Kirjan kirjoittanut kirjailija ja toimittaja Chris McNab on aikaisemmin julkaissut useita sotahistoriallisia teoksia. Kieli on sujuvaa suunnattu selvästi laajalle yleisölle. Kirjassa käsitellään Hitleriä, Saksan marssia kohti sotaa, imperiumin luomista, ideologian materiaalista ilmaisua, kulttuuria, rotusotaa, kolmannen valtakunnan järjestöjä sekä sodankäynnin välineitä. Aiheita on siis useita ja jokaisen käsittelyyn on kirjassa käytetty yksi luku.

Kuva: Kuva: Uutta kansanautoa esitellään Volkswagenin tehtaiden peruskiven muurausseremoniassa Fallerslebenissä lähellä Wolfsburgia kesäkuussa 1938 (Hugo Jaeger, Time-Life).

Ihan hyvä yleisesitys

Käsiteltävien aiheiden moninaisuudessa on sekä hyvät että huonot puolet. Positiivista on se, että monet eri elämänalat saavat huomiota, jotka useimmin jäävät pimentoon natsi-Saksasta kirjoitettaessa. Kääntöpuoli tässä on, että kovin monessa kohdassa McNab kirjoittaa, kuinka aihetta ei ole mahdollista käsitellä laajemmin. Paikoitellen jäädään pintaraapaisun tasolle, mutta kokonaisuutta tarkastellessa se ei ole kovin suuri ongelma. Kyseessä on kuitenkin ihan hyvä yleisesitys.

Kirjassa on käytetty visuaalisia tiedon esittämisen keinoja mielestäni hienosti. Löytyy grafiikoita ja kuvia, tilastoja ja käppyröitä, jotka tuovat asiat hyvin vertailtaviksi. Eräs karttapiirros kyllä pisti hieman silmään. Kyseisessä kartassa kuvattiin Eurooppaa vuonna 1942. Suomi oli värjätty ”akselivaltojen alueeksi” ja Suomen miehittämät alueet ”Saksan miehittämäksi alueeksi”. Sisällön kannalta tämä nyt ei ole oleellista ja Suomikin mainittiin leipätekstissä hakemiston perusteella tasan kerran, kun McNab kirjoitti Waffen-SS:n vapaaehtoisista ulkomaalaisista.

Ongelmallinen otsikko

Kirjan otsikkoon on pakko ottaa kantaa, sillä sehän näyttää aivan nykypäivän nettiuutisten klikkiotsikolta. Täytyy muuten sanoa, että alkuperäinen englanninkielinen otsikko on huomattavasti parempi: Germany’s Secret Masterplan. How the Nazis Planned to Shape the World after Victory in World War II.Suomennettu versio ei ole samalla tasolla informatiivisuudeltaan.

Yksi selkeä puute on mielestäni siinä, ettei kirjassa ole yhteenveto-lukua, jossa vedettäisiin yhteen näitä ”salaisia suunnitelmia”. Aivan kirjan alussa McNab kirjoittaa:

”Jälkeenpäin tarkasteltuna nämä Hitlerin ’salaiset suunnitelmat’ eivät kuitenkaan nojanneet tarkkanäköiseen ja sisäisesti johdonmukaiseen poliittiseen näkemykseen vaan joukkoon puoliksi kehiteltyjä ajatuksia ja mielipiteitä. Hitler teki osan tärkeimmistä päätöksistään opportunistisesti. Ne syntyivät pikemminkin reaktiona kulloiseenkin tapahtumien virtaan kuin tietoisen suunnittelun tuloksena.”(s. 7)