Kun funktionalismi alkoi näkyä Suomessa 1930-luvun alussa isommissa liike- ja konttorirakennuksissa, se jakoi niin arkkitehdit kuin kansalaiset. Puutalojen pikkukaupungit saivat katujensa varsille omituisia lättänöitä betonilaatikoita ja kuutioita, joiden pelkistetty ulkomuoto ei kaikkien silmiä hivellyt. Kontrasti menneen maailman tyyleihin oli niin valtava, että voi puhua jopa vallankumouksellisesta suuntauksesta arkkitehtuurissa. Miksi juuri funkis

Samu Aarnio on tehnyt uraauurtavaa ja pätevää pioneerityötä kartoittamalla funktionalistisia rakennuksia niin Pohjois-Karjalassa kuin Laatokan Karjalassakin. Mukana on rakennusten syntyhistoriaa, upeita valokuvia, piirustuksia ja lehtileikkeitä. Juuri sanomalehtiä läpikäymällä ja rajan takana matkustelemalla monia unohdettuja funkis-rakennuksia on löytynytkin. Sekatyyliäkin on mukana runsaasti.

Funkis Karjalassa -kirjan tekijä Aarnio on kirjoittamistyön ohella myös taittanut näyttävän teoksen ja valokuvannut suurimman osan sen kuvituksesta. Hän painottaa:

”Varsinaisesti kirjan motiivi oli yksinkertaisesti se, että en löytänyt kirjallisuutta, joka olisi käsitellyt Pohjois-Karjalan alueen funkistaloja. Niistä löytyi hajanaisia mainintoja sieltä täältä mutta ei kootusti missään julkaisussa. Päätin tehdä sellaisen itse. Erityisesti ärsytti teos Sortavalan arkkitehtuuria 1864-1939, jossa on mainittu kaksi funkistaloa Sortavalasta vaikka siellä on lukuisia muita. Aloitin kartoittamalla ensin Pohjois-Karjalan alueen funkistalot, mutta pian selvisi, että rajan takaa niitä löytyy vielä paljon enemmän, joten tuntui luonnolliselta ottaa nekin mukaan. Tosin alue tässä teoksessa rajoittuu ns. Laatokan Karjalaan. Ei aika eikä tila olisi enää riittänyt, mikäli olisin matkustanut kohti Viipuria.”

Funktionalismi oli Aarnion mukaan tasa-arvoistavaa rakennustaidetta:

”Pelkistämisen taito on se, jonka mukaan taideteos, oli se sitten kuvataidetta tai arkkitehtuuria ja kaikkea siltä väliltä, ”onnistuu” tai ”epäonnistuu”. Tietenkin taiteella on muitakin määreitä ja kriteereitä…. ja myös se on tärkeää, että funktionalismi oli ensimmäinen arkkitehtuurin suuntaus, joka ei enää millään tavalla vahvistanut hallitsevan luokan valtaa. Se oli puhdistettu kaikesta vallan symboleista, ja oli siinä mielessä demokraattista ja tasa-arvoistavaa rakennustaidetta”.

Lieksa ja Joensuu

Kirjaa lukiessa voi kokea ahaa-elämyksiä vaikka Lieksassa: Rakennus- ja palomestari Samuli Kärkkäisen suunnittelema ”kuutiomainen” Lieksan paloasema (1938) on melko puhdasta funkista, tosin muitakin elementtejä siitä löytyy kuten pääovea kehystävät klassiset pylväät. Sitä vastapäätä sijaitseva Yrjö Lindegrenin piirtämä Musiikkiopisto (alunperin Kunnansairaala, 1932) heijastelee hyvin avaraa ja ”taivasta tavoittelevaa” funktionalismin muotokieltä. Pauli Salomaan suunnittelema Työväenyhdistyksen Kulmatalo (1939) on saanut ajan saatossa muitakin muotoja ja täysremonttia nykyisin vaativa Kaarisiltakin (1930) myötäilee kaikessa yksinkertaisessa eleettömyydessään funktionalismia. Tanskalainen insinööritoimisto Christiani & Nielsen toteutti Suomessa 1920-luvun lopulla kaiken kaikkiaan viisi vastaavantyyppistä kaarisiltaa.

Kuva: Lieksan Kaarisilta 1930-luvulla.

Funkis-teoksen keskeiset rakennukset sijaitsevat kuitenkin Joensuussa ja Sortavalassa. Kansikuvassa komeilee tyylisuuntaa hyvin edustava ”rumankaunis” arkkitehti Erkki Huttusen piirtämä SOK:n konttorirakennus (1937, Penttilänkatu 3). Massiivinen Pielishovi (1939, Siltakatu 14) löytyy torinkulmasta. Sen ulottuvuudet tulevat hyvin näkyviin eri kulmista otetuissa valokuvissa. Kulttuuritekona voi pitää sitä, että Aarnio on taustoittanut nostalgisen Hotelli-ravintola Wanhan Jokelan (1939, Torikatu 26) valokuvin, piirustuksin ja lehtileikkein. Kyseessähän on Joensuun tunnetuin ravintolarakennus muuallakin Suomessa.

Kuva: Shellin huoltoasema 1930, Aarne Ervi, Siltakatu 16, Joensuu, purettu 1979-1980.

Sen sulkemista ja purkua vastustamaan nousi suuri kansanliike, mutta purku-uhka on edelleen todellinen ja Jokelan paikalle noussee kerrostalo, joka tuottaa enemmän voittoa omistajalleen – Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiölle (tunnetaan kansan keskuudessa nimellä ”Kuristamissäätiö”). Ja toisaalta pitää todeta, että onneksi kaikki massiiviset funktionalistiset rakennussuunnitelmat eivät toteutuneet, sillä esimerkiksi Ilmari Launiksen kulttuurikeskukseksi suunnittelema ”Tiedon linnoitus” (1939) jätettiin pöydälle ja unohdettiin. Se olisi peittänyt koko Joensuun Ilosaaren pinta-alan ja tuhonnut keskustan jokimaiseman kauneimman kohteen.

Valtimo, Kitee ja Laatokan Karjala

Parilta pikkupaikkakunnalta, Valtimolta ja Kiteeltä löytyvät mielestäni kirjan puhtaimmat ja käytännöllisimmät myöhäisfunkis-rakennelmat – nimittäin rakennusmestari Reino Alhaisen piirtämät Valtimon kioski (1953) ja Kiteen linja-autoasema (1953), jonka laajennustöissä funkis-ratkaisut säilyivät . Näissä pienissä kohteissa on huikeaa ja yhtenevää ”pannukakkutyyliä”!

Laatokan Karjala ja Sortavala kattavat kirjasta peräti 135 sivua. Aarnio on löytänyt lukuisia, unohdettuja, mutta yhä vielä säilyneitä funkis-rakennuksia Venäjän puolelta. Joukossa nykysuomalaisille tutuimmat: Erkki Huttusen piirtämä Sortavalan Seurahuone (1939) ja Pauli Blomstedin Laatokan rannan Apteekkari Jääskeläisen huvila (1937).

Kuva: Sortavalan Seurahuone 1939.

Vuoden 1939 Seurahuone syntyi puhtaasti tilan tarpeesta, koska entinen oli käynyt turistivirtojen kasvaessa pieneksi. Uusi, varsin selväpiirteinen funktionalistinen rakennus nousi pikaisesti ja se herätti jo kokonsa puolesta ihastusta niin kaupunkilaisissa kuin siellä vierailleissa turisteissa.

Sortavalan rautatieaseman vesitorni (1942) taas edustaa sekatyyliä, jossa funktionalistiseen perusrakenteeseen on upotettu klassismia. Samantyyppisiä vesitorneja arkkitehti Jarl Unger toteutti sodan jälkeen muuallakin Suomessa. Laatokan Karjalan pienempien pitäjien useat funkis-rakennukset, siis Sortavalaa lukuun ottamatta, ovat kärsineet sodassa ja ajan saatossa melkoisesti, mutta tunnistettavia muotoja on silti havaittavissa. Niiden mahdollinen entisöinti ei taida paljon venäläisiä viranomaisia nykytilanteessa kiinnostaa?

Vaikka Samu Aarnio on löytänyt jo nyt uskomattoman määrän funkista rajan takaa, niin esimerkiksi Viipuri jäänee vielä kokonaisuudessaan seuraavaan teokseen. Näin ainakin oletan.

Funktionalismin muut ulottuvuudet

Funkis on toki ollut muutakin kuin pelkkää arkkitehtuuria. Aarnio muotoilee asian häntä haastatellessani näin:

”Funktionalismi oli suunniteltu erityisesti kaupan markkinoinnin tehostamiseksi. Se oli palvelumuotoilua, josta on tullut vasta viime vuosina trenditermi muotoilun piirissä. Sarkastisesti sanottuna palvelumuotoilu on sitä, että saadaan myytyä ihmisille entistä enemmän tuotteita ja palveluja tekemällä kuluttaminen ja tuotteiden ostaminen entistä helpommaksi. Myynnin tehostaminen heijastuu funkiksessa muun muassa siinä, että tehtiin suuret näyteikkunat. Valkoiset suuret seinäpinnat puolestaan viestittivät hygieenisyydestä, mutta ne olivat myös otollinen tausta suurille nimikylteille ja mainoksille.”