Toisinajattelijan muotokuva

Antti Tuuri on kirjoittanut kuvauksen ystävyydestään ristiriitaisena hahmona pidetystä Erno Paasilinnasta. Tuuri tuo esille kirjailijan lempeänä ja huumorintajuisena siviilihenkilönä, joka poikkeaa uhmakkaasti esiintyneen kirjailijan julkisuuskuvasta.

Tuuri, Antti: Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. 205 sivua. ISBN 978-951-1-22902-5.

Edesmennyttä Erno Paasilinnaa, viime vuosikymmenten yhtä johtavaa suomalaista kirjailijaa ja ensimmäisen Finlandia-palkinnon voittajaa on kliseeksi asti luonnehdittu yhteiskuntakriittiseksi toisinajattelijaksi ja itseoppineeksi Lapin jätkäksi, joka ei valtaapitäviä kumarrellut. Julkisuuskuva oli synkkä ja suorapuheinen eikä yhteentörmäyksiltä vältytty.

Antti Tuuri, Paasilinnan pitkäaikainen ystävä, on kirjoittanut kuitenkin toisenlaisen näkemyksen tästä äänekkäästä ”epäkirjailijasta”. Tuuri kuvaa ystävysten vaiheita ensikohtaamisesta Kirjailijaliiton vuoden 1971 pikkujouluista aina vuoteen 2000, jolloin Erno Paasilinna menehtyi nopeasti levinneeseen syöpäkasvaimeen. Kirjailijakaksikko toveripiireineen teki yhdessä useita vaellus- ja autoiluretkiä ympäri Suomea. Inarinjärven ympäripurjehduksesta miehet julkaisivat myös yhteisteoksen Isoa Inaria kiertämässä ja Paasilinna kirjoitti näiden retkien pohjalta monia teoksiensa matkakuvauksia. Kaveruksia yhdisti vuoropuhelu yksinäisestä kirjailijan työstä ja kiinnostus Lappia kohtaan, vaikkakin myös Pohjanmaa tuli vastahakoiselle Paasilinnalle aikaa myöten tutuksi.

Tuuri tiivistää rauhalliseen tyyliin muistikuviansa kohtaamisista Paasilinnojen Hämeenlinnan kodissa ja maakuntamatkojen varrelta. Kuva Erno Paasilinnasta piirtyy nuorempien kollegoiden lempeän isällisestä hahmosta ja, erityisesti muutaman ryypyn jälkeen, mustaa huumoria viljelevästä hauskasta seuramiehestä. Paasilinna ei jäänyt sanattomaksi Talvisodan veteraanien tapaamisessa tai presidentti Martti Ahtisaaren salonkivaunuseurueessa.

Kirjailijana Erno Paasilinna teki työnsä pieteetillä ja asiaan paneutuen, oli kyse sitten kaksiosaisesta Petsamo-historiikista tai ”kahdellesadalle kuvankauniille naismaisterille” pidetystä puheesta. Tuuri näki läheltä myös Paasilinnan poleemisista kirjoituksista aiheutuneet kahnaukset niin Suomen Kuvalehden kuin paikallisten kulttuuripiirien kesken Oulussa ja Hämeenlinnassa. Paasilinna ei arvostelusta juuri hätkähtänyt, kirjailija tuli tunnetuksi erityisesti suoraan yksittäisiin henkilöihin kohdistuvista purevista vastineista. Ristiriitoja herättävän hahmon hautaan siunaaminenkaan ei sujunut täysin ongelmitta.

Antti Tuurin teos on lämminhenkinen ja kritiikitön kuvaus läheisestä ystävästä, jonka kirjoitukset Tuuri näkee usein oikeaan osuneina. Samalla Tuuri valottaa suomalaista kirjailijaelämää parrasvalojen ulkopuolella mainiten liudan nimiä Timo K. Mukasta Juha Seppälään.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *