Väitöskirjatutkija Mila Santala tutkii folkloristiikan alan väitöskirjassaan henkistä etsijyyttä Elsa Heporaudan henkilöarkistossa. Tänä päivänä Elsa Heporauta muistetaan erityisesti hänen työstään Kalevalaisten Naisten Liiton ja Kalevala Korun takana.

Elsa Matilda Heporauta (Hästesko vuoteen 1935), os. Koponen, syntyi Puumalassa 31.8.1883 vanhemmilleen, Sahanlahden sahan hoitaja Johan Koposelle ja Ida Liukkoselle. Hän toimi elämänsä aikana merkittävänä uranuurtajana muun muassa kirjallisuuden, kulttuurivaikuttamisen ja politiikan kentillä. Heporauta menehtyi vuonna 1960, mutta ehti ennen tätä muun muassa kirjoittaa 28 romaania ja lukuisia muita kirjoituksia sekä perustaa Kalevalaisten Naisten Liiton ja Kalevala Korun. Nykyään Heporauta tunnetaan parhaiten juuri hänen työstään Kalevalaisten Naisten Liiton ja Kalevala Korun takana. Omana aikanaan Heporauta tunnettiin etenkin arvostettuna kirjailijana. Silti nykyaikana hän on melkein joutunut unohduksiin. Etenkin yksi merkittävä osa-alue Heporaudan elämästä on unohdettu: henkisyys.

Elämän vaiheita

Heporauta lähti kymmenvuotiaana ensimmäisenä puumalalaisena tyttönä kouluun ja valmistui ylioppilaaksi 1903 sekä hospitantiksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1905. Ylioppilaaksi päästyään hän lähti opiskelemaan kansanopiston opettajaksi Tanskaan, Askovin kouluun. Palattuaan Suomeen Heporauta opiskeli yliopistossa, mutta siirtyi kesken opintojensa Länsi-Suomen opiston johtajattareksi Huittisiin. Siellä hän tapasi tulevan aviomiehensä, rehtori Frans Akseli Hästeskon. Pari avioitui 1907 ja Elsa Heporauta jäi kotiäidiksi. Pariskunnalle syntyi neljä lasta. Heporaudat toimivat aktiivisina nuorisotyön ja suomalais-ugrilaisen heimotyön puolestapuhujina. Elsa Heporauta itse oli myös aktiivinen naisasianainen. Hän oli Suomen ensimmäinen lausujakoulutuksen antaja. Lausunnanopettajaksi Heporauta oli opiskellut Saksan Dresdenissä, ja naimisiin mentyään, kun pariskunta oli muuttanut Jyväskylään, piti hän lausuntakerhoa sekä Veritas-keskustelukerhoa.

1920-luvulla Heporauta aloitti kirjailijanuransa, joka jatkui tuotteliaana lähes hänen koko loppuelämänsä. Hän kirjoitti monipuolisesti niin näytelmiä, romaaneja, novellikokoelmia kuin lastenkirjojakin. Lisäksi Heporauta toimitti Lasten joulu –lehteä sekä Nuorten kesä –lehtiä.

Henkisyyden teemat näkyivät vahvasti Heporaudan tuotannossa, kuten näkyivät myös hänen kiinnostuksensa ihmismieleen ja ihmisten kohtaloihin. Heporaudan Sankaripoikia–kirjasarja, joka muisteli sisällissodassa kaatuneita alaikäisiä, oli merkittävä ja rohkea poliittinen kannanotto. Teoksessa huomioitiin sodan molempien osapuolten kaatuneet, mikä oli kyseisenä aikana ennennäkemätöntä. Jako punaisten ja valkoisten välillä oli syvä, mutta Heporauta pyrki teoksillaan yhtenäistämään kansaa. Suomalaisuus oli Heporaudalle tärkeä arvo, jonka määrittelyyn hän aktiivisesti osallistui.

Vuonna 1935, Kalevalan satavuotisjuhlavuonna, Heporauta sai sysäyksen ajaa ”kalevalaista renessanssia” ja kunnioittaa kalevalaisia arvoja, jotka hän yhdisti vahvasti juuri muotoutuvaan ajatukseen suomalaisuudesta. Sen myötä syntyi Kalevalaisen naisen muistomerkkiyhdistys, joka myöhemmin muotoutui Kalevalaisten Naisten Liitoksi ja Kalevala Koruksi. Heporauta toimi Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtajana vuosina 1935-1946 jonka jälkeen hänestä tuli Liiton kunniapuheenjohtaja. Heporauta kuoli 7.5.1960 Helsingissä 76-vuotiaana.

Elsa Heporaudan henkinen etisjyys – henkilöarkiston tutkimus väitöskirjassani

Pro gradu –tutkielmassani tutkin henkisyyttä Elsa Heporaudan kirjeenvaihdossa. Kun tutkielmani oli valmis, tunsin, ettei Heporaudan tutkimus ollut vielä läheskään valmis. Päätin jatkaa hänen tutkimistaan väitöskirjassani. Folkloristiikan väitöskirjassani laajennan näkökulmaani Elsa Heporaudan koko henkilöarkistoon. Tarkastelemalla koko henkilöarkistoa saan laajemman käsityksen Heporaudan omasta henkisyydestä, sillä kirjeenvaihto sisälsi lähinnä muiden Heporaudalle lähettämiä kirjeitä. Heporaudan omien tekstien perusteella pääsen tarkastelemaan, mitä hän itse on henkisyydestä kirjoittanut. Pro gradu –tutkielmassani osoitin, että elämän suuret muutokset kuten sota, kuolema tai terveyshuolet vaikuttivat vahvasti Heporaudan henkiseen identiteettiin. Elämänsä aikana Elsa Heporauta todisti useita sotia, ja toimi itsekin rintamakirjeenvaihtajana vuonna 1918. Kuolema oli sodan lisäksi osa Heporaudan elämää, esimerkiksi hänen menettäessään esikoisena vuonna 1912.

Analysoin väitöskirjassani, miten Heporaudan henkinen etsijyys vaikutti hänen henkilöarkistonsa henkisyyttä käsittelevän aineksen syntymiseen. Henkilöarkisto on täynnä henkisyyteen viittaavaa aineistoa, sillä niin suuri osa Heporaudan toiminnasta oli henkisyyden läpäisemää. Henkilöarkistot syntyvät aina arkistonmuodostajan, tässä tapauksessa Elsa Heporaudan, toiminnan tuloksena. Täten tarkastelen, miten henkisen etsijyyden toiminta näkyy Heporaudan henkilöarkistossa. Tutkin, millaiset arkistolaitoksen, aineistojen luovuttajien sekä Heporaudan omat valinnat ovat vaikuttaneet arkiston muodostumiseen. Valintoihin kytkeytyy aina myös vallankäyttöä. Esimerkiksi arkistonhoitaja käyttää valtaa järjestäessään ja seuloessaan arkistoaineistoa.

Henkisyyden, esoterian ja etsijyyden äärellä

Elsa Heporaudan henkilöarkiston aineistossa minua kiinnostavat erityisesti henkisyyden esoteeriset piirteet, mutta myös perinteisempi kristinuskon aines. Olen myös kiinnostunut selvittämään, kuinka paljon Kalevalan mytologia ja Heporaudan kalevalaiset arvot vaikuttivat henkisyyden muotoutumiseen.

Väitöskirjassani määrittelen henkisyyden jatkuvaksi prosessiksi, joka muokkaa yksilön identiteettiä. Erilaiset kokemukset vaikuttavat ihmisen tapaan ymmärtää ympäröivää maailmaa ja omaa itseään. Henkisyys voi kehittyä erilaisten kokemusten tuloksena, mutta myös tietoisen kehittämisen tuloksena, kuten pro gradu –tutkielmassani totean. Elsa Heporaudan henkisyys muokkautui molempien näiden vaikutuksesta. Hän koki elämänsä aikana mullistavia henkisiä kokemuksia, mutta pyrki myös itse vaikuttamaan esimerkiksi tuonpuoleisten yhteyksien luomiseen ja niille herkistymiseen. Heporaudan henkisyys sisälsi runsaasti esoteerisia elementtejä, esimerkiksi ylirajaisia ja yliaistillisia kokemuksia.

Esoterialla tarkoitan länsimaista esoteriaa, jonka ymmärrän dogmeihin sitoutumattomana henkisyytenä, jonka pyrkimyksenä on löytää ”universaali totuus”. Näkemys siitä mitä totuus on, on yksilöllinen. Joillekin se tarkoittaa yhteyttä Jumalaan, osalle vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elsa Heporaudan henkisyydessä tulkitsen, että totuus tarkoitti yhteyttä johonkin korkeampaan, ehkä Jumalaan. Heporauta myös tavoitteli korkeampaa tietoa, sillä hän uskoi, että oli seikkoja, joita maailmasta ei vielä ymmärretty ja joita tiede ei ollut vielä todistanut. Hän kuitenkin suhtautui myös varauksella esimerkiksi spiritismiin, sillä henkimaailmaan tuli suhtautua varautuen, eikä yliluonnollisilla keinoilla tullut toimia muuten kuin päästäkseen lähemmäksi Jumalaa.

Heporaudan henkisyys ei ollut ristiriidassa kristinuskon kanssa, sillä Heporaudan henkisyys sisälsi useita kristinuskolle keskeisiä piirteitä. Hän uskoi Jumalaan ja taivaaseen, mutta ei kokenut kirkon dogmeja omikseen. Heporauta kritisoi kirkon kadotus- ja rangaistuskysymyksiä, sillä hän koki Jumalan rakastavana ja rajattomana. Heporauta otti vaikutteita ympärillään toimivista henkisistä liikkeistä, mutta ei koskaan sitoutunut osaksi henkisiä yhteisöjä, vaikka hänen tuttavapiirissään oli monia eri liikkeiden perustajia ja kannattajia. Teosofia ja antroposofia olivat esoteerisista liikkeistä suositut Suomessa, etenkin kulttuuripiireissä joihin Heporautakin kuului. Tulkitsen, että Heporauta oli niin kutsuttu henkinen etsijä, joka tarkasteli lukuisia vaihtoehtoja, mutta lopulta karttoi dogmeja ja määritelmiä. Tässä mielessä Heporaudan henkisyys ja henkinen etsijyys on helppo yhdistää nykyajan henkisyyden piirteisiin, joissa eklektisyys ja oman polun rakentaminen on yleistynyt. Moni nykyajan henkiseksi itsensä kokeva yksilö ei välttämättä kuulu mihinkään liikkeeseen, tai saattaa kuulua moneen samaan aikaan. Juuri henkisen etsijyyden kautta uskon monen yhä nykyajassa löytävän samastumispintaa Elsa Heporautaan. Hänelle tärkeät arvot, kuten luonnon ja omien juurien kunnioittaminen, näkyvät vahvasti uushenkisyyden kentällä.

Äidillinen altruisti

Väitän, että kaikkea Heporaudan toimintaa, kuten myös kaikkea hänen henkisyyttään, ohjasi Heporaudan altruistinen luonne. Hänellä oli vahva halu auttaa ja ymmärtää. Uskon, että juuri sen vuoksi Heporauta oli niin kiinnostunut ihmismielestä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Heporaudan henkiset kokeetkin esimerkiksi suggestoinnin parissa pyrkivät pohjimmiltaan ymmärtämään ihmistä ja ihmismieltä. Heporauta toimikin henkiparantajana ja pyrki auttamaan esimerkiksi terveysongelmista kärsiviä. Heporauta kärsi myös itse sairauksista, joita hän pyrki parantamaan itsesuggestion avulla. Elämänkokemustensa vuoksi, esimerkiksi sodan kauheuksia todistaneena ja lapsensa menettäneenä Heporauta ymmärsi elämässä kärsineitä. Elsa Heporauta pyrki myös auttamaan toisia henkistä tietään etsiviä, toimien ikään kuin henkisenä äitihahmona. Jotkut heistä jopa kutsuivat Heporautaa äidikseen.

Henkiparantajana toimimisen lisäksi Heporauta toimi muutenkin äidillisenä ja hoivaavana hahmona monelle. Noin parikymppisenä hän otti siipiensä suojaan 10-vuotiaan Hilja Vähämäen. Aikuisena Elsa, yhdessä miehensä kanssa, avusti niin taloudellisesti kuin henkisestikin taiteilijoita. Yksi kuuluisa esimerkki tästä on suomalainen runoilija Uuno Kailas.

Kalevalaisten Naisten toiminnassa Heporauta pyrki auttamaan esimerkiksi väsyneitä äitejä perustamalla äitikoteja: lepopaikkoja väsyneille äideille. Tämän lisäksi sotaorvoille perustettiin lastenkoti. Myös evakoille perustettiin koteja. Näitä erilaisia koteja perustettiin yhteensä yhdeksän vuosina 1942-1946.

Unohdettu Elsa Heporauta?

Heporauta toimi edelläkävijänä monella eri tapaa ja oli vaikutusvaltainen niin politiikassa kuin kulttuurissakin. Hänen kulttuurinen perintönsä on monelle tuttu, mutta henkilönä ja etenkin henkisenä etsijänä Heporauta on monelle tuntematon. Heporauta oli jossain määrin avoin henkisyytensä esoteerisista piirteistä, vaikka aina hänen näkemyksiään ei otettu ilolla vastaan. Esimerkiksi 1943 Heporauta kirjoittaa, kuinka maailma ei ollut vielä valmis vastaanottamaan hänen henkisiä näkemyksiään. Uskon, että nyt maailma on valmis tarkastelemaan tätä uutta puolta Elsa Heporaudasta ja laajentamaan käsitystään siitä, kuka hän oli.

Monet hänen ajamansa arvot ovat nykyaikanakin tärkeitä ja resonoivat meissä, kun kohtaamme nykyajan ongelmia. Heporauta eli itsenäistyvässä Suomessa, jonka kansalaisia mietityttivät kysymykset siitä, mitä tarkoittaa olla suomalainen. Naapurimaan Venäjän toiminta huolestutti ja sodat koskettivat lähellä ja kaukana. Näen paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään. Myös muut Heporaudalle tärkeät arvot kuten juurien kunnioittaminen ja luontoyhteys näkyvät nykypäivänä, etenkin uushenkisyyden kentällä.

Monella tapaa Heporaudan voisi laskea nykyajassa unohdetuksi, mutta yhtä monella tapaa on nähtävissä hänen vahva vaikutuksensa tänäkin päivänä. Hänen kulttuurinen vaikutuksensa Kalevala Korun ja Kalevalaisten Naisten Liiton myötä on näistä ilmeisin. Heporauta elää myös ajamissaan arvoissa, jotka tänäkin päivänä ovat monelle tärkeitä. Häntä muistetaan ahkerasti niin hänen sukunsa keskuudessa, kuin hänen kotiseuduillaan Puumalassa. Väitän silti, että hän ansaitsisi tulla muistetuksi myös merkittävänä suomalaisena naisena ja etenkin henkisen toimintansa myötä. Tutkittavaa Heporaudassa riittää vielä pitkäksi aikaa.

***

Lähteet

Enges, Pasi & Kirsi Hänninen 2015: Uskomuksellisia ilmiöitä nykyajassa. Teoksessa Kansanuskosta nykypäivän henkisyyteen. Toim. Pasi Enges, Kirsi Hänninen & Tuomas Hovi. Turku: Turun yliopisto, 8–14.

Hirvonen, Maija (toim.) 1983: Elsa Heporauta – eräs elämänkaari. WSOY, Porvoo-Juva.

Malmberg, Raili 1997: Heporauta, Elsa. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Männistö, Yrjö 2012: Elsa ja F.A. Heporauta opettajina ja kulttuurivaikuttajina. Koulu ja menneisyys 50(1), 171–192.

Rossi, Helena: Elsa Heporauta – kalevalaisen kulttuurin renessanssi. Naisten ääni -verkkojulkaisu. Suomalainen Naisliitto ry, Helsinki.

Santala Mila 2022: Ken kantaa Kalevalaa? Henkisyys Elsa Heporaudan kirjeenvaihdossa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Turku.