Katja Bargum väitteli Helsingin yliopistossa evoluutiobiologian alalta muurahaisten sosiaalisesta elämästä vuonna 2007 väitöskirjallaan Kin selection, social polymorphism and reproductive allocation in ants.

Ilmeisesti muurahaiset eivät ole jättäneet häntä rauhaan senkään jälkeen, sillä hän on kirjoittanut niistä suurelle yleisölle Heikki Helanterän kanssa Suuren suomalaisen muurahaiskirjan (2019) ja nyt lapsille Muurahaisten ennätyskirjan, jonka Jenny Lucander on kuvittanut.

Bargum on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Svenska litteratursällskapetin palkinnon vuonna 2009 yhdessä Hanna Kokon kanssa kirjoittamastaan teoksesta Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä (2008).

Kuvittaja Lucander on puolestaan saanut 2020 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuorten kirjallisuuspalkinnon yhdessä ruotsalaiskirjailija Jens Mattsonin kanssa teoksesta Vi är lajon! (2019).

Muurahaisten ennätyskirja kertoo havainnollisten ja hauskojen kuvien kera muurahaisten määrästä, lajeista, koosta, voimista, nopeudesta ja aisteista. Se antaa tietoa ötököiden pesän rakenteesta ja lämmöstä sekä erilaisista asukkaista ja näiden tehtävistä. Se kertoo myös sotaisista muurahaisista ja kipua aiheuttavista pistoksista. Puremat ja pistoksetkaan eivät aina auta muurahaisia, sillä muutamat isommat otukset syövät niitä halukkaasti. Kirja kertoo myös useista muurahaista uhkaavista pedoista, joista yksi on ihminen.

Kirjan kerronta etenee aukeamittain, joilla kullakin käsitellään yleensä yhtä aihepiiriä laajassa kuvassa ja muutamissa tekstikappaleissa. Lähes joka aukeamalla saa jokin muurahaislaji tai muu otus palkinnon jostakin erinomaisesta ominaisuudesta tai suorituksesta. –Kirjassa on runsaasti lempeää huumoria.

Esimerkiksi kivuliaimman muurahaispistoksen palkinnon saa luotimuurahainen, jonka pistos sattuu kuin pistoolinlaukaus, ja kipu jatkuu useita tunteja. – Laiskimman muurahaisen palkinnon saa muurahaiskoiras, joka syntyy siivekkäänä ja elää keossa vain muutaman viikon työläisten syötettävänä ennen kuin se lentää parittelemaan toisista pesistä tulevien siivekkäiden prinsessojen kanssa. Siihen sen tekemiset loppuvatkin. – Nopeimman muurahaisen tittelin saa aavikkomuurahainen: se voi juosta sekunnissa satakertaisesti oman pituutensa mittaisen matkan. Jotta ihminen pystyisi juoksemaan suhteellisesti yhtä nopeasti, hänen pitäisi juosta noin 600 km/h.

Muurahaisten ennätyskirjan kieli sekä kirjailija, runoilija Veera Antsalon (s. 1975) käännös on niin selvää, että kirja sopii lukutaidon jo hallitseville lapsille ihan yksin tai kaverin kanssa luettavaksi. Aikuinen voi toki auttaa lasta eksoottisimpien nimien lukemisessa, tutkijoiden panoksen esittelyssä, superkolonioiden rakenteen selvittämisessä tai kuvittajan keksimien pienten detaljien avaamisessa.

Lucanderin piirtämät ja värittämät kuvat ovat tässä muurahaiskirjassa, kuten muissakin hänen kuvittamissaan lastenkirjoissa, aivan elimellinen osa kokonaisuutta. Yhteistyö ja yhteisymmärrys kirjailijan ja kuvittajan kesken on aivan ilmeinen ja onnistunut. Muurahaiskirja saattaa hyvinkin houkutella vanhemmat tai isovanhemmat etsimään muitakin Lucanderin kuvittamia kirjoja.

MONENLAISIA MURKKUJA MAAILMALTA

Muurahaisten ennätyskirja opettaa lukijalle paljon noista nopeakinttuisista ötököistä. Koko maailmassa on noin 12 000 ja Pohjoismaissakin noin 80 muurahaislajia. Niitä riittää kaikkiin maanosiin Etelänapamannerta lukuun ottamatta. Kaiken kaikkiaan maailmassa on muurahaisia noin 1 000 000 000 000 000 eli miljoona miljardia, ja ainakin toistaiseksi niitä on enemmän kuin ihmisiä. Ne viihtyvät niin sademetsissä kuin Suomen lempeissä seka- ja havumetsissä, mutta selviytyvät myös hiekka-aavikoiden kuumuudessakin.

Suomessa asustaa useita kymmeniä eri lajeja, joista on hyvä tuntea ainakin muutamia. –Useimmat täkäläiset muurahaiset eivät käy ihmisen kimppuun, mutta oranssinkeltaisilla viholaisilla eli kusiaisilla eli polttiaisilla on pistin, ja niiden tökkäys polttelee ihoa tuntikausia. Ei siis kannata mennä sammalmättäisiin kaivelemaan niiden pesiä. –Kekomuurahaisilla, jotka ovat metsiemme tavallisimpia muurahaisia, ei ole pistintä, mutta ne voivat nipistää kipeästi suurilla leuoillaan. – Suomen suurin muurahainen on hevosmuurahaiskuningatar; se on 19 mm pitkä eli yhtä suuri kuin 10 sentin kolikko. – Pienet mauriaiset eli sokerimuurahaiset eivät pistä eivätkä pure, mutta varsinkin keväisin, kun luonnossa on vähän syötävää, ne voivat tulla sisälle taloon etsimään makeaa.

Muurahaisten ennätyskirjassa saamme tutustua useisiin eri puolilla maapalloa asustaviin vikkeläkinttuihin, joilla on hauska nimikin, esim. aavikko-, asteekki-, drakula-, lehdenleikkaaja- ja talikkomuurahainen. Saamme lukea myös Hokkaidon kekomuurahaisista, joiden pesä on maailman suurin ja peittää neljänsadan jalkapallokentän suuruisen alueen, sekä Borneon hevosmuurahaisista, jotka tukkivat pesän aukot korkin muotoisilla päillään estäen vihollisen pääsyn pesään. Ne saavat kovimman muurahaissotilaan tittelin.

Vaikka muurahaiset ovat hyvin nokkelia, luonnosta löytyy sellaisia eliölajeja, jotka osaavat käyttää niitä hyväkseen. Röyhkein noista huijareista on kauniin sininen muurahaissinisiipi. Sen toukka hikoilee viholaisen toukalle tuoksuvaan ainetta houkutellen muurahaiset kantamaan itsensä pesäänsä ruokittavaksi. Muurahaisten hyväksikäyttäjiä ovat myös muurahaiskarhu, muurahaiskäpy ja nokkasiili, jotka pyydystävät muurahaisia pitkällä tahmealla kielellään. Ne saavat ahneimman muurahaishotkijan tittelin. Myös karhu ja tikka syövät mielellään muurahaisia. Ihmisetkin käyttävät muurahaisia lähinnä herkutteluun.