Tietovisaa Suomen epävirallisesta historiasta

Lapinlahden Linnuista tutut muusikko-näyttelijä-kirjailija/käsikirjoittajat Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja sekä toimittaja Jukka Lyytinen ovat saaneet idean aivan uudenlaisesta tavasta juhlistaa Suomen itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Kirjoittajat mainitsevat esipuheessa keränneensä piristäviä sattumuksia, tekoja ja tietoja Suomen itsenäisyyden ajan historiasta. ”Maamme on täynnä kansankeskuudessa kiertäviä juttuja, jotka usein ovat mielenkiintoisempia kuin (virallinen) totuus.” Kirjassa on 360 kysymystä neljästä aihepiiristä: politiikasta, viihteestä, kulttuurista ja urheilusta.

Kivinen, Mikko & Liinoja, Tapio & Lyytinen, Jukka: Tuu tii tu töötituu - Suomi 90 vuotta tietovisa. Ajatus Kirjat, 2007. 222 sivua. ISBN 978-951-20-7582-9.

Lapinlahden Linnuista tutut muusikko-näyttelijä-kirjailija/käsikirjoittajat Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja sekä toimittaja Jukka Lyytinen ovat saaneet idean aivan uudenlaisesta tavasta juhlistaa Suomen itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Kirjoittajat mainitsevat esipuheessa keränneensä piristäviä sattumuksia, tekoja ja tietoja Suomen itsenäisyyden ajan historiasta. ”Maamme on täynnä kansankeskuudessa kiertäviä juttuja, jotka usein ovat mielenkiintoisempia kuin (virallinen) totuus.”

Kirjassa on 360 kysymystä neljästä aihepiiristä: politiikasta, viihteestä, kulttuurista ja urheilusta. Jokaiselle kysymykselle annetaan siis neljä vastausvaihtoehtoa, joista yksi on oikea. Oikeat vastaukset löytyvät kirjan lopusta. Idea on yksinkertainen ja juuri siksi myös toimiva.

Ulkoasuksi on valittu kätevä pokkari, millä on hintaakin saatu laskettua. Kustantajan ovh on 16 euroa. Kirja onkin kevyt ottaa mukaan vaikka matkaviihdykkeeksi. Yksinmatkustavalle kirjaa suosittelen sillä varauksella, että vastausvaihtoehtojen lukeminen saa usein nauramaan ääneen… Periaatteessa kirjaa voi käyttää myös seurapeliin.

Vaikeustasokin sopii kaikenikäisille, sillä ainakin meidän perheessä viisivuotiaan arvaukset osuivat vähintään yhtä usein oikeaan kuin historiasta valmistuneen vanhempansa. Eli nyt ei ollakaan liikkeellä perinteisellä Trivial Pursuit -linjalla ja ”olisihan tuo pitänyt tietää” -tyylisellä tosikkomaisuudella. Kysymykset ovat sellaisia, että yleensä kukaan ei suoralta kädeltä tiedä vastausta, vaan se arvataan annetuista neljästä vaihtoehdoista. Ja joskus totuus on tarua ihmeellisempää… Kirjan tekijöiden mielikuvitus on kyllä saanut uskomattomalle oikealle vaihtoehdolle aivan yhtä erikoisia vaihtoehtoja. Kirjan edetessä kirjoittajien huumorintajun oppii jo tunnistamaan, tosin ei aina. Hauskinta loppujen lopuksi onkin lukea läpi eri vaihtoehdot, ja parhaat naurut saa niistä vaihtoehdoista, jotka eivät olekaan oikeita.

Tässä muutama esimerkki kirjan sivuilta:

Mitä Reino Helismaa ja Toivo Kärki tekivät saatuaan valmiiksi kappaleen Rovaniemen markkinoilla?
A) He joivat pullon jallua ja totesivat: ”Jos tämä ei mene Suomen kansaan, on parasta vaihtaa alaa”
B) He joivat pullon jallua ja heittivät laulun roskakoriin. Aamulla he noukkivat tekstin korista ja totesivat sen olevan kelvollinen.
C) Kauko Käyhkö esitti kappaleen, jolloin Helismaa totesi: ”Ei, kyllä Pakarisen täytyy vetää tämä”
D) He hyppäsivät Rovaniemen-junaan, ottivat sviitin Pohjanhovista ja ryyppäsivät kolme vuorokautta. Tänä aikana syntyi laulu Rakovalkealla.

Nikita Hrustsev oli vuonna 1960 Urho Kekkosen vieraana Tamminiemessä. Myöhään yöllä Kekkonen kävi hakemassa ulkona autossa värjötelleet suomalaiset turvallisuuspoliisit sisälle. Mitä poliiseille tapahtui talossa?
A) Hrustsev vaati turvallisuusmiehet mukaansa saunaan ja illalliselle, jonka yhteydessä hän juotti heille useita snapseja
B) Kekkonen halusi poliiseista taustakuoron laulaessaan Kotkan ruusun
C) Hrustsevin tulkki Svetlana Nadenka oli ihastunut toiseen poliiseista, Jarmo Tiilikaiseen. He menivät naimisiin kaksi vuotta myöhemmin ja saivat neljä lasta.
D) Heille tarjottiin kahvit ja Hrustsev intoutui taputtamaan erästä poliisia päähän ja huudahtamaan ”Harosi milis!”

Kirjoittajat ovat luonnehtineet tietovisapokkaria näin: ”Ei tätä voi Suomen historian oppikirjana pitää, mutta kaikkea pientä voi tästäkin opuksesta hiffata.” Siinä he osuvat oikeaan. Kirja värittää hauskasti itsenäisen Suomen ”virallista” historiakuvaa tuomalla kouluhistoriaan vähän lisää värikkyyttä. Kysymykset ovat tekijöidensä kaltaisia, hauskoja, melko alkoholipitoisia, musiikkielämä ja keikkailu ovat vahvasti edustettuna. Todennäköisesti tekijöiden on onnistunut kirjata tietokilpailumuotoon parhaimmat matkan varrella kuulemansa jutut ja tarinat. Eräänlaista kansanperinteen kirjaamista tämäkin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *