Jari Sedergrenin ja Ilkka Kippolan dokumenttifilmejä käsittelevät tietoteokset ovat muhkeita sivumääriltään. (680 ja 537 sivua) Ne täydentävät hienosti Kari Uusitalon ja Sakari Toiviaisen päätoimittamaa Suomen Kansallisfilmografiaa, jonka 12-osainen kirjasarja käsittelee pääosin pitkää näytelmäelokuvaa. Elokuvaneuvos Uusitalo on muuten niitä harvoja Suomessa, joka on kirjoittanut jotakin lyhytelokuvistakin.

Elokuva-arkistossa (nykyisin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Kavi) pitkään työskennelleiden Sedergrenin ja Kippolan julkaisemat tutkimukset Dokumentin ytimessä ja Dokumentin utopiat ovat samalla pioneerityötä. Dokumentti- ja lyhytelokuvat on usein nähty erilaisina varsinaisen elokuvataiteen kylkiäisinä ja harjoitelmina eikä niiden tekijöitä laajemmin edes tunneta. Aiheesta on painettua tietoa hävettävän vähän, vaikka juuri dokumentit kuvaavat elävästi monin tavoin maamme historian käänteitä, arkea, työtä ja juhlaa, eri aikakausia sekä keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia.

Kuva: Veikko Itkonen kuvausryhmineen Helsingissä, KAVI.

Dokumentin utopiat-teoksessa aihe kytkeytyy paitsi kotoiseen historiaamme, myös maailmalla tapahtuneeseen dokumenttielokuvan ja sen eri teorioiden kehitykseen. Taustajoukkona ovat olleet monet arkistolaiset ja vaikkapa sellaiset dokumenttien tekijät ja tietäjät kuten Jouko Aaltonen, Peter von Bagh, Pirjo Honkasalo, Jarmo Jääskeläinen, Mirja Metsola, Lasse Naukkarinen, Hannu ja Erkki Peltomaa, Seppo Rustanius, Kristina Schulgin sekä Pertti Veijalainen. Perusteellinen tietoteos rakentuu näin myös hyviin yhteyksiin ja yhteistyölle eikä sen käyttöarvo katoa.

Päälukuja kirjassa on kaikkiaan 18, joissa leikataan ajallisesti useimmiten suoraan sodanjälkeisestä ajasta aina 1980-luvulle. Tämä on lukijaystävällinen valinta. Tekijänimiä, tuotantoyhtiöitä ja esittelyjä on valtavasti. Jörn Donner, Risto Jarva, Markku Lehmuskallio, Lasse Naukkarinen, Antti Peippo ja monet muut saavat ansaitsemansa arvion. Pedantisti kirjatut lähteet ja erinomainen elokuva- ja henkilöhakemisto helpottavat kirjan käyttöä hakuteoksena.

Teoksen aiheita

”Dokumenttikulttuuri liikkeessä” avaa teoksen ja kuvaa monesta kulmasta sen, mitä tuleman pitää – niin käsitteiden, teorioiden kuin sotien jälkeisen ajan periodisoinnin suhteen. ”Propagandan, sensuurin ja politiikan maailma” on kirjan kiinnostavimpia lukuja. Sodan ja välirauhan jälkeinen todellisuus ja ankeat ja ahtaat sensuurin rajat saavat ajan dokumenteissa elokuvalliset kasvot.

”Uutisfilmit” sekä ”Valistusta, opetusta ja tiedettä” -päälukujen nimet kertovat olennaisen. ”Kansakunnan kaapin päällä” on läpileikkaus sodanjälkeisen historiamme merkkihenkilöistä kertovista dokumenteista, uutispätkistä ja lyhytelokuvista. Sekä politiikka että kulttuurielämä huomioidaan. ”Kansa ruudussa eli visuaalista antropologiaa” on työtä ja arkea kuvaavien parhaiden dokumenttien esittelyä – ja ”Viihdettä ja musiikkia” -osio hieman kevyempien elokuvapalojen puntarointia.

Elokuvapolitiikkaa ja kritiikkiäkin sivutaan, samoin 1960-lukulaisen sukupolven anarkismia. ”Underground, taisteleva dokumentti ja ympäristöelokuvat” on hieno yhteenveto vaihtoehtoisen vastaelokuvan esiinmarssista.

Hyvät hakemistot ja hienot kuvat

Viitteet, lähteet ja hakemistot kattavat melkein sata sivua. Hienot, useimmiten jopa ennen julkaisemattomat mustavalkoiset valokuvat kertovat oman tarinansa. Kuvatoimituksesta on huolehtinut elokuva-arkiston valokuvista vastaava Markku Marttila. Myös hän on tehnyt laadukasta työtä kuten taiton ja teoksen ulkoasun muotoillut Markus Itkonen. Dokumentin utopiat on näin jopa lukijaystävällisempi kuin ykkösosa Dokumentin ytimessä.

Dokumenttielokuvassa on tapahtunut paljon viimeisten 25 vuoden aikana. Uusia nimekkäitä tekijöitä on marssinut esiin kymmeniä. Teokselle sopii odottaa siksi kenties jatko-osaakin