ERILAISIA NAISIA

Kirjassa Hakaristirouvat James Wyllie kuljettaa lukijan naisten elämäntarinoiden kautta pienen natsipuolueen alkuajoista kohti Kolmannen valtakunnan nousukautta sekä sodan vuosista kohti alamäkeä ja lopullista tuhoa. Lisäksi tarkasteluun pääsevät naisten kohtalot toisen maailmansodan jälkeen.

Vaikka kirjan naisia yhdistää heidän roolinsa Kolmannen valtakunnan johtavien miesten vaimoina, naisystävinä tai rakastajattarina, naisten elämäntarinat poikkeavat paljonkin toisistaan. Jokaisen naisen elämä oli ainutlaatuinen, ja he olivat omanlaisiaan persooniaan. Heidän suhteensa miehiinsä, Hitleriin ja kansallissosialismiin oli myös erilainen. James Wyllie tuokin ansiokkaasti esiin sen, että johtajien vaimoista ei voida luoda yhtenäistä kuvaa. Sen sijaan naisten tarinoista nousee esiin aihepiirejä, jotka yhdistivät ainakin osaa naisista.

Kirja kertoo Kolmannen valtakunnan johtajien ja heidän perheidensä loistokkaasta elämästä, vauraudesta ja juhlista. Samalla se tuo esiin perheiden elämän kääntöpuolen. Elämä oli kamppailua vallasta ja Hitlerin suosiosta. Myös johtajien vaimojen tuli miellyttää diktaattoria.

James Wyllien mukaan valtakunnan ykkösparin tittelistä kilpailivat keskenään erityisesti Göringin ja Goebbelsin pariskunnat. Göringit yrittivät saavuttaa suosiota erityisesti järjestämällä mahtavia juhlia ja keräämällä loisteliasta omaisuutta. Goebbelsit eivät pystyneet taistelemaan Göringien kanssa varallisuudesta, mutta heidän puolellaan oli heidän läheinen suhteensa Hitleriin. Hitler oli ihastunut Magda Goebbelsiin jo ennen hänen avioliittoaan Joseph Goebbelsin kanssa.  Ihastus ei ollut yksipuolista. Hitler ei kuitenkaan halunnut naimisiin, joten hän kannatti Goebbelsien avioliittoa pitääkseen Magdan lähellään. Näin Magdalla säilyi aina erityisasema Hitlerin sydämessä – ja hänen valtakunnassaan.

Goebbelsien avioliitto ei ollut onnellinen, sillä sitä varjostivat lukuisat syrjähypyt ja pettämiset. Avioliiton ulkopuolisia suhteita oli molemmilla osapuolilla. Wyllie kuvaileekin sitä, miten natsi-Saksan johtajien vaimojen elämää varjostivat miesten jatkuvat poissaolot kotoa. Osa naisista sai vain vähän huomiota kiireisiltä miehiltään, jotka palvelivat Hitleriä ja toisaalta viettivät aikaansa poissa kotoa lukuisten eri naisten kanssa.

Myös Hitlerin naisystävät joutuivat kokemaan sen mustasukkaisuuden ja tukahduttavan ilmapiirin, jota Hitler loi ympärilleen. Pahimmillaan tämä johti useiden Hitlerin lähipiiriin kuuluneiden naisten itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin. Kirja luokin kuvaa natsieliitin monimutkaisista suhdeverkostoista, pettämisestä, mustasukkaisuudesta, intohimosta ja avioeroista.

Julkisuudessa johtajien vaimoja käytettiin propagandatarkoituksissa täydellisen vaimon malleina. Kolmannessa valtakunnassa arvostettiin erityisesti vaimoja, jotka synnyttivät monta lasta. Johtajien vaimoista esimerkiksi Magda Goebbels ja Gerda Bormann olivat suurperheiden äitejä.

