Vuosi sitten Egmont Kustannus aloitti Charles M. Schulzin (1922-2000) Tenavat-sarjakuvan päivä- ja sunnuntaistrippien täydellisen sarjan julkaisemisen Suomessa. Tänä vuonna on maassamme ilmestynyt jo toinen osa (1953-1954) kun taas yhdysvaltalaisessa alkuteoksessa The Complete Peanuts on lokakuussa 2008 päästy kymmenenteen osaan ja vuosina 1969-1970 ilmestyneihin strippeihin.

Ensimmäinen Tenavat strippi ilmestyi amerikkalaisten sanomalehtien sarjakuvasivuille lokakuussa 1950. Siellä sarjakuva pysyi aina vuoteen 2001. Viimeisen strippinsä Schulz teki tammikuussa 2000 ja paria viikkoa myöhemmin hän kuoli.

Schulzin tuotanto on siis mittava. Kaikkiaan Täydelliset Tenavat sarjassa tullee ilmestymään noin kaksikymmentäviisi 350-sivuista albumia. Ensimmäinen Yhdysvalloissa 2004 julkaistu The Complete Peanuts nousi The New York Timesin myydyimpien kirjojen listan kärkeen.

Suomessa kirjoja ei ole myydyimpien listalla nähty, toivottavasti kauppa kuitenkin sen verran käy, että sarja saataisiin kokonaan suomeksi.

Varsinaisen läpilyönnin Tenavat teki 1960-luvun puolivälissä. Sen myötä Tenavia alkoi ilmestyä sarjakuva- ja mietelmäkirjoina sekä animaatioina. Tenavilla oli huomattava vaikutus siihen, että sarjakuva tunnustettiin vakavasti otettavaksi lajityypiksi, josta aikuinen saattoi (julkisestikin) tunnustaa pitävänsä, erityisesti Tenavista.

Ennen maailmanmainetta Tenavat, Jaska Jokunen, Ressu, Tellu, Amadeus jne. olivat kulkeneet jo pitkän matkan. Täydelliset Tenavat 1950-1952 esittelee 27-vuotiaan, ”nuoren ja pisteliään” – kuten Schulz vuosikymmeniä myöhemmin muisteli – huumoria.

Lapset ovat julmia toisilleen. Vanhempien suojelutoimet (esimerkiksi kyltit, sillä aikuisiahan sarjakuvassa ei nähdä) näyttävät lähinnä absurdeilta ja tenavat ottavat ne lähinnä huomionosoituksina. ”Me olemme kuuluisia”, toteaa Jaska ”Aja hiljaa – leikkiviä lapsia” -kyltin alla. Kun Jaska lopulta voittaa Tellun myllyssä yli kolmentuhannen pelatun pelin jälkeen, Jaska ei saa iloita. ”Annoin sinun voittaa pelkästä säälistä. Aina on hyvä tietää totuus!” pilaa Tellu pitkän uurastuksen tuloksen.

Näistä alkuaikojen stripeistä puuttuu filosofinen asenne, uskonnollisten tunteiden ilmaisu ja avarasydämisyys, joista Tenavat tuli tunnetuksi. Tosin idullaan olevina ne näistä vanhoistakin löytyvät. Schulz varioi samoja teemoja läpi koko tuotannon. Täydellisten Tenavien ensimmäinen osa tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen mistä lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisestä kokoelmasta löytyy muun muassa strippi, jossa vedetään pallo ensimmäisen kerran pois Jaska Jokusen edestä.

Alkuun Tenavat oli neliruutuinen strippi tavallisen kolmen ruudun sijaan. Ratkaisu oli sarjakuvia lehdille välittävän syndikaatin, joka nimittäin piti Tenavia aluksi niin sanottuna ”tilansäästösarjakuvana”. Julkaiseva lehti saattoi valita painaako se neliruutuisen stripin vaakana, pystynä tai neliönä.

”Tilansäästösarjakuva” – sen Schulz muisti mainita sarjakuvansa alkuaikoja kuvatessaan. Mutta hän muisti myös kehaista, miten laatu säilyy. Ne kaksi sarjakuvaa, joille tilaa piti säästää – Twin Earths ja Long Sand – eivät ole jääneet eloon eikä sarjakuvaharrastajakaan niistä usein kuule.

Sarjakuvien lisäksi teoksessa on Juhani Tolvasen alkusanat, David Michaelsin lyhyt elämäkerta ja vuonna 1992 tehty Schulzin haastattelu. Esipuheessaan Tolvanen siteeraa lokakuussa 1999 tekemäänsä haastattelua, joka taisi jäädä Schulzin viimeiseksi. Michaelsin teksti ja Rick Marschallin haastattelu vahvistavat kuvaa vaatimattomasta ja konservatiivisesta Schulzista. 1980-luvulla pitkään Forbesin maailman kymmenen rikkaimman listalla ollut Schulz ei antanut rahan ohjata elämäänsä.

Teoksen lopussa on hakemisto. Tällaista ratkaisua en ole muissa sarjakuvateoksissa nähnyt. Hakemisto on kuitenkin tarpeen, käytetäänhän Tenavia edelleenkin paljon (sarja)kuvallisina elämänviisauksina tai mietelminä mitä erilaisemmissa yhteyksissä. Hakemisto auttaa löytämään kulloiseenkin tarpeeseen sopivan viisauden.