Raija Lampilan laatima henkilökuva Ralf Gothónista (s. 1946), pianotaiteilijasta ja musiikin monitoimimiehestä, on sekä laajuudeltaan että sisällöltään runsas ja rehevä. Kirjoittaja tuntee kohteensa jo 1970-luvulta alkaen, jolloin he opiskeluaikanaan tapasivat ensimmäisiä kertoja Sibelius-Akatemiassa. Alkusanoissaan kirjoittaja kertoo, että teoksen pääteemana on itse musiikki, sekä Ralf Gothónin ajatukset pianotaiteesta, liedistä, kamarimusiikista, orkesterinjohtamisesta, säveltämisestä ja musiikin opettamisesta. Kirjan tiedot perustuvat pääosin Gothónin omiin muisteluihin sekä hänen kirjallisiin teoksiinsa, joiden varaan kirjoittaja laatii kohteensa elämäkerran lapsuudesta nykypäivään saakka. Gothónin ääni pääsee teoksessa hyvin kuuluville sekä taiteilijana että ihmisenä, mutta hänen persoonansa ja lahjakkuutensa eri puolia valottavat myös hänen lähisukulaisensa, ystävänsä ja taiteilijatoverinsa.

Gothónin roolit

Teos ei ole tavanomainen, lineaarisesti etenevä elämäkerta, vaikka teoksen ensimmäistä osaa lukiessa tämä ajatus saattaakin nousta mieleen. Rakenteellisesti se on jäsennelty Gothónin useiden musiikki- ja kulttuurielämässä omaksumien roolien varaan. Vain teoksen ensimmäisen osan, Elämä pianistina, kymmenen lukua esittelevät kohteen lapsuuden Raumalla ja hänen taiteilijan uransa keskeisimmät saavutukset yhtenäisenä, kronologisena jaksona. Se kertoo Gothónin elämän ja uran tärkeimmät virikkeet ja vaiheet, kotona alkaneen musiikkiharrastuksen ja opiskeluajan Sibelius-Akatemiassa ja Hessenissä sekä ystävyys- ja seurustelusuhteet että ensimmäisen avioliiton antaen tilaa myös ystävien ja kollegoiden muistoille ja kommenteille.

Gothóni on osallistunut myös musiikkifestivaalien organisoimiseen ja johtamiseen sekä merkittävien kansainvälisten suhteiden solmimiseen. Näitä ovat mm. yhdysvaltalainen Gilmore-palkinto, kuten myös kulttuuri- ja musiikkisiltojen luominen Kiinan, Egyptin, Turkin ja Azerbaidžanin kanssa. Tämä jakso esittelee hieman myös Gothónin ajatuksia ja asenteita ja elämän arvoja. Osan huipentaa “unelma ystävien yhteisöstä”, jossa Gothóni aikoi ostaa Karibian mereltä saaren ja perustaa sinne oman valtion, jonka kaikilla kansalaisilla olisi diplomaattipassi.

Toinen osa, Musiikin monitaituri, on edellistä laajempi, noin 240 sivua, mutta rakenteeltaan epäyhtenäisempi. Se siirtyilee aiheesta toiseen, mutta syventää ensimmäisessä osassa esiteltyjä teemoja, esittelee ja erittelee Gothónin useita eri rooleja ja tehtäviä sekä näihin liittyviä arvoja ja asenteita musiikkielämässä. Esille nousevat omina jaksoinaan mm. lied-pianistin ura, kamarimuusikko, levymuusikko, säveltäjä, kapellimestari, taiteellinen johtaja, organisaattori, pedagogi ja musiikin professori sekä näihin liittyvät esteettiset, eettiset ja pedagogiset periaatteet.

Kaksi alalukua on omistettu muusikkouden kehittymiselle ja tulkintojen ja musiikin kielen esteettisille pohdinnoille sekä Gothónin elämänfilosofisille, elämän mysteeriä, syntyä ja tarkoitusta koskeville pohdiskeluille, jotka saavat paljon vaikutteita itämaisista filosofioista. Esille tulevat myös konsertoivan muusikon kohtaamat negatiiviset kokemukset, kehnohkot konserttitilat, epävireiset pianot, konserttijärjestäjien laiminlyönnit, Gilmore-palkinnon kulissien takaa löytyvä karu todellisuus sekä pianokilpailujen tuomarityöskentelyyn ja arviointiin liittyvät ongelmat.

Tämä jäsentelyperiaate toimii varsin hyvin. Lukija saa elämäkerralliset tiedot nopeasti ja suppeasti esitettynä, mutta esille nostettuja elämän vaiheita ja niihin liittyviä merkityksiä tarkastellaan lähemmin teoksen toisessa osassa. Tämä käsittelytapa saattaa kuitenkin herättää lukijan mielessä ajatuksen siitä, lähdetäänkö tässä taas lapsuuden Raumalta saakka johtelemaan joitakin taiteilijan monipuoliseen elämään liittyviä säikeitä ja kehityslinjoja. Valittu rakenne antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella Gothónin henkilökuvan eri puolia syvällisemmin. Näin varsinainen elämäkertajakso ei jumiudu pidemmäksi ajaksi erittelemään ja pohdiskelemaan tiettyjä elämänvaiheita tai luovuuden ja esteettisen ajattelun kehittymistä, vaan syventää näitä erillisissä jaksoissa.

Teokseen valitut 41 valokuvat, joista osa on värillisiä, luovat visuaalisen kuvan Gothónin elämästä ja taiteilijan urasta. Kuvallinen kertomus alkaa 3-vuotiaasta viuluviikarista, josta kehittyy pianovirtuoosi, kamarimuusikko, opettaja, kapellimestari ja vihdoin musiikkijuhlien organisaattori. Kuvat luovat myös ajankuvaa. Niiden avulla on kiinnostavaa seurata esimerkiksi muodin ja pukeutumisen muutoksia runsaan 60 vuoden aikana.

Laatikoita ja luetteloita

Varsinaisen leipätekstin väliin on sijoitettu joitakin laatikkotekstejä, joissa luettelomaisesti esitellään kaikki Gothónin kantaesitykset ja hänen pedagogisia ajatuksiaan, mutta myös Maris Gothónin muistoja varttumisesta boheemissa kulttuuriperheessä. Toinen luettelo, Taiteellinen toiminta, listaa Gothónin esiintymiset orkesterien solistina, kamarimuusikkona, pianotaiteilijana, kapellimestarina, hänen kamarimusiikkipartnerinsa sekä festivaalit, taiteelliset johtajuudet, pedagogisen toiminnan ja kutsut kansainvälisten kilpailujen tuomaristoon. Myös Gothónin sävellykset ja sovitukset sekä yhteistyö äänitejulkaisijoiden kanssa ja kirjallinen tuotanto esitellään suppeasti tässä luettelossa. Näiden lisäksi teoksen loppuun on sijoitettu aikasuora, joka vuosi vuodelta luettelee kaikki Gothónin tärkeimmät elämäntapahtumat syntymästä nykyhetkeen saakka. Henkilöhakemisto päättää luetteloiden sarjan.

Aineiston runsaus ja kaiken tämän (detalji)tiedon kahlaaminen läpi, tuntuu hengästyttävältä urakalta, mutta se kannattaa. Se tarjoaa henkilökuvan lahjakkaasta ja monipuolisesta taiteilijasta ja sodanjälkeisestä aikakaudesta, johon kuuluvat musiikin opetuksen kehittyminen, mestarikurssit, konsertti-instituutio, musiikkifestivaalit ja oopperajuhlat. Kaikki tämä kerrotaan tavalla, jossa kuuluu sekä taiteilijan itsensä että hänen perheenjäsentensä, ystäviensä ja kollegoidensa ääni. Erityisen antoisa teos on Gothónin faneille ja pianotaiteen ystäville. He löytävät sen sivuilta paljon kiinnostavaa tutkittavaa.