Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä -teos keskittyy nimensä mukaisesti tarkastelemaan kulttuurihistorian moninaisia tutkimusmenetelmiä. Kirja tavoitteena on pohtia yhtä aikaa sekä aineistolähtöisyyttä että kulttuurihistorian teoreettisia lähestymistapoja. Kirjan toimittajien mukaan näiden kahden seikan yhdistäminen on luontevaa, sillä teoreettiset käsitteet eivät yksistään voi tuottaa menneisyyttä koskevaa tietoa. Tulkinnan polkuja -teoksessa on 12 artikkelia, jotka muodostavat neljä laajempaa kokonaisuutta. Nämä kokonaisuudet ovat aikalaiskokemus, lähdeaineistot, käsitteet ja tulkita sekä materiaalisuus ja representaatiot. Lähes kaikki teoksen kirjoittajat ovat Turun kulttuurihistorian oppiaineen henkilökuntaa. Kaikki teoksen artikkelit ovat sujuvaa luettavaa, hyvin kirjoitettuja ja pohdittuja itsenäisiä kokonaisuuksia. Syventävää tietoa löytyy kunkin artikkelin perään liitetystä tutkimuskirjal­lisuuden luettelosta.

Kirjan johdanto imaisee lukijan mukaan tieteen tekemisen maailmaan. Jo muutaman sivun lukemisen jälkeen mieleen nousee ajatus siitä, että tämä teos sopisi hyvin myös pääsykoekirjaksi. Johdantoluvussa asiat kerrotaan selkeästi ja mielenkiintoisella tavalla niin, että tutkijoiden yksilöllisyys ja ylipäänsä mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin tieteen tekemisessä nousee esiin. Teoksen yhtenä tavoitteena onkin antaa tilaa tutkijoiden henkilökohtaisille kokemuksille. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta tutkijoiden mielenliikkeiden kirjaamista, vaan tutkijoiden mahdollisuutta erilaisiin tulkintoihin. Tämä on asia, joka varsinkin yleisessä keskustelussa tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Tutkijoilta odotetaan varsin tyhjentäviä vastauksia monenlaisiin kysymyksiin, mutta harvoin huomioidaan sitä, että tutkimukset ovat tutkijoiden tulkintoja, ja näihin tulkintoihin vaikuttavat hyvin monenlaiset asiat, kuten esimerkiksi tutkijoiden omat henkilökohtaiset motiivit.

Tulkinnan polkuja -kokoelman artikkelit eivät päästä lukijaa helpolla, vaan ne haastavat pohtimaan tutkijoiden eri vaiheissa tekemiä valintoja. Itse olisin toivonut tällaisista käännekohdista vieläkin enemmän kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia: miksi tutkija on alun perin kiinnostunut kyseisestä aihepiiristä ja kyseisestä menetelmästä, mitkä seikat vaikuttivat menetelmien valintaan?

En tiedä, onko kyse tietoisesta valinnasta, mutta artikkelit tuntuivat vaikeutuvan teoksen loppua kohti. Tämä vaikutelma saattoi tosin tulla myös siitä, että itselleni tutummat aihepiirit olivat heti kirjan alussa. Mitä pidemmälle artikkeleita luin, sitä epäilevämmäksi mieleni kävi pääsykoekirja-ajatuksen suhteen – teos taitaa sittenkin olla liian haastavaa luettavaa alasta kiinnostuneelle ”aloittelijalle”.

Artikkelit ovat mielenkiintoisia, mutta olisin kaivannut teemojen käsittelyä yleisemmällä tasolla ja enemmän artikkelien välistä keskustelua. Artikkelikokoelmien kirjoittaminen ja niiden toimittaminen on haastava tehtävä. Kirjoitus- ja toimitustyö tehdään usein muiden töiden ohessa, eikä pitkäjänteinen panostus ole aina mahdollista. Tämä näkyy kokoelmissa usein juuri yhteisen ”juonen” puuttumisena.  Lukijalle syntyy vaikutelma siitä, että toimittajan tehtävä on ollut koota artikkelit yhteen ja saattaa julkaisu painoon, mutta aikaa tai resursseja yhtenäisen kokonaisuuden rakentamiseen ei ole ollut. Lukijalle jää käteen kimppu toisistaan irrallisia tekstejä, joista usein luetaan vain juuri se itseä kiinnostava artikkeli. Tulkinnan polkuja -teoksessa tekstien irrallisuus ei ole suuri haitta, sillä kokoelman tarkoituksena on nimenomaan esitellä erilaisia kulttuurihistorian menetelmiä, ja se tavoite toteutuu. Mutta olisin silti halunnut tietää mitä yhteistä eri teemojen artikkeleilla on. Nyt se jää täysin lukijan oman ajattelun varaan (mikä ei tietenkään välttämättä ole pahasta). Koska artikkelit on kuitenkin ryhmitelty eri teemojen alle, kaipasin näille teemoille jonkinlaista johdantokappaletta, jossa yhtäläisyyksiä ja eroja olisi tuotu esille. Olisiko ollut mahdollista, että kunkin teeman kirjoittajat olisivat yhdessä laatineet lyhyet johdannot, joihin olisi liitetty saman teeman artikkelien välistä keskustelua?

Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä -teos on hieno lisä kulttuurihistorian oppikirjojen sarjaan, joita Turussa on julkaistu jo vuodesta 1993 alkaen. Samalla se esittelee oppiaineessa tehtävää tutkimusta. Arvostan suuresti tätä panostusta, ja samalla toivoisin kaikesta sydämestäni tämän mallin leviävän muihinkin kulttuurialan oppiaineisiin. Hyviä menetelmäoppaita ja tutkimuksen malleja ei ole koskaan liikaa.