Sotsin talviolympialaiset 2014 olivat venäläisen huippu-urheilun voimannäyttö, aito Putin-spektaakkeli ja kilpailumenestys. Jopa dopingin vastainen kampanja tuotti tuloksia: aluksi kärähtäneitä näytti olevan vain nimeksi. Myöhemmin on selvinnyt jotakin aivan muuta. Mies, joka toi Venäjällä asiat päivänvaloon, joutui lähtemään maanpakoon Yhdysvaltoihin viisi vuotta sitten. Hän on entinen pitkänmatkan juoksija ja Moskovan antidopinglaboratorion entinen johtaja, tohtori Grigori Rodtshenkov (s. 1958).

Doping-urheilijasta antidopinglaboratorion johtoon

Kun nuori Rodtshenkov harjoitteli 1970-80-luvun vaihteessa kovaa eikä silti päässyt huipulle, Kremlin nomenklatura-sairaalassa työskennellyt äiti pisti poikansa takapuoleen Retabolil-ampullin. Palautuminen ja lihaksiston kasvu saivat uutta vauhtia ja steroidien siivittämä doping-urheilu jatkui vielä muutaman vuoden. Sen jälkeen alkoi erilainen urakehitys, joka lopulta johti WADA:n, maailman antidopingtoimiston auktorisoiman moskovalaisen laboratorion johtoon. Rodtshenkovin laitoksen  tärkeimmäksi tehtäväksi osoittautui – ei antidoping – vaan maan huippu-urheilijoiden suojelu kansainvälisiltä testauksilta, tulosten ja biopassien vääristely sekä uusien doping-aineiden sopiva annostelu ja kokeilu.

Rodtshenkovin tarinan mukaan kaikesta tästä tiedettiin urheiluministeriötä ja Kremlin johtoa myöten. Huippunsa huijaus saavutti Sotsissa 2014 kun mahdollisilta mitalin voittajilta kerättiin puhtaat virtsa- ja verinäytteet hyvissä ajoin ennen kisoja. Kisojen aikana FSB-miehet (ns. “putkimiehet”) vaihtoivat positiiviset näytteet yöaikaan särkemällä jo annettujen näytepullojen korkit ja kuljettamalla niissä puhtaan virtsan kansainvälistä loppututkimusta varten. Sotsin laboratorio oli paitsi Rodtshenkovin myös kansainvälisen testiryhmän valvonnassa, eikä vilppiä epäilty pitkään aikaan.

Kun huijaus paljastui, Rodtshenkov joutui myöntämään vastuunsa ja rikkomuksensa. Hänestä tehtiin Kremlissä yksin ilmeinen syntipukki. Alkoi hurja painostus ja vaino, joka vei Grigori Rodtshenkovin yöllisiin kuulusteluihin ja itsemurhayritykseen. Oppositiojohtaja Boris Nemtsov murhattiin Moskovassa vuonna 2015 ja muutama takkinsa kääntänyt doping-tutkija kuoli epäselvissä olosuhteissa. Rodtshenkovkaan ei enää tuntenut olevansa turvassa Venäjällä: hän jätti perheensä, pakeni maasta ja elelee nyt uuden henkilöllisyyden turvin Pohjois-Amerikkassa.

Dopingia valtion palveluksessa

Voitto tai kuolema on kirjoitettu lähes trillerin muotoon. Se on pitkitetty ja hieman liiankin yksityiskohtainen kertomus valtavasta määrästä erilaisia steroideja ja kehon muokkausaineita eri aikoina. Silti se on  uskottava tarina huippu-urheilun korruptoituneisuudesta, dopingin ylivallasta, rahasta ja väärästä isänmaanrakkaudesta. Se ulottuu paljon Venäjää laajemmallekin korruptiokentällä: Olympiakomitea, IAAF / WA, FIFA, WADA mukaan lukien. Kirjoittajan takinkääntö, uusi isänmaa ja katkeruus antavat tekstille oman sävynsä. Lahjakas ja kielitaitoinen Rodtshenkov oli ilman muuta venäläisen nomenklatuuran jäsen, vaikka kieltää esimerkiksi rikastuneensa virassaan. Se on Venäjällä sivuseikka, sillä perinteisesti valta antaa käyttöoikeuden niin moniin palveluihin ja etuihin. Hän on myös tehnyt vakavia rikkomuksia ja toiminut eettisesti väärin, minkä Rodtshenkov kyllä myöntää.

Kirja paljastaa hyvin kaksi erilaista huippu-urheilun parissa liikkuvaa doping-suuntausta: Venäjällä ollaan valtion palveluksessa, lännessä häärivät taas enemmän yksityiset laboratoriot. Ei ole epäilystäkään, että taistelu olisi voitettu tai voitettavissa.
Aina löytyy myös urheilijoita, joille voitto on kuolemaakin tärkeämpää – kehon virittäminen äärimmilleen vain sivuseikka. Joku maailman huippulaboratoriossa työskentelevä aineiden kehittelijä saattaa myös uneksia, että keksii vielä testeissä näkymättömän hormonin tai mikrosirun, joka tuottaisi urheilullisen yli-ihmisen.