Euroopan Unionin piirissä suomalaisia pidetään Venäjän ja venäläisyyden tuntijoina. Kun todellinen asiantuntija, Susiluoto, on nyt kirjoittanut jo kolmannen kirjansa venäläisestä huumorista, paljastuu jälleen, kuinka vähän meistä suurin osa tietää. Vaikka mitä puhuttaisiin suomettumisesta 1970- ja 80-luvuilla, erityisesti kulttuurin ja informaation aloilla 99 % kansalaisistamme seisoi selkä (ja sen jatke) tanakasti itään ja tuijotti silmänsä kipeiksi amerikkalaisia sarjafilmejä, kuunteli pop- tai muuta läntistä musiikkia eikä neukkupiimää eikä missään tapauksessa ollut kiinnostunut venäläisten sanontojen kaksoismerkityksistä tai salatuista taustoista. Poliittinen eliittimme sai palkkaa siitä, että se lateli välttämättömät liturgiat sanaa palvoville neuvostojohtajille – ja Kekkosen johdolla olimme jo menossa EEC:hen Taisto Sinisalon ja Tarja Halosen tarmokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Kielelliseltä kannalta arvostan erityisesti sitä, että Susiluoto jälleen muistuttaa meitä muista kielistä kuin englannista. Puolustusvoimain komentaja Kaskeala kiitti taannoin Balkanilla ollutta joukkoa päiväkäskyssään sanoin "A job well done". Tätä hieman ihmettelin, kun maamme viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Jos komentaja olisikin sanonut "Sadatsa haraso sdelana", olisi melko varmasti noussut meteli. Susiluotokin heittää esiin englannin haastattelijan kysymyksessä Putinille: "Mikä on mielimusiikkinne?" Putin: "Back in the USSR!" – Jos välttämättä haluaa tonkia jonkin puutteellisesti selitetyn venäjän sanan, tässä yhteydessä se on "tufta", jonka tekijä selittää pelkäksi valheeksi. Jo tsaarin ajalta tunnetaan "tuhtaaminen", joka merkitsee silmänpalvomista, pseudotyötä pomon katsellessa ja lonkan vetämistä muulloin. Esa Seppänen käyttää mainiota ilmaisua "imitatsija burnoi dejatelnosti", myrskyisän toimeliaisuuden jäljitelmä.

Suomalaisten intohimoinen kiinnostus siihen, mitä muut meistä ajattelevat, tulee kirjassa hyvin esiin. "Kuumat Suomen-pojat" on ilmaisu, jonka suomalainenkin ymmärtää ironiaksi. Mutta onhan itsepäisyydestä ja hitaudesta ollut suurta hyötyä, kuten Susiluotokin muistuttaa Molotovin sanoneen: "Oli hyvä, ettemme vallanneet Suomea, koska suomalaiset ovat niin itsepäisiä, niin itsepäisiä." YYA-sopimuksen harjakaisissa 1948 Stalin kohotti maljan Suomen armeijalle. Rauhantilasta on ollut se etu, että nyt voimme kaikessa rauhassa kertoa vitsejä toisistamme. Tsuhna-kaskut ovat jopa muodissa Venäjällä. Susiluoto mainitsee erityisesti "Tsuhnan taksissa". Hän ei tietysti ymmärrä, että venäjän ilmaus "Bazara njet" merkitsee "Ei hämminkiä, basaaria, härdelliä". Tsuhna: "Na bazar, pazhaluista." (torille, olkaa hyvä). Taksikuski: "Bazara njet." (Ei hätää, OK.) Tsuhna: "No mennään sitten ravintolaan." Selitys: Tsuhna päätyy joka tapauksessa "pectopahiin". – Aiemmin votkaturismin aikana suomalaiset tunnettiin Leningradissa nimellä "nelijalkaiset ystävämme" tai virallisemmin nimellä "polnomotsnyj algogolitseskij prestavitelj" (täysivaltainen alkoholiedustaja).

Susiluodon arvio virallisista sanakirjoista on erittäin osuva. Hän epäilee Venäjän puolella sensuurin harjoittajaksi jonkun entisen Komsomolin valistussihteerin, Suomen puolella taas ansioituneen pyhäkoulun opettajan. Kun lähes kaikki venäläiset opettajat ovat naisia, jotka eivät missään nimessä puhu ruokottomia, ihan jokapäiväinenkin seksuaalialan tms. sanasto tahtoo jäädä vajaaksi. Moskovassa kahden vuoden aikana opin itse jonkin verran, vaikka en tietenkään tarpeeksi, kiitos ansioituneen autonkuljettaja ja jääpallovalmentaja Jura Lizavinin ja joukon murrosikäisiä suomalaisen koulun poikaoppilaita. Ymmärsin aikanaan hyvin pääministeri Tsernomyrdinin vastauksen jälleen jotain pyytäneelle karvalakkilähetystölle: "Jos kaikille antaa, rako menee tukkoon."

Koska Venäjä on edelleen monien kansallisuuksien muodostama valtio, Susiluoto luonnollisesti kuvaa näiden anekdootteja toisistaan. Neuvostoaikana armenialainen radio Jerevan määritteli kansojen ystävyyden seuraavasti: "Siinä armenialaiset yhdessä ja ystävyydessä venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten, azerien ja muiden veljellisten kansojen kanssa hakkaavat gruusialaisia." Vakavaksi asian tekee se, että Tsetsenian sodan yhä jatkuessa skinien väkivaltaisuudet niin kaukasialaisia kuin mustiakin kohtaan käyvät yhä ankarammiksi. Eikä virkavalta ole aina puolueeton: lehdistö kertoi tapauksesta, jossa moskovalainen miliisi kuristi rauhallisena kulkenutta tsetseeninaista kurkusta, hakkasi häntä pampulla ja huusi: "Nämä synnyttävät uusia basajeveja!" (Shamil Basajev on tunnettu tsetseeniterroristi.) Juutalaiset saavat tietysti osansa Berezovskista alkaen.

Rikollissanasto on Venäjällä levinnyt hyvinkin laajalle. Susiluoto kehittelee järjestysvallan edustajaa kuvaavasta sanasta "ment" näiden opiskelupaikan "Akademija Mentov", poliisiopisto, mutta myös "Mänttien akatemia". Myös Suomen TV:n Kapusta-kurssi kuvasi aikanaan rikollisten ja lainasanojen piiristä lähtenyttä kahden henkilön esittäytymistä: "Ja konsultant."(Olen konsultti.) – "Ja professionnij killer." Samoin rahaa merkitsevät "baks", "tonna", "limon" (miljoona) ja "arbus" (miljardi) ovat suoraan gangstereiden kieltä. "Brigada" (muistattehan "Darja parhain prikatiiri") ei olekaan enää työkomennuskunta vaan rikollisjoukkue. Pamppua merkitsevä "demokratizator" kääntyy meillä "nokialaiseksi nuoriso-ohjaajaksi". Tämä sanasto sekä Susiluodon kirjaansa ottama Maarit Kallion työ venäläisistä lainasanoista Helsingin slangissa ovat kiinnostavia ja hauskoja.

En tiedä, mikä on Susiluodon heimotausta. Hän viittaa aiemmin kirjoittamaansa karjalais- ja venäläisjuttujen yhteyteen sekä kertoo nyt useita savolaisvitsejä kuvatakseen samalla venäläisyyttä. Esim. savolainen projekti = Hanke, jossa kyvyttömät yrittävät saada haluttomat tekemään mahdottomia. Haluan nyt esittää vastapainoksi ja esimerkiksi turkulaisen Markku Heikkilän radio Sadassa kertoman tarinan, joka vertautuu kiistattomasti venäläisten pitkään muistiin (esim. edelleen käytössä oleva "tsekisti" = salaisen poliisin edustaja Leninin ajalta): "Nykko Kansa Uutise myähästys lehristötue anomisest, ni äijät toril sanos, et näin nolost ei ol käyny see jälkke ko Raunistula punakaarti potkukelkkakomppania myähästys Tamperee junast talvel kahreksantoist."

Kaikkiaan Susiluoto osoittaa tällä ja aikaisemmilla huumorikirjoillaan syvällisen perehtyneisyytensä venäläiseen mentaliteettiin ja huumoriin. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää edes pinnalta raapaisten itäistä naapuriamme. Ehkä muistakin ilmansuunnista tapahtunut kansainvälistyminen on jo onnistunut puhkomaan perinteistä tosikkomaisuuttamme. Silti: kun tsuhna on tämän tavannut läpi, ja parin viikon päästä alkaa osittain ymmärtää anekdootteja, venik (vihta, luuta) on jo keksinyt leegion uusia.