Krohnin sisaruksista on kirjoitettu aikaisemminkin ja erityisesti Aino Kallaksen elämää on tutkittu paljon. Myös suvun kirjeitä on julkaistu eri yhteyksissä. Tällä kertaa keskiössä on Helmi Krohn, joka eli pitkän ja tuotteliaan elämän. Kaikki kolme kirjoittajaa ovat käsitelleet Helmi Krohnin (1871-1967) elämää jo aikaisemmin eri näkökulmista. Teoksen keskeisinä lähteitä ovat Krohnin suvun kirjeet ja suvun muistitieto sekä Helmi Krohnin oma kirjallinen tuotanto, jota tulkitaan omaelämäkerrallisesta näkökulmasta.

Teos sisältää kuusi päälukua, joissa Helmi Krohnin elämäntapahtumia käsitellään kronologisesti lähes vuosi vuodelta. Mukana ovat Helmi Krohnin elämän monet puolet: suku ja perhe, äitiys, ystävyys, kirjoittaminen, henkisyys, kansallisuus ja kansainvälisyys.

Elämänvaiheita

Helmi Krohn syntyi vuonna 1871 Krohnien kulttuurisukuun. Julius ja Emma Krohnin perheessä oli ennestään kaksi poikaa: Kaarle, josta tuli myöhemmin Suomen ensimmäinen kansanrunoustieteen professori, ja Ilmari, josta tuli säveltäjä. Perheessä puhuttiin suomea, vaikka se ei ollut kummankaan vanhemman äidinkieli.

Helmi Krohnin elämää varjosti kaksi suurta tragediaa. Ensimmäinen oli äidin kuolema Helmin ollessa kolmevuotias. Isä meni uusiin naimisiin, ja ennen pitkää Kaarle, Ilmari ja Helmi saivat kaksi pikkusisarta, Ainon ja Aunen. Kirjoittajien mukaan äitipuoli suosi erityisesti kaunista ja lahjakasta Ainoa, ja Helmi sai joskus tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Toinen tragedia oli isän hukkuminen. Julius Krohnin kuolema vaikutti myös siihen, että isovanhemmat myivät Kiiskilän kartanon, joka oli ollut Helmillekin rakas ja tärkeä kesänviettopaikka.

Helmi Krohn oli käynyt tyttökoulun jälkeen keitto- ja käsityökoulua. Tämä oli katsottu tytölle riittäväksi, vaikka veljet suuntautuivat akateemisille urille. Helmi Krohn pyrki kuitenkin kehittämään itseään ja mm. kävi yliopistolla kuuntelemassa avoimia kirjallisuudentutkimuksen luentoja. Kuten nuorten naisten odotettiin tekevän, Helmi Krohn avioitui varhain, jo 19-vuotiaana. Puoliso, Eemil Nestor Setälä, oli nuorena jo arvostettu suomen ja suomalaisugrilaisten kielten tutkija, joka eteni nopeasti sekä akateemisella uralla että politiikassa. Liitosta syntyi neljä lasta.

Nuori Helmi Setälä teki käännöstöitä ja toimitti lastenlehteä, mutta aviomies oli siinä vaiheessa jo professori. Suvi Ratinen kertoo kirjassaan Omat huoneet Setälän perheen kodista. Eemil Nestorilla oli oma erityisvarusteltu työhuoneensa, jonne lapsilla ei ollut asiaa. Lasten äidillä taas oli työpöytä makuuhuoneen nurkassa ja äiti oli kirjoitustöiden keskelläkin aina lasten käytettävissä. Pariskunnan erotessa puolisot olivat ajautuneet erilleen. Helmi Krohn ei tuntenut olevansa hyvä vaimo, koska ei halunnut uhrata omia toiveitaan avioliiton hyväksi. Hän myös koki jäävänsä ulkopuoliseksi miehensä keskittyessä uraansa ja politiikkaan. Erossa poika Vilho jäi isän luo, tyttäret Salme, Sirkka ja Annikki muuttivat pois äidin kanssa. Eronneen yksihuoltajaäidin osa ei ollut helppo, mutta ratkaisu oli helpottava.

Etsijä ja opastaja

Joulukuussa 1927 56-vuotias Helmi Krohn oli Lontoossa ja uudenvuodenpäivänä hän osui sattumalta spiritualistien tilaisuuteen, joka puhutteli häntä vahvasti. Hän hankki aiheesta kirjallisuutta ja opiskeli lisää, kiersi Lontoossa spiritualistien tilaisuuksissa ja tunsi elämänsä muuttuneen ratkaisevasti.

Suomessa spiritualismia ei paljonkaan tunnettu, vaikka muutama meedio oli pitänyt seansseja täälläkin jo 1800-luvun lopulla. Kirjallisuuttakaan aiheesta ei ollut. Helmi Krohn käänsi suomeksi parikymmentä itselleen tärkeää spiritualistista teosta ja julkaisi lähes saman verran tekstejä, joissa hän käsitteli spiritualismia joko omin sanoin tai henkioppaittensa Ispahanin ja Homon (Julius Krohn) sanelemina. Hän toimi myös aktiivisesti sekä Sällskapet för Psykisk Forskning -yhdistyksessä että sen suomenkielisessä sisaryhdistyksessä Suomen Parapsykologisessa Tutkimusseurassa. Häntä kiinnosti kuitenkin spiritualismi hengellisenä oppina enemmän kuin ilmiöiden tutkimus. Vuonna 1946 Helmi Krohn oli perustamassa Suomen Spiritualistista Seuraa ja hänestä tuli seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Seuran kokouksissa opiskeltiin ja pyrittiin kehittämään jokaisen henkisiä kykyjä. Kerran kuukaudessa järjestettiin kaikille avoimia yleisötilaisuuksia.

Helmi Krohn vaikuttaa olleen koko ikänsä eräänlainen oman tiensä etsijä. Spiritualismin löydettyään hän tunsi löytäneensä oman paikkansa. Hän toimi jopa meediona sekä pienissä koti-istunnoissa että julkisesti. Helmi Krohn ei suinkaan pitänyt ihanaa löytöään salassa, vaikka hänen julistautumisensa spiritualistiksi nolotti ja harmitti monia sukulaisia ja ystäviä.

Rohkea oman tiensä kulkija

Helmi Krohnin ihmeellinen elämä tarjoaa kuvan päättäväisestä ja määrätietoisesta naisesta, joka oli monessa mukana. Helmi Krohn etsi rohkeasti omaa tietään ja uskalsi lähteä vaikeillekin poluille. Samalla lukija saa käsityksen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuurielämästä ja naisen elämän mahdollisuuksista.

Helmi Krohn ei pitänyt varsinaista päiväkirjaa, mutta hän kirjoitti paljon kirjeitä, joissa hän käsittelee hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Myös suvun piirissä on säilynyt muistoja varsinkin vuonna 1967 kuolleen Mukan (lyhentymä Helmukka-lempinimestä) vanhuusvuosista. Tekstissä saa jonkun verran sijaa kuuluisa sisar Aino, toinen sisar Aune jää varsin vähille maininnoille. Jälkipuheessa pohditaan myös Mukan henkisen perinnön mahdollista vaikutusta sukulaisten ajattelutapoihin.

Helmi Krohn oli valtavan tuottelias kirjoittaja. Hän toimitti sekä lastenlehtiä että kirjoituskokoelmia, julkaisi kuusi aikuisten romaania, parikymmentä lasten- ja nuortenkirjaa sekä saman verran elämäkertoja ja käänsi noin kaksisataa teosta. Kirjassa luetellaan Helmi Krohnin kirjallinen tuotanto, myös käännökset. Mukana on myös kuvaliite sekä laaja henkilöhakemisto. Näistä on kätevä tarkastaa asioita myöhemminkin.

Kirjan yksityiskohtainen kuvaus Helmi Krohnista varhaisena spiritualismin toimijana Suomessa on epäilemättä tervetullut lisä nykyään nousussa olevaan erilaisten esoteeristen ilmiöiden tutkimukseen. Aihealueen vähemmän tuntevalle lukijalle hyödyllinen on myös kirjan loppuun sijoitettu pieni liite spiritualismin käsitteistä.