1960-luvun kuva turkulaisittain

Turun yliopiston taloussosiologian emeritusprofessori Timo Toivonen keskittyy muistelmasarjansa Varovainen kapinallinen toisessa osassa opiskeluvuosiin ja tieteellisen uran alkuvaiheisiin 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Toivosen teos tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa erityisesti opiskelijaradikalismin ja yliopistouudistuksien vuosilta.

Toivonen, Timo: Varovainen kapinallinen Turun yliopistossa 1963-1972: valkolakista tohtorinhattuun. turbator, 2014. 313 sivua. ISBN 978-952-7012-09-3.

Toivonen kertaa teoksessaan elämäänsä 1960-luvun alkuvuosilta aina vuonna 1972 tapahtuneeseen tohtoriksi valmistumiseensa asti. Pääpaino teoksessa on opiskeluajoissa sekä tieteellisen uran alkuvaiheissa. Kronologisesti etenevän kirjan alkupuoli keskittyy kuitenkin armeija-ajan tapahtumiin.

Ilmatorjuntajoukoissa palvelleen Toivosen kertomus kuvaa armeijassa osin vielä nykyäänkin vallalla olevia käytänteitä ja traditioita; käytössä olleet termit, suhtautuminen kurinpitoon, palveluskaaren kehitys säikähtäneestä alokkaasta rutinoituneeksi konkariksi, ja valitettavasti myös ajoittainen simputuskin kuulostavat tutuilta ainakin 1990-luvulla palveluksensa suorittaneelle. Kuten usein armeijamuistoissa, aika kuitenkin kultaa muistot ja Toivosen esitys on lähinnä humoristiseen sävyyn kirjoitettu. Parhaimmillaan Toivonen onkin hauska anekdoottien kertoja.

Toivosen opiskeluvuosien ja tutkijaelämän kuvaus nostaa esille erityisesti nousevan radikalismin ja myös itse tieteentekoon heijastuneet poliittiset ristiriidat. Nykyinen, melko epäpolitisoitunut tiedemaailma tuntuu joskus lähinnä turhankin tylsältä tuolloiseen menoon nähden, vaikka politisoitumisen tuomia ylilyöntejä, kuten Toivosen kuvaamia toverituomioistuimia tuskin kukaan kaipaakaan. Omat yliopistopoliittiset kiemuransa tietysti nykyäänkin esimerkiksi virantäytöissä on joskus olemassa, vaikkei niitä puoluepoliittisin tunnuksin enää perustellakaan. Kuten Toivosen elämäkerrassakin käy ilmi, entisestään lisääntynyt kilpailu viroista ja apurahoista epäilemättä karsii ainakin henkilökunnan osalta kiinnostusta poliittiseen aktiivisuuteen.

Maltillinen radikaali

1960-luvun perintö on monella tapaa ristiriitainen. Kuten Toivonen monien muiden muistelijoiden tapaan korostaa, ei se ollut vain pahamaineisen taistolaisuuden esivaihetta. Niin sanotun yleisdemokraattisen jakson jälkeen yliopistoilla tapahtunut puoluepolitisoituminen pilasi osaltaan liikehdinnän tuomien positiivisten tulosten maineen. Nykyään kuitenkin esimerkiksi opiskelijaedustus yliopistohallinnossa on lähinnä itsestäänselvyys, rukouslauantaiden huvikieltoa tuskin juuri kukaan näinä kauppapyhien aikana edes muistaa, ja harva lienee valmis tuomaan takaisin pakollista latinan lopputenttiäkään.

Toivonen edusti kuvauksensa mukaan lähinnä moderaattia linjaa, vaikka vasemmistoon kuuluikin. Hänen todistamansa poliittispohjainen simputus sai Toivosen keskittymään 1970-luvun alusta lähtien pääasiassa akateemiseen uraansa. Näin lienee tehnyt moni muukin.

Opiskelijaradikalismin kuvauksessa lukijan huomio kiinnittyy eroihin Helsingin ja Tampereen sekä Turun yliopistojen välillä. Turussa meno vaikuttaa olleen ainakin kirjan kuvaaman ajan suhteen selkeästi maltillisempaa, ja opiskelijakunta enemmän oikeistoon, jopa konservatiivisuuteen suuntautunutta. Kokoomuksella oli merkittävä ja näkyväkin asema opiskelijapolitiikassa vasemmiston rinnalla. Tosin muidenkin yliopistojen elämän kuvauksissa kenties jälkikäteen on liiaksi painottunut radikaalivasemmiston merkitys ja ”hiljainen enemmistö” on jäänyt sivummalle. Turussa radikalisoituminen näyttäisi Toivosen kuvauksen perusteella edenneen myös hieman hitaammassa tahdissa.

Radikalismin vastapainoksi syntyi myös oikeistolaista liikehdintää, joka joskus sai äärimuotojakin. Tätä Toivonenkin sivuaa hieman muistelmissaan, mainiten muun muassa Tšekkoslovakian miehitystä vastustaneiden mielenosoitusten yhteydessä esiintyneet äärioikeistolaiset ikkunoiden särkijät sekä Turun Ylioppilaslehden julkiset polttamiset, jonka pontimena oli liian vasemmistolaiseksi katsottu lehden linja.

Kuvauksiensa kohteita Toivonen käsittelee melko helläkätisesti ja humoristisesti. Ajan tuoma etäisyys auttaakin kenties suhteuttamaan tapahtumat ja niihin liittyneet henkilöt niiden oikeaan mittaansa. Lukija olisi kuitenkin kaivannut hieman laajempaakin pohdintaa ajan yleisestä hengestä erilaisten detaljien ja sivujuonteiden sijaan, mitkä paikoin häiritsevät kokonaiskäsityksen muodostumista, vaikka anekdootit tämän kirjan suola ovatkin.

Valitettavaa on, että kirja kärsii tietynlaisesta kotikutoisuudesta. Oikoluvun ja osin taitonkin pikkuvirheet häiritsevät lukijaa jonkin verran. Samoin teosta olisi voinut vielä hieman fokusoida ja esitystä hioa paikka paikoin ytimekkäämmäksikin. Nyt teoksessa sekoittuvat hieman liiaksi muistelunomaiset osiot yleisiin huomioihin sekä muusta aineistoista noudettuihin lainauksiin ja esimerkkeihin. Myös sivunumeroin varustettua indeksiä jäi lukija kaipaamaan. Tämän kirjoittajalle uutena tuttavuutena vastaan tullut turkulainen pienkustantamo Turbator ei kenties vielä omaa kaikilta osin riittäviä resursseja täysin viimeisteltyyn, kustannustoimittajan hioman tekstin julkaisuun.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *