipputärkeää puheenvuoroa läntisen maailman vaiheista, Äärimmäisyyksien ajan ja tämän Hall’n artikkelikokoelman. Kirja Identiteetti on sarja artikkeleita, jotka on koottu yhteen juuri tätä nidettä varten. Rodun ja etnisyyden määrittelyjen vaiheet ovat kirjan läpikäyvä teema.

Tunnettuun tapaansa Hall sukkuloi vaivattomasti sosiaalitieteen joskus kielteisesti muodikkaiksi ja esoteerisiksi leimatuissa maailmoissa. Hänen käsissään puheet diskursseista ja merkityksistä muuttuvat kuitenkin kursailemattomasti politiikaksi. Kun hän kirjoittaa rodusta, luokittelusta ja toiseudesta, Stuart Hall on itse läsnä aivan erityisellä tavalla. Elämän mittaisen oppitunnin näistä teemoista tarjoaa ura, joka alkaa Jamaikalta ja päätyy brittiläisen akateemisen maailman raskaaseen sarjaan.

Vuosi 1441 on merkkipaalu läntisen maailman historiassa. Silloin ensimmäinen lasti afrikkalaisia orjia saapui Portugaliin. Tutkimuksissaan Hall kaivaa rodun ja etnisyyden eurooppalaisten määrittelyjen juuria. Ehtimiseen Hall korostaa toiseuden merkitystä myös niille, jotka ovat muuta kuin "toisia". "Me" muodostuu aina vastakuvana jollekin toiselle. "Eurooppalaisista" puhuttiin ensi kerran 700-luvulla, silloin "me" olimme niitä, jotka taistelivat Kaarle Martelin joukoissa islamilaisia vastaan. Meidän ja muiden määrittelyn historia ei ole kovin kaunista. Diskurssi jossa afrikkalaisia ja muita "muita" määritellään alempiarvoisiksi, muuttuu vaivatta myös toiminnaksi.

* * *

Hallin kirjan voi lukea myös sen havainnollistamisena mitä kaikkea kiinnostavaa modernin kulttuurin tutkimuksen käsitteillä ja lähestymistavoilla voi tehdä, mitä se meistä, muista ja tästä yhteisestä (?) maailmasta meille näyttää. Tässä mielessä kirjan voi siis ottaa vastaan myös metodioppaana. Kuitenkin se on ennen muuta opas tähän rodullisuuden maailmaan. Tuon asian ajankohtaisuus ei Suomessakaan näytä olevan ainakaan vähenemään päin.