Mitä on sosiaalinen media? Ainakin se on tarkkoja määritelmiä pakeneva termi, eikä sen sisällöstä ole yhtä ja oikeaa määritelmää. Tutkimuksessaan sosiaalisen median historiasta Jaakko Suominen, Sari Östman, Petri Saarikoski ja Riikka Turtiainen antavat tutkimusaiheestaan määritelmän. Tällä hetkellä – ilmaisu joka historiaa käsittelevässä kirjassa on kovin herkästi vanheneva – sosiaalinen media kiinnittyy muutamiin suosikkipalveluihin, joiden ideana on sisällön jakaminen sekä verkostojen rakentaminen ja ylläpito. Suomisen kirjoittaman johdannon mukaan some viittaa ”tietyn aikakauden digitaaliseen verkkoviestintään sekä viestinnän multimodaalisuuteen eli monikanavaisuuteen ja -aistisuuteen”(s. 17).

Teoksen kirjoittajat ovat jo aiemmin tehneet yhden nettiin liittyvä yhteisen tutkimuksen, Funetista Facebookiin. Tällä kertaa heidän tutkimuksensa tavoitteena on esitellä verkkokulttuurien lähihistoriaa tutkimalla sosiaalista mediaa ja siitä käytyä keskustelua sekä ajoittamaan ja paikantamaan ilmiöitä ja niissä tapahtuneita käänteitä. Tarkastelu suoritetaan kolmesta näkökulmasta, teknologiasta ja palveluista, näiden käyttötavoista ja sosiaaliseen mediaan liittyneestä julkisesta keskustelusta. Lisäksi tutkimuksen tarkastelutavan taustalla mainitaan vaikuttaneen teknologian kulttuurisen omaksumisen viitekehys. Tällä tarkoitetaan sitä kokonaisvaltaista prosessia, jossa ”uutuus leviää paitsi ihmisten arkielämään myös erilaisiin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin, koulutusjärjestelmiin ja kielenkäytön yleisiin tapoihin” (s. 20). Näkökulma on kulttuurihistoriallinen.

Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty verkkolähteitä ja kirjallisuutta. Verkkolähteiden haasteet on otettu hyvin esille tutkimuksen johdannossa. Materiaalia on enemmän kuin paljon ja laadultaan se on hyvin epätasaista. Tutkimuskirjallisuutta on tutkijoiden mukaan käytetty omalaatuisena lähdeaineistona vuosittaisen tason tarkastelussa. Julkisen keskustelun aineisto on pääosin kerätty Sanoman arkistosta. Tämä tietysti aiheuttaa yksipuolisuutta lähdemateriaalissa ja on hyvä, että se avoimesti huomataan kirjoittaa lukijalle. Materiaalia on täydennetty asiantuntijoiden blogipostauksilla ja kirjoittajien keräämillä lehtileikkeillä.

Vuosittain etenevä jäsentely

Tutkimuksen on rajattu ajallisesti vuosiin 2003–2012 ja sen maantieteellinen painopiste on Suomessa. Sosiaalisen median maailmanlaajuisen olemuksen vuoksi tarkka pidättäytyminen Suomen valtiorajojen sisällä ei olisi mielekästä. Näin ollen tutkimuksessa otetaan huomioon maailman tapahtumista tärkeimmät, jotka sitten ovat Suomessakin lyöneet läpi. Vastaavasti liike on ollut myös toisin päin, Suomessa kehitettyjä palveluita on viety ulkomaille. Tutkimuksen esitys perustuu vuosittaiseen esitystapaan, yksi vuosi per luku.

Valittu esitystapa palvelee tarkoitusta, kun kyseessä on niin lähimenneisyyteen ja nykypäivään liittyvä aihe. Siirtyminen vuodesta toiseen yksi kerrallaan ja sen vuoden ilmiöiden tulkinta auttaa kehittämään kuvaa siitä, miten koko monitahoinen ilmiö kehittyi. Samalla se on lukijan kannalta helppo tapa jäsentää omaan sosiaalisen median historiaansa. Toisaalta, itse olisin kaivannut esimerkiksi jonkinlaista sosiaalisen median aikajanaa (vaikka Facebookin timelinea mukaillen), milloin palvelut syntyivät ja niitä alettiin käyttää? Myöskään ei voi välttyä ajatukselta, olisiko temaattinen jäsentäminen kuitenkin ollut paikallaan.

Nyt luvuissa on useita viittauksia aiempiin lukuihin, varsinkin suosituimpien sosiaalisen median palvelujen osalta. Olisiko toisenlaisella jäsentämisellä analyysista tullut tarkempi ja yhdenmukaisempi? Nyt valitussa esitystavassa on helppo käsitellä muutoksia trendeissä palveluiden välillä, temaattisessa tarkastelussa palveluiden sisäiset muutokset olisivat tulleet kenties vahvemmin esille. Sekin kyllä nostettiin kirjassa ylös, että esimerkiksi Facebook vuonna 2007 on täysin erilainen kuin nyt.

Tutkimuksen rajaus toimii oikein hyvin ja tutkimus pysyy näin ollen hyvin paketissa. Ilmiönä sosiaalinen media ei kohdistu maantieteellisen sijainnin perusteella, vaan on periaatteessa siellä missä verkkokin on. Samalla sen käyttö voi olla paikallista, kuten myös palvelut. Tämä tulee hyvin esille Sosiaalisen median lyhyessä historiassa. Pääpaino on sosiaalisen median historiassa, joten keskeiset somen palvelut käsitellään. Samalla käyttäjätasolla tutkimus on rajattu Suomeen. Mukaan mahtuu myös mielenkiintoisia suomalaisia sosiaalisen median sovelluksia, joista jotkin saavuttivat menestystä myös maailmalla.

Somen alku

Mukana tutkimuksessa ovat esimerkiksi keskusteluryhmät, blogit ja WEB 2.0, jonkinlaisena ”esi-somena”? Nämä on otettu mukaan tutkimukseen, vaikka silloin ei mistään sosiaalisesta mediasta ollut kukaan kuullutkaan. Suominen ja muut laskevat erityisesti keskusteluryhmät ja blogit siihen kehitykseen, josta sosiaalinen media muotoutui. Käsittelyyn tulee myös termi web 2.0. Muistan, että tästä joskus puhuttiin, mutta ainakin minä olin koko käsitteen jo autuaasti unohtanut. Nykyään sosiaalisen median palveluista ja sovelluksista tarkasteluun tulevat tietenkin Facebook (joka saatetaan usein mieltää suorastaan somen synonyymiksi) ja muut verkostopalvelut, Twitter, Youtube ja Wikipedia, muutamia mainitakseni. 

Palveluiden käsittely on suhteellisen tasapuolista. En myöskään osaa sanoa, mikä sosiaalisen median muoto olisi jäänyt täysin käsittelemättä, ellei pelejä lasketa mukaan. Ajallisena rajauksena vuosi 2012 olisi hyvinkin antanut mahdollisuuden ottaa ”vihaiset linnut” mukaan kuvaan – jos ei muuten, niin sosiaalisen median operoinnissa.

Tutkimus on ehdottomasti ajankohtainen. Tässä yhteydessä ajankohtaisuus on haaste ja hyvä asia. Haaste siinä mielessä, että näin nykypäivään sidotun ilmiön tarkasteleminen kontekstissaan ei ole välttämättä kovin helppoa. Voi myös olla niin, että vuosi tai kaksi sitten lanseeratun sosiaalisen median seuraavan sukupolven palvelu mullistaa kuvan kokonaan, mutta sitä ei ole tutkimuksessa noteerattu. Tämä on tietenkin mahdoton tehtävä, eikä historian olekaan tarkoitus ennustaa. Myös se, että jokaisella on taatusti mielipide somesta, on sekä haaste että hyvä asia.

Jokainen luku on nimikoitu yhdelle kirjoittajista, mutta lukiessa sitä on lähes mahdotonta erottaa. Tämä tietenkin auttaa lukukokemuksen muotoutumiseen. Sen lisäksi, että tutkimus on hyvin ja yhtenäisesti kirjoitettu, se auttaa myös ymmärtämään sosiaalisen median muotoutumista ja palveluiden keskinäisiä yhteyksiä.

Millainen kuva sosiaalisen median lyhyestä historiasta muodostuu? Sosiaalisen median dynamiikka nousee minulle ensimmäiseksi mieleen. Some on koko ajan liikkeessä, eikä suostu määrittymään yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti. Somessa keskiössä ovat käyttäjät ja palvelut, jotka pyrkivät olemaan juuri niitä, joita tahdotaan käyttää. Kaikkien täytyy näin ollen tarkkailla muita, lainata ja varastaa hyviä ideoita ja samalla yrittää miettiä sitä, miten tällä somella voisi tehdä rahaa.