Diakonissalaitos on toiminut Helsingissä vuodesta 1867. Laitoksen historiallinen esinekokoelma on nyt kuvattu ja koottu kahdeksi raportiksi, jotka on julkaistu e-julkaisuna verkossa.
Kokoelmaraportti I muodostaa kuvallisen kertomuksen Diakonissalaitoksen vaiheista 1950-luvun lopulle, Kokoelmaraportti II on teemallinen; esineet ovat pääsääntöisesti käyttöesineitä, joiden käyttöpaikka on ollut Diakonissalaitoksessa tai käyttäjä/omistaja on ollut Sisarkodin jäsen.
Ainutlaatuinen historia on Diakonissalaitokselle voimavara. Meidän ei tarvitse keksiä tarinoita siitä.
2020-luvun alkaessa Diakonissalaitos on valtakunnallinen ja vaikuttava sosiaali- ja terveysalan toimija. Johtuen laitoksen erityisestä perustamis- ja toimintahistoriasta, on sen hallussa runsaat 150 vuotta myöhemmin irtaimistoa, josta voisi käyttää ilmaisua ”kodinomainen”. Jäljelle on jäänyt, mutta osin tavoitteellisesti tallennettu aineellista kulttuuriperintöä – esineitä, valokuva-albumeja, taideteoksia ja huonekaluja.
Merkittävä osa tästä aineistosta liittyy Diakonissalaitoksen Sisarkodin vuosina 1867-1959 muodostaneille diakonissoille, sisarille. Heille Diakonissalaitos oli koulutuspaikka, työnantaja ja vanhuudenkoti. Useat sisaret viettivät viimeiset elinvuotensa Diakonissalaitoksella jättäen sille omaisuuttaan, jotkut testamenteilla, osa tehden esinelahjoituksia kiitollisuudenosoituksena.
Vanhaa esineirtaimistoa ryhdyttiin keräämään talteen 1970-luvulla. Oman historian katoamisesta huolissaan olleet diakonissat ja muut laitokseen läheisesti sidoksissa olleet henkilöt ryhtyivät kokoamaan ”kaappeihin, kellareihin ja ullakoille” tallennettuja toimintahistoriaan liittyviä esineitä, ja monet sisaret antoivat omia esineitään. Museokokoelmaksi ne koottiin 1980-luvulla.
Diakonissalaitoksen diakonissat, sisaret, ovat raivanneet niitä polkuja, joita me nykyiset työntekijät voimme kulkea – kehittää uutta tai tarttua uuteen silloin kun on sen aika.
Raportit sisältävät esinehistoriaa. Taideteokset on inventoitu erikseen, samoin valokuva-albumit. Huonekaluja on osittain edelleen käytössä.
Kirjoittaja ja raportit koonnut Jaana af Hällström työskentelee Diakonissalaitoksella intendenttinä ja viestinnän asiantuntijana.