Wyllie kuvailee, miten Gerda Bormann täytti monella tavoin natsien ihanteen perheelleen omistautuneesta, vaatimattomasta naisesta. Hänen ulkomuotonsa, perinteinen baijerilaisasu, letitetyt vaaleat hiukset ja meikittömät kasvot, edusti natsien ihannetta. Gerda Bormann alistui väkivaltaisen ja häntä nöyryyttävän miehensä Martin Bormannin vaatimuksiin. Miehensä rakastajattareenkin hän suhtautui myötämielisesti, sillä hänen mielestään oli tärkeintä synnyttää Kolmannelle valtakunnalle mahdollisimman paljon lapsia.

AKTIIVISIA TUKIJOITA, EI VAIN SIVULLISIA KOTIROUVIA

Naiset eivät kuitenkaan olleet vain kotirouvia, vaan miehiensä tavoin vaimot kannattivat ja ihailivat Hitleriä ja kansallissosialismia. Wyllie korostaa kirjassaan, että naiset osallistuivat miehiensä rinnalla ja osin itsenäisestikin kansallissosialismin tukemiseen.

Osalla naisista aatteen palo ja aktivismi olivat alkaneet jo ennen kuin he tapasivat miehensä. Esimerkiksi edellä mainitut Magda Goebbels ja Gerda Bormann sekä Herman Göringin ensimmäinen vaimo Carin Göring olivat kansallissosialismin kannattajia jo ennen avioliittojaan. Osan naisista puolestaan avioliitto ja miehen aktivismi veti mukanaan syvemmälle aatteeseen. Toisaalta Herman Göringin toinen vaimo, näyttelijä Emma Göring ei milloinkaan täysin allekirjoittanut natsiaatetta vaan hän pikemmin nautti sen mukanaan tuomista eduista kuten ylellisestä elämäntyylistä.

Toisen maailmansodan viimeisinä hetkinä ja sodan jälkeen johtajien vaimojen elämä muuttui täysin erilaiseksi kuin Kolmannen valtakunnan loistovuosina. Saksan kärsittyä toisessa maailmansodassa tappion naisten ylellinen elämä ja asema eliittirouvina loppui.

Wyllie kuvaa sitä, miten naiset suhtautuivat uuteen tilanteeseen eri tavoin. Karmivimpana esimerkkinä totaalisesta aatteen palosta oli Magda Goebbels, joka tappoi itsensä ja omat lapsensa Hitlerin bunkkerissa, sillä hän ei voinut nähdä tulevaisuutta Kolmannen valtakunnan tuhon jälkeen. Hitlerin vaimo Eva Braun tappoi itsensä yhdessä miehensä kanssa. Osa vaimoista lähti sekasortoisessa tilanteissa pakoon, mutta kiinni jäätyään he joutuivat vankileireille ja oikeuden eteen.

Oikeudessa oli tavallista, että johtajien vaimot vetosivat omaan tietämättömyyteensä. Naiset vakuuttivat, etteivät he naisina olleet tietoisia politiikasta ja miehiensä tekemisistä. Asettamalla itsensä tapahtumien ulkopuolelle, tietämättömän kotirouvan rooliin, naiset pyrkivät välttymään rangaistuksilta. Wyllien tarkastelemat johtajien vaimot selvisivätkin vähäisillä rangaistuksilla tai osaa naisista ei rankaistu lainkaan.

Wyllie kuitenkin osoittaa kirjassaan, että vaimot eivät olleet niin tietämättömiä kuin antoivat jälkikäteen ymmärtää. Useimmat naisista olivat omaksuneet juutalaisvihaa ja heillä oli juutalaisvastaisia kannanottoja. Ainakin osa naisista oli tietoisia natsien hirmuteoista. Esimerkiksi Magda Goebbels sai mieheltään tietää tuhoamisleireistä, ja hän järkyttyi siitä syvästi. Margarete Himmler vieraili keskitysleireillä työskennellessään toisen maailmansodan aikana Saksan Punaisessa Ristissä. Lina Heydrich kohteli alistavasti ja väkivaltaisesti vankileireiltä tuotua henkilökuntaansa maatilallaan. Karmivana yksityiskohtana Wyllie nostaa esiin ihmisten nahasta ja luista tehdyt huonekalut, joita oli Heinrich Himmlerin rakastajattaren ja kahden lapsen äidin Hedwig Potthasten kodissa.

Kirjan lopussa James Wyllie ottaa mielenkiintoisesti käsittelyyn naisten elämän oikeudenkäyntien jälkeen. Tuolloin osa naisista, kuten Margarete Himmler, vetäytyivät hiljaisuuteen. Sen sijaan esimerkiksi Ilse Hess puolusti julkisuudessa kovaäänisesti miestään ja taisteli miehensä kuolemaan saakka hänen vapauttamisekseen vankeudesta. Lina Heydrich kirjoitti muistelmansa ja antoi haastatteluja. Nämä naiset eivät halunneet nähdä natsi-Saksassa pahuutta, vaan he puolustivat omia ja miestensä tekoja loppuun saakka. Poikkeuksen Wyllien tarkastelemista naisista teki Emmy Göring, joka ilmaisi niin Kolmannen valtakunnan loistovuosina kuin jälkikäteen epäileviä kannanottojaan kansallissosialismista.

TARINALLINEN JA KRONOLOGINEN KERRONTA

Hakaristirouvat edustaa muodissa olevaa tapaa kirjoittaa tietokirjoja tarinan muodossa. Näin lukijan eteen luodaan ikään kuin näyttämö, jossa menneisyyden asiat tapahtuvat. Lukija voi monin aistein havaita sen menneisyyden ympäristön ja tilanteen, jossa kirjan päähenkilöt elivät. Wyllie kertoo läpi kirjan kohtauksia naisten elämästä, ja lukija pääsee osalliseksi naisten mukana niin yltäkylläisiin juhliin, kulttuuririentoihin kuin yksinäisyyteen ja petetyksi tulemisen katkeruuteen. Tarina etenee sujuvasti, ja sitä on helppo lukea. Tosin nykyistä runsaampi kuvitus olisi auttanut lukijaa eläytymään vieläkin vahvemmin aikakauteen ja kirjan päähenkilöiden vaiheisiin.

Valitettavasti joissakin kohdin Wyllien punainen lanka katoaa, ja hän uppoutuu liiaksi selittämään aviomiesten taustoja ja historiallista taustakertomusta. Olisin toivonut Wyllien pitävän huomion tiukemmin itse naisten tarinoissa.

Samoin tarinallinen kerronnantapa vie hieman pontta selkeistä johtopäätöksistä ja pohdinnoista. Wyllie kyllä osoittaa avoimia kysymyksiä ja pohdintoja, mutta olisin toivonut hänen tekevän tätä enemmän, sillä tarkasteltava aihe antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Esimerkiksi Wyllie ei juurikaan käsittele lasten kasvatusta, joka oli pitkälti Kolmannessa valtakunnassa naisten vastuulla. Miten naiset juurruttivat lapsiinsa kansallissosialismia ja natsien ihanteita? Avoimeksi jää myös esimerkiksi se, miten paljon naiset todellisuudessa vaikuttivat miestensä päätöksiin tai osallistuivat päätöksentekoon

Wyllie kirjoittaa naisten tarinan kronologiseen järjestykseen. Näin hän rakentaa naisten elämänkohtaloista yhtenäisen juonen, joka samalla kertoo Kolmannen valtakunnan tarinaa sen noususta lopulliseen tuhoon. Kronologian etuna on sen kirjan alusta loppuun mukanaan pitävä ote. Toisaalta kerrontatapa hieman vaikeuttaa seuraamaan eri naisten kohtaloa, ja lukija joutuu paikoin muistelemaan, mitä kyseisestä henkilöstä on kerrottu aiemmin.

Ajallinen kerrontajärjestys vie myös pontta eri aihepiirien käsittelyltä ja hajottaa ