Yleinen

Tulivuori sinetöi Napoleonin kohtalon?

Waterloon taistelu. Thomas Jones Barkerin (1815–1882) öljymaalaus. Lähde: Wikimedia Common

Vuodet 1815 ja 1816 olivat jo sääolojensa puolesta erityislaatuisia, ja jälkimmäinen jäikin aikalaisille mieleen ”vuotena ilman kesää”. Touko-kesäkuussa 1816 sai idean tasolla alkunsa Mary Shelleyn klassikkoromaani Frankenstein, kun vuokratussa huvilassa Genevejärven rannalla oleskellut lordi Byronin seurue koetti torjua jatkuvien sateiden aiheuttamaa tylsistymistä kummitustarinoita keksimällä. Vuotta aiemmin puolestaan Napoleon oli johtanut joukkonsa nykyisen Belgian alueelle mutta saanut huomata etenemisen erittäin vaivalloiseksi – niin ikään rankkasateiden ja niiden myötä mutaiseksi muuttuneen maaston vuoksi. Tämä on yksi tunnetuimmista syistä, joiden katsotaan antaneen strategisen edun Napoleonin vihollisille ja lopulta osaltaan johtaneen hänen ratkaisevaan tappioonsa Waterloon taistelussa 18.6.1815.

Uutta sen sijaan on teoria, jonka mukaan Euroopan säihin touko- ja kesäkuussa on saattanut vaikuttaa tulivuorenpurkaus toisella puolen maapalloa. Indonesiassa 13 000 kilometrin päässä Waterloosta sijaitsevan Tamboran purkautuminen, joka saavutti huippunsa 10.4.1815, oli modernin ajan rajuin (Volcanic Explosivity Index -asteikolla 7), ja pienemmät purkaukset jatkuivat vielä puoli ja kolmekin vuotta tämän jälkeen. Tuhka levisi ympäri maailmaa ja lämpötilat laskivat, mutta Earth Science and Engineering -laitoksella Imperial College Londonissa vanhempana lehtorina työskentelevän Matthew Gengen tuoreessa tutkimuksessa näiden tapahtumien välillä osoitetaan olleen suora yhteys. Hänen artikkelinsa on julkaistu elokuussa 2018 The Geological Society of American julkaisussa Geology.

Kalderatulivuori Tambora Sumbawan saarella Indonesiassa. Author: Jialiang Gao. Kuvan käyttö Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported -lisenssillä. Lähde: Wikimedia Commons

Voimakkaissa tulivuorenpurkauksissa tuhkapatsaat nousevat stratosfääriin (50 kilometriin maanpinnasta), ja purkautuneista kaasuista voi ajan myötä syntyä auringon säteilyä hajottavia aerosoleja, mikä saattaa hetkellisesti vaikuttaa ilmastoon maailmanlaajuisesti. Rajuimmissa purkauksissa voi kuitenkin kehittyä myös sähköisiä voimia, jotka nostavat tuhkapartikkeleja aina ionosfääriin (80–1000 kilometriä) asti, missä ne voivat entisestään aiheuttaa ilmastohäiriöitä. Gengen mukaan Tamboran purkautuminen olisikin aiheuttanut ”oikosulun” ilmakehään ja siten vaikuttanut säänkuvaan myös Euroopassa. Vain muutamaa viikkoa purkauksen jälkeen Napoleonin joukot marssivat, kiskoivat tykkejään ja kuormastoaan sateessa ja mudassa…

Teorian todentamista vaikeuttaa Gengen mukaan maailmanlaajuisten säätietojen vähyys vuodelta 1815, mutta hän on hyödyntänyt niin ikään rajuudeltaan massiivista Krakataun purkausta (1883) ja sitä seuranneita sääilmiöitä koskevia tietoja. Jälkimmäisen kohdalla simulaatioissa on ilmennyt viitteitä ionosfääriin yltäneestä, sähköisesti varautuneesta tuhkasta ja pian purkauksen jälkeen alkaneista dramaattisista säähäiriöistä, joten on mahdollista, että myös Tamboran tapauksessa tapahtui samoin. Ensimmäiset säävaikutukset Euroopassa ovat siis voineet ilmetä jo viikkojen kuluessa, eivätkä vasta seuraavana vuonna, jolloin taivaat pimenivät ja maapallon keskilämpötila laski kolmella asteella.

 

Lähteet:

Genge, Matthew J.: ”Electrostatic levitation of volcanic ash into the ionosphere
and its abrupt effect on climate”. Geology, 21 August 2018.

Weisberger, Mindy: ”Did a Volcano Defeat Napoleon at Waterloo?”. Live Science, 4 September 2018.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *