Varsinkin viime vuosina kovilla kierroksilla käynyt kuohunta ja keskustelu erilaisten julkisilla paikoilla olevien, omasta ajastamme käsin erittäin kiisteltyjen patsaiden ja muistomerkkien ympärillä jatkuu kaiken aikaa. Tuomioistuimetkin ottavat kantaa asiaan – viimeisimpänä tuomarin päätös siitä, että kolmen konfederaation poliitikon ja sotilaskomentajan patsaiden poistaminen julkisista puistoista Memphisissä ei rikkonut osavaltion lakia vastaan, sillä patsaat olivat puistojen voittoa tavoittamattomalle taholle myymisen seurauksena yksityisellä maalla.

FT Anna Koivusalo on tarttunut aiheeseen pohtiessaan Helsingin yliopiston Historia-blogin kirjoituksessaan sitä, miten pitkälle konfederaatio-memorabilian poistamisessa katukuvasta on tarkoituksenmukaista mennä. Etelävaltioiden historiallisten kunniakäsitysten tutkijana hän korostaa sitä, että patsaiden valmistumisajankohdan ja sitä edeltäneiden vuosikymmenten kontekstissa kunnia ja esimerkiksi orjuus olivat läsnä samassa yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Kunnia ei siis Koivusalon mukaan ”tarkoittanut moraalia tai välttämättä edes humaaniutta”, vaan isänmaallisuuden, rohkeuden ja valkoisena miehenä omasta perheestä huolehtimisen kaltaisia asioita. Patsaskysymys onkin tältä osin monisyisempi kuin voisi äkkiseltään ajatella.

Silti Koivusalo kirjoittaa myös patsaisiin liittyvästä moraalisesta vastuusta ja nostaa esiin modernin gynekologian isänä tunnetun, kokeita naispuolisilla orjilla tehneen J. Marion Simsin patsaan New Yorkin keskuspuistossa. Blogitekstin loppuun tuo yllättävän säväyksen eteläcarolinalaisen senaattorin Strom Thurmondin patsaaseen Columbiassa lisätty viides, avioton musta tytär.

Patsaista näkyvimmän ilmiasunsa saanut ilmiö on laajentunut myös populaarikulttuurin tuotteiden puolelle, ja Tuulen viemää -klassikkoelokuvan kieltäminen rasistisena joissakin paikoissa tuntuu Koivusalon mukaan ”vähintäänkin ylilyönniltä, ellei jopa historioitsijaa kauhistuttavalta alkuperäislähteiden uhanalaiseksi asettamiselta”. Mieleen tulee hakematta myös sarjakuvan Tintti Kongossa varustaminen Britanniassa vuonna 2011 varoituksella lukijoita potentiaalisesti loukkaavasta sisällöstä.

Tilinteko traumaattisen menneisyyden kanssa koskettaa yhtä vahvasti esimerkiksi juurikin entisiä siirtomaavaltoja, mistä kuvaavia esimerkkejä ovat kiistat Oxfordissa ja eri puolilla Etelä-Afrikkaa vuosina 2015 ja 2016 britti-imperialisti Cecil Rhodesin patsaista, hänen nimensä säilyttämisestä yliopistojen nimien osana ja rahoittajien yhteyksistä entisiin orjanomistajasukuihin. Varmaa on, että keskustelu ei taukoa, sillä vastaavia monumentteja löytyy maasta ja mantereesta riippumatta.

Lisää näkemyksiä aihepiiristä löytyy tästä Agricola-keskusteluketjusta.

Lähteet:

• Koivusalo, Anna: ”Kunnia, moraali ja etelävaltiolaiset patsaat”. Historia-blogi, 17.5.2018.
• Bunyan, Nigel: ” Tintin banned from children’s shelves over ’racism’ fears”. The Guardian, 3.11.2011.
• Sainz, Adrian: ”Judge rules Confederate statues removal by Memphis is legal”. ABC News, 16.5.2018.