Lauri Pihkalasta (1888-1981) on aikaisemmin kirjoitettu useita kirjoja ja myös väitöskirja. Kalle Virtapohjan kirja Lauri Pihkala. Koko kansan Tahko on kokonaisvaltainen teos Pihkalan elämästä ja teoista. Paikoitellen esitystapa on luettelomainen, kun kerrotaan Tahkon monista kirjoituksista tai urheilusaavutuksista kilpailu kerrallaan. Paikoitellen Virtapohja korjaa aikaisemmissa julkaisuissa olleita ilmeisiä virheitä, joita liittyy varsinkin vuoden 1918 tapahtumiin.

Kirjassa on mukana useita lyhyitä erikoisartikkeleita, joita ovat kirjoittaneet näihin asioihin perehtyneet henkilöt. Ne eivät tuo kirjaan mitään lisätietoa, vaan kertaavat jo kerrottuja asioita tai esittävät henkilökohtaisia muistoja.

Tahko Pihkala oli monipuolinen toimija, jonka elämää ei ole aivan helppo jäsentää. Hän oli ahkera kirjoittaja ja osallistuja, jonka toiminta liittyi kiinteästi urheiluun. Kuitenkin myös maanpuolustus oli tärkeässä osassa hänen toiminnassaan, sillä Tahkon mielestä urheilu ja maanpuolustus liittyivät läheisesti toisiinsa. Tahko teki suurimman osan työurastaan suojeluskuntien palveluksessa. Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen jälkeen hän jäi eläkkeelle 56-vuotiaana, mutta vaikutti pitkään senkin jälkeen.

Tahko oli omaperäinen kokeilija ja ideoija. Hän esitti ajatuksiaan ja ehdotuksiaan innokkaasti ja innoittavasti. Hän oli aikansa julkkis, mutta myös asiantuntija ja vaikuttaja. Hän sai paljon aikaan, mutta paljon jäi myös toteutumatta.

Virtapohja korostaa Tahkon joitakin lausahduksia kommentoidessaan, että Pihkala oli aikakautensa ihminen. Kuitenkin monissa asioissa Tahko oli aikaansa edellä. Hän haki innokkaasti vaikutteita ulkomailta ja varsin USA:sta, jossa hän vieraili usein. Pesäpallo, jonka isä hän on, tuli Tahkon ideoimana Yhdysvaltojen kansallispelistä baseballista suomalaiseksi versioksi. Sen sijaan amerikkalaisen jalkapallon ja rugbyn suomalainen sovellus salamapallo ei lopulta tullut käyttöön, vaikka Tahko ajoi sen asiaa elämänsä loppuun asti.

Tahko kirjoitti paljon. Hän julkaisi useita kirjoja ja urheiluoppaita ja kirjoitti satoja lehtiartikkeleita lukuisiin lehtiin. Hän kirjoitti kuitenkin tavattoman kankealla kielellä. Virtapohja ei kerro korjattiinko lehtien toimituksissa Tahkon koukeroista kieltä. Tahko esiintyi usein myös radiossa ja televisiossa, joten hän käytti tiedotusvälineitä laaja-alaisesti hyväkseen.

Tahko oli värikäs ja särmikäs persoonallisuus ja hänestä riittää juttuja. Niistä osa on mukana kirjassa. Aikaisemmissa kirjoissa niitä on enemmän. Monet Tahkon neuvot kansanterveyden edistämiseksi kelpaavat nykyisin itsestään kaskuiksi. Juttujen puuttuminen antaa Tahkosta liian haalean kuvan.

Tahkon perhe on myös mukana tarkastelussa. Hän kuului tunnettuun Gummeruksen-Pihkalan pappissukuun, joten verkostot olivat olemassa. Suku ja perhe olivat Tahkolle tärkeä asia. Aviopuoliso Rauna oli taustalla, mutta vaikutti suuresti Tahkon toimiin. Suhde tyttären mieheen kirjailija Paavo Rintalaan jää kirjassa vain maininnan tasolle. Se ei ilmeisesti ollut hyvä.

Tahkon oma urheilu-ura sijoittui suomalaisen kilpaurheilun ja nykyaikaisen olympialiikkeen varhaisvaiheisiin, joten ero nykyaikaan on huomattavan suuri. Tahko oli kahdesti mukana kilpailijana olympialaisissa, mutta ilman menestystä. Hän toimi myös ammattimaisena valmentajana, joten hänen oma kilpailu-uransa ei voinut tiukkojen amatöörisääntöjen aikana enää jatkua.

Pesäpallon lisäksi Tahko ideoi suomalaisille koululaisille hiihtoloman, jota myöhemmin kutsuttiin urheilulomaksi ja vielä myöhemmin vain talvilomaksi ja yliopistomaailmassa se tunnetaan perioditaukona, vaikka yliopistoissa ei koskaan hiihtolomaa ole ollutkaan.

Tahko vaikutti siihen, että Suomessakin siirryttiin tasamaahiihdosta murtomaahiihtoon. Se merkitsi suksien lyhenemistä. Tahko ideoi myös laturetket ja hän suunnitteli koko maan kattavaa laturetkiverkostoa. Laturetkiaate on hiipunut, vaikka massahiihtoja järjestetään edelleen, mutta niissä ajanotto on keskeinen tekijä. Murtomaahiihto ja suunnistus olivat Tahkon lajeja. Sen sijaan hän ei pitänyt slalom-hiihtoa eli nykyistä laskettelua oikeana urheiluna. Hän ei ymmärtänyt mitä mieltä oli lajissa, jossa mentiin konevoimalla ylös ja tultiin painovoimalla alas.

Sotilaallisuus ja maanpuolustushenkisyys oli monien urheiluaatteiden taustalla. Pesäpallossa oli sotilaallisia elementtejä. Esimerkiksi pallon heittoa voi verrata käsikranaatin heittoon, jossa pituus ei ole tärkeää vaan tarkkuus. Syöksyminen pesälle vastasi syöksymistä taistelutilanteessa. Tahko suunnitteli hiihtoon kilpailumuodon, jonka piti kuvata taistelutilannetta. Siinä oli mukana alun verryttelyhiihto, pikamatka ja lopussa sauvoitta hiihtoa. Kun lotat ensimmäisen kerran kilpailivat kilpahiihdossa, he käyttivät tätä Tahkon suunnittelemaa kilpailumuotoa.

Pihkala oli keksijä ja hän haki patentteja keksintöihinsä. Niistä ei kuitenkaan syntynyt menestystuotteita. Tahko oli joissakin aatteissaan ehdoton. Tupakan ja alkoholin vastustajana hän oli tiukka ja se ilmeisesti riitti välirikkoon moniin ihmisiin kuten Martti Jukolaan ja Urho Kekkoseen. Tosin muitakin syitä välirikkoon saattoi olla.

Erilaiset tulosten laskutavat kiinnostivat Tahkoa. Hän laati eri lajeihin erilaisia pistelaskutaulukoita, mutta ne eivät menestyneet. Hän kunnostautui myös tieteen alalla, kun hän esitti oman teoriansa antiikin olympialaisten viisiottelun pistelaskusta. Tahkon kirjoitus julkaistiin tieteellisessä aikakauslehdessä.

Tahko innostui laatimaan myös uuden presidentinvaalin vaalitavan Kekkosen voitettua vuoden 1968 presidentinvaalit. Se ei tullut käyttöön, vaikka Suomen Kuvalehti pyysi ehdotukseen kommentteja politiikan keskeisiltä vaikuttajilta ja kahdelta professorilta. Tahkon ehdotus oli tähdännyt valitsijamiesvaalista luopumiseen ja suoraan vaalitapaan, mikä toteutuikin 1990-luvulla mutta erilaisella tavalla kuin Tahkon kaavailema.