Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema Vanhan rakentajan sanakirja ilmestyy otolliseen aikaan. Rakennusalalla ja asumisessa on vallalla perinnebuumi. Talotehtailla on perinnetalomallistonsa, rintamamiestalot ovat olleet otsikoissa Kari Hotakaisen Finlandia-palkitun romaanin vuoksi. Sisustuslehdissä vanhat talot – rintamamiestalot, mummonmökit, elementtiaikaa edeltävät kerrostalot – ovat mystifioivien kirjoitusten kohteena. Vanha rakentaminen on trendi, perinteisyys asumisessa on muotia niin maaseudulla kuin Helsingin kivitalokortteleissakin.

Vanhan rakentajan sanakirja ei tähtää trendin harjalle. Siinä ei ole värikuvia, ei suuria kertomuksia, ei remontti-ideoita. Sen sijaan siinä on valtava määrä tiiviissä muodossa esitettyä tietoa. Kirja luettelee aakkosjärjestyksessä rakentamista koskevaa historiallista sanastoa, joka monelta osin on erikoistunutta ja toisaalta unohduksiin vaipunutta.

Kirjan nimen voi ymmärtää myös viittauksena tekijäänsä. Erkki Helamaalla (s. 1924) on takanaan vuosikymmenten työ rakennusalalla arkkitehtirakentajana ja Teknillisen korkeakoulun rakennusopin professorina. Tekijää voi onnitella siitä, että teosta eivät leimaa ne asiat, jotka ovat viime aikoina vakiintuneet emeritusprofessoreiden julkisuuteen vaihtelevista syistä päässeiden tutkimusten ominaispiirteiksi – sitoutuminen vanhentuneisiin näkökulmiin ja käsitys oman työn täydellisestä virheettömyydestä. Kirjan saatesanoissa Helamaa toteaa kollegoidensa kanssa saaneensa idean rakennusperinnettä koskevan sanaston keräämisestä 1960-luvulla, jolloin rakennusala eli murroskautta uusien tekniikoiden ja materiaalien tullessa markkinoille. Lopulta keräilyidea muuttui Helamaan osalta kirjahankkeeksi.

Käsillä olevassa sanakirjassa on aakkosjärjestykseen asetettuna yli 3000 hakusanaa rakentamisesta: työkaluista, materiaaleista, työtavoista, rakennuksista, niiden osista ja rakenteista sekä rakennustyöläisten yhteisöistä. Kirjan huomio kohdistuu siis vanhaan rakentamiseen, kirjassa ei selitetä rälläkkää tai lämmentalteenottoa. Tekijä ei suoraan määritä ”vanhan” ja uuden rakentamisen aikarajaa, mutta käytännössä se asettuu edellä mainitulle murroskaudelle 1960- ja 1970-luvulle.

Sananselitykset on rakennettu kaavamaisiksi kokonaisuuksiksi. Hakusanan perässä ovat synonyymit ja rinnakkaisnimet, niitä seuraa varsinainen kuvaus eli ”merkityksenselite” ja lopuksi esitetään eri lähteistä poimittuja esimerkkejä sanan käytöstä. Lisäksi on viittauksia paitsi tietolähteisiin, myös rinnakkaisiin termeihin ja läheisiin teemoihin. Sisältö vaikuttaa onnistuneelta. Sananselitykset ovat osuvia, joskaan niin yksityiskohtaiseen kuvaukseen kirjassa ei mennä, että kirja toimisi itsenäisenä rakentamisen oppikirjana. Ristiinviittaukset pakottavat selailemaan kirjaa edestakaisin, mutta niiden ansiosta yksittäiset asiat saavat laajempia konteksteja.

Yleisesti ottaen kirja toimii erinomaisena vanhan rakentamisen hakuteoksena, jonka antaa vähintäänkin perustiedot monesta asiasta sekä viitteet lisätietolähteisiin. Teoksessa on laaja kirjallisuusluettelo. Helamaa on kerännyt sanoja arkielämässäänkin, mutta suuremman työn hän on kuitenkin tehnyt kirjallisen aineiston parissa. Vanhojen rakentamista koskevien oppikirjojen ja kansatieteellisten rakennustutkimusten lisäksi hän on hyödyntänyt toisia sanakirjoja, muutamia vanhoja aikakauslehtiä sekä kaunokirjallisuutta Kalevalasta alkaen.

Kaunokirjallisuudesta otetuilla lainauksilla Helamaa havainnollistaa sanojen käyttöä onnistuneesti. Lyhykäisyydessäänkin otteet herättävät mielenkiintoa rakennusalan yhteisöllisiä ja kulttuurisia puolia kohtaan. Sanakirjaan tulee inhimillisyyttä ja lukija kiinnostuu lainatuista teoksista uudesta näkökulmasta. Helamaan mukaan Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä ”vaikuttaa kaunokirjalliseen muotoon kirjoitetulta työmaapäiväkirjalta”.

Myös muutamat perinnekeräysaineistot ovat kirjan lähdeaineistona, joka kokonaisuudessaan on laaja. Toki lisää sanoja olisi vielä ollut löydettävissä mutta moittimaan asiasta ei kuitenkaan parane ryhtyä. Esimerkiksi frontoni, kaseiinimaali, nupirihma ja risaliitti jäävät kirjassa vaille selitystä.

SKS on päätynyt julkaisemaan kirjan näyttävässä ulkoasussa, mikä nostaa kirjan hinnan melko korkealle ja herättää ajatuksen, että kirja on suunnattu ensisijaisesti ”kirjahyllyrakentajalle” – pokkarina se leviäisi kenties talonrakentajillekin.