Suomalaisuuden läpivalaisua vai myyttien uusintamista?

On myönnettävä, että lähestyin kirjaa Finland. A Cultural Encyclopedia hiukan epäluuloisesti ja oikeastaan hiukan pilke silmäkulmassakin: suomalaisuus - ja nimenomaan sen kulttuurinen puoli - koottu yhdeksi sanakirjaksi! Mitä muuta tämä voisi olla kuin jotain tahattomasti hauskaa suomalaisuuden kliseisiin ja myytteihin perustuvaa tyypittelyä, joka osaltaan uusintaa vanhoja ideologioita? Väärin, ainakin suurimmaksi osaksi.

Alho, Olli (editor-in-chief) et al: Finland. A Cultural Encyclopedia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. 352 sivua. ISBN 951-717-885-9.

On myönnettävä, että lähestyin kirjaa Finland. A Cultural Encyclopedia hiukan epäluuloisesti ja oikeastaan hiukan pilke silmäkulmassakin: suomalaisuus – ja nimenomaan sen kulttuurinen puoli – koottu yhdeksi sanakirjaksi! Mitä muuta tämä voisi olla kuin jotain tahattomasti hauskaa suomalaisuuden kliseisiin ja myytteihin perustuvaa tyypittelyä, joka osaltaan uusintaa vanhoja ideologioita?

Väärin, ainakin suurimmaksi osaksi. Finland on fiksu kirja, jossa suomalaisuus käsitetään monialaiseksi ja jossain määrin jopa prosessuaaliseksi asiaksi. Se ei ole pysyvä ja pysähtynyt, lukittu identiteetti, vaan jotain, mikä muuttuu kontekstien myötä.

Tästä kertoo myös kirjan oivaltava kansikuva, jossa holmberg- tai söderhjelmläinen "ihanteellinen" maisema (valokuva) on kehystetty 1800-luvun lopun tyylisillä kultakehyksillä. Todellinen maisema on siis kehystetty ja siitä on tehty kuva, jota me ihailemme ja jossa me mukamas tunnistamme itsemme.

Mikään lukukirja tämä ei ole, eikä välttämättä hakuteoskaan, koska sen hakusanasto on hiukan suppea tai ainakin hajanainen. Kaikenlaista on mukana, mutta mistään hakusanasta ei voi oikein sanoa, että se olisi turha tai huono. Jotkut ovat vain liian laajoja – urheilu, muoti, arkkitehtuuri -, että niitä ei voi kuvitella lukevansa muuna kuin pikalukuisina miniesseinä. Kirjaa voi pitää vaikka vessalukemisena.

Puutteita tietysti on. Ruoka-hakusanassa puhutaan pitkään perinneruoista, mutta talkkunajauho on unohdettu omituisesti, vaikka sitä syödään ympäri Suomea. Arkkitehtuuri-hakusanassa puhutaan kyllä funktionalismista, mutta oikeastaan ’funkis’ olisi toiminut omana hakusananaan, koska kaikista arkkitehtuurisuuntauksista se on eniten suomalainen – funkistaloja ja niiden 50-lukuisia jälkeläisiä löytyy kaikista suomalaisista kaupungeista ja kylistä. Elokuvan kohdalla Valentin Vaala ja Teuvo Tulio olisivat ansainneet omat hakusanansa eikä kirja Jörn Donneriakaan kyllä erikseen tunne. Rock-hakusana luettelee kyllä kaikenlaisia Suomi-rockin puutuneita veivaajia, mutta kun tullaan nykyaikaan, kaikki kiinnostavat ja omaperäiset nimet Circlestä Panasoniciin ja Jimi Tenoriin jätetään mainitsematta. Yhdentekevät teknohumppa-aktit Movetron ja Aikakone saavat kyllä kunnian olla kirjassa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *