​Marjatta Sarpaneva (s. 1944) ja Anne Brunila (s. 1957) avasivat elämäntarinaansa Tammen viime vuonna julkaisemissa kirjoissa. Sarpaneva kirjoitti puolisostaan ja itsestään itse, Brunila valitsi toisen tien: hänen muistonsa ja ajatuksensa muokkasi kirjailija Johanna Venho. Sarpanevat Timo Sarpaneva (1926−2006) oli aikanaan ja on yhä yksi tunnetuimpia suomalaisia muotoilijoita ja taiteilijoita. Myös nuoremmat sukupolvet tuntevat hänen nimensä […]

Lue lisää

Ina Colliander (os. Behrsen ) (1905–1985) ja Tito Colliander (1904–1989) olivat aikuisiällä ortodoksisuuteen kääntynyt taiteilijapariskunta, jonka elämänvaiheita, taiteilijuutta, avioliittoa ja perhettä kirjailija Annina Holmberg ja kirjallisuudentutkija Olli Löytty kuvaavat. Sekä Ina että Tito syntyivät Pietarissa. Ina kävi koulua Saksan Jenassa ja Tsarskoje selossa, opiskeli kuvataidetta Moskovassa ja Petrogradiksi nimetyssä synnyinkaupungissaan ennen perheen emigroitumista Suomeen vuonna […]

Lue lisää

Kun vasta kuulin, että tulossa on kirja Collianderista, tiesin että tulen varmasti lukemaan sen. Tiedostamaton mieleni oli jo etsiytynyt kirjan ääreen. Viivyttelin, pelkäsin mitä tulee vastaan. Nyt voin sanoa helpottuneena: Ilahduin. Näinkin voi elämäkerran kirjoittaa: kunnioittavasti, avoimesti, niin että kohteet hengittävät, heräävät suorastaan henkiin! Kirja itsessään on kohteensa oloinen. Jotakin kotoista ja omalaatuista, arkista ja […]

Lue lisää

2

Kirjailijoiden ja muiden kulttuuripersoonien muistoseurojen julkaisut ovat yleensä sympaattista luettavaa. Niistä huokuu asianharrastajien intomieli ja se ”tykkääminen”, jonka vuoksi tällaisia yhdistyksiä on perustettu ja jonka vuoksi niissä jaksetaan toimia. Niin on asianlaita myös Mika Waltari -seuran vuosikirjan kohdalla (kannessa ’seura’ on ilman väliviivaa, ”virallinen” muoto kaiketi viivan kera). Tässä tapauksessa sympatiaa lisää vielä se, että […]

Lue lisää

1

Tietokirjailija Matti Salminen on keskittynyt viime vuosina kirjoittamaan suomalaisista toisinajattelijoista. Häneltä on aiemmin ilmestynyt Into-kustannuksen julkaisemana Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011), Pentti Haanpään tarina (2013) sekä tietokirja Toisin­ajattelijoiden Suomi (2016). Nyt vuorossa on saman kustantajan julkaisema Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (2018). Teoksen nimeä voisi luonnehtia turvalliseksi ja neutraaliudessaan myös eettiseksi valinnaksi. Se ei pyri […]

Lue lisää

Viisaus kiertyy kierrosta; niin kauan kierrämme elämää, kunnes tulemme ymmärtäväiseksi. (Heljä Liukko-Sundström 2018) Ateneumin rakennuksen korkeita keskiportaita voi nousta Ateneumin taidemuseoon. Rakennuksen C-portaassa sijaitsi vielä 1960-luvulla Kuvataideakatemia ja Ateneumin itäpään B-portaan portaita kipusivat taideteollisen oppilaat. Sattuma johdatteli nuorta Heljä Liukkoa nousemaan taideteollisen portaita vuonna 1959. Ateneumin portaat ja miljöö ovat minulle tuttuja, siksi palaan tähän […]

Lue lisää

1

Tuomas Marjamäki on Apu-lehden toimituspäällikkö, joka kertoo kiinnostuneensa Spedestä jo lapsuudessaan. Seitsemänkymmentäluvun lopulla syntyneen kirjoittajan teos on huolellista työtä. Tekijän päälähteisiin kuuluu yli 50 haastattelua, kirjeitä, Speden varhaisia käsikirjoituksia ja mittava lehtiaineisto. Kirjoittaja ei peittele kohteelleen antamaa arvostusta, mutta henkilökuva on myös tarpeeksi kriittinen ja säröinen. Elämäkerran mukaan Pertti Pasanen lapsuus oli onnellinen. Tulevan viihdeammattilaisen […]

Lue lisää

Hanna-Reetta Schreckin kiinnostus taiteiden- ja tieteidenvälisyyteen, erityisesti historian, taiteentutkimuksen, kuvataiteen ja tanssin näkökulmista näkyy tässä kirjassa hyvin. Ja se myös sopii hyvin tutkimuskohteena olevan Ellen Thesleffin elämän sävyihin kerronnan välineenä. Niin Thesleffin taiteessa, elämässä kuin hänen jälkeensä jättämässä aineistossa sekoittuvat eri taiteenlajit ja taideteoriat iloisesti. Schreck valmistelee läpikäymästään aineistosta myös väitöskirjaa Ellen Thesleffin taiteesta. Vuonna […]

Lue lisää

Emil Wikströmiä (1864-1942) voi hyvällä syyllä kutsua ahkeraksi ja antaumukselliseksi taiteilijaksi, joka halusi taiteessaan ikuistaa henkilöitä, arvoja, aatteita ja kauneutta. Hän teki paljon julkisia muistomerkkejä ja patsaita, joista tunnetuimpia lienevät ”kivimiehet” Helsingin rautatieasemalla, karhu Kansallismuseon portailla, J.V. Snellmanin ja Elias Lönnrotin patsaat niinikään pääkaupungissa. Mari Tossavainen haluaa teoksessaan painottaa Wikströmin ansioita kuvanveistäjänä ja riisua taiteilijaan […]

Lue lisää

Taidehistorian lehtorina toiminut, kuva- ja kuvitustaiteeseen perehtynyt Sisko Ylimartimo on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen, sillä pitkän uran tehneen Aleksander Lindebergin elämäkerta käsittelee teemoja, joista ei ole liiemmälti kirjoitettu. Satukuvituksista toki on – niin on tehnyt Ylimartimo itsekin – mutta mainoskuvituksissa riittäisi tutkittavaa. Emigranttiperheestä rintamataiteilijaksi Lähes sadan vuoden iän saavuttaneen taiteilijan tarina on sinänsä kiinnostava. Lindebergin isä […]

Lue lisää

Teoksen kirjoittaja Milla Peltonen on väitellyt tohtoriksi Hannu Salaman romaaneista ja käynyt pitkiä, nauhoitettuja keskusteluja kirjailijan kanssa vuodesta 2008 lähtien. Muuta lähdeaineistoa on myös kosolti: päiväkirjoja, kirjeitä, käsikirjoituksia ja lehdistöaineistoa. Niitä Peltonen ”myllyttää” taidolla, vaikka Salama-arkistomateriaali on vielä järjestämättä. Hannu Salama täytti 2016 jo 80, mutta tuntuu olevan täydessä vauhdissa kirjailijana edelleenkin. Ärsyttämisen taidon hän […]

Lue lisää

1

Paula McLainin elämäkertaromaanin suomennosnimi Nuoruutemme Pariisi viittaa Ernest Hemingwayn (1899-1961) omiin Pariisin muistelmiin A Moveable Feast (1964), jotka julkaistiin suomeksi sinänsä osuvalla nimellä Nuoruuteni Pariisi. Muistelmissaan Hemingway teki tilinsä selväksi Pariisin 1920-luvun taiteilijaelämän sekä eräiden tuohon aikaan liittyvien taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa. Hänen katsotaan onnistuneen teoksessaan tavoittamaan hyvin ensimmäisen maailmansodan jälkeisen kadotetun sukupolven tunnot: taukoamattoman […]

Lue lisää

”Vaikutan unissakävelijältä; ihan kuin fiktio ja elämä menisivät sekaisin”. Laure Adlerin kirjan motto ei ole Marguerite Durasin käsialaa, vaan lainaus on tämän sukulaissielulta, August Strindbergiltä. Sama levottomuus ja tuntemisen intensiteetti yhdistettynä äärimmäisen intensiiviseen elämään, jonka kulmakiviksi vakiintuivat ennemmin tai myöhemmin lukuisat rakkaussuhteet, kirjoittaminen, yksinäisyys ja alkoholi. Durasista on myös tullut klassikko, tekijä jonka elämän kulkua […]

Lue lisää