Kananen aloittaa Suomen huoltovarmuus –kirjansa tästä historiallisesta taustasta ja etsii huoltovarmuuden juuria. Suomessa puhuttiin sotien välisenä aikana taloudellisesta puolustusvalmiudesta. Tämä vaihe huoltovarmuuden taustasta käsitellään melko pintapuolisesti, jonka jälkeen Kananen siirtyy totaalisen maanpuolustuksen ja sen kolmanteen pilariin, nimittäin taloudelliseen maanpuolustukseen. Päätoimijana on Puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS). Kylmän sodan varautumisesta mielenkiintoisena esimerkkinä mainittakoon varjo-järjestelmä, jossa jokaisen tärkeän toimialan ylimpänä johtajana olivat oman alansa valtakunnanpäälliköt. Tämä järjestelmän perusteella mentiin 1960-luvulta aina 1970-luvun lopulle asti. Tästä systeemistä Kananen toteaa:

”On aika uskomatonta, että PTS ja sen keskusjohto hyväksyivät ja omaksuivat tämän toisen maailmansodan aikaisista oloista kopioidun valtakunnanpäällikköjärjestelmän.” (s. 47)

Vaikuttaa itse asiassa siltä, että ensimmäiset noin sata sivua ovat historiallisten taustojen selvittämistä ja varsinainen kirjan ydin alkaa Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) perustamisen myötä. Loput parisataa sivua on pyhitetty HVK:n toiminnalle, joka alkoi vuonna 1993. Tässä osuudessa näkee Kanasen kirjoittavan asioista, jotka hän tietää. Punaisena lankana koko Suomen huoltovarmuuden läpi kulkee elinkeinoelämän sitominen huoltovarmuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kuva: ”Talkooväelle tarjotaan ruokaa. Kotirintama 1941.” Kuva ja kuvateksti SA-kuva. Kuvaaja Soldan.

Kirjassa käsitellään paljon ajankohtaisia kysymyksiä, kuten energiaa. Juuri nyt tämän arvion kirjoittamishetkellä mediassa nostettiin esille, kuinka sähkönkulutus on näillä paukkupakkasilla huipussaan. Tästä sähköstä mainitaan olevan lähes kolmannes tuontisähköä. Tämä kuuluu myös HVK:n kiinnostuksen kohteisiin, sillä maailmankuvan muuttuessa myös toiminta-aluetta on muutettu. Huoltovarmuuskysymykset eivät kosketa vain sota-aikaa, vaan myös normaalin ajan poikkeustilanteita. Energialla on merkittävä rooli, joka tuodaan jo kirjan alaotsikossakin ensimmäisenä esille.

Toimintaympäristön muutos hyvin kuvattuna

Maailma on muuttunut erittäin paljon siinä ajassa, jonka kirja kattaa. Yhtenä ansiona on mainittava, että toimintaympäristön ja toimintatapojen muutos tuodaan kirjassa hyvin esille. Mainittakoon vaikka globalisaatio ja esimerkiksi kyberturvallisuus, jonka hoitamiseen HVK on myös antanut panoksia. Kirjasta löytyy useita mielenkiintoisia esimerkkejä konkreettisista toimista, joita HVK on huoltovarmuuden nimissä suorittanut tai suositellut.

Kirjan suurin puute on mielestäni se, ettei siinä eritellä lähteitä. Lähdeviitteiden puute sikseen, kirjassa ei edes ole lähdeluetteloa. Leipätekstissä tosin mainitaan joitakin virallisia selvityksiä ja vastaavia, mutta lähdeluettelon kautta voisi asiasta kiinnostuva sukeltaa aiheeseen syvemmälle. Samalla kirjan tietopohjan arviointi olisi mahdollista. Kyseessä on kuitenkin ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu esitys, joka lähdeluettelolla ja kenties pienellä rakenteen muokkauksella ja tiivistämisellä olisi noussut seuraavalle tasolle. Kirjallisesti teksti on hyvin asiallista.

Suomen huoltovarmuus on mielenkiintoinen kirja, joka ajallisesti painottuu viimeisen parinkymmenen vuoden ajalle ja Huoltovarmuuskeskuksen toimintaan. Kirja tarjoaa vankan paketin varautumisesta ja huoltovarmuudesta sekä Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta ja auttaa ymmärtämään paremmin tätä laajasti vaikuttavaa toimintaa. Lue kirja, jos turvallisuus ja se, miten varautumista ja huoltovarmuutta on suunniteltu ja toteutettu, kiinnostaa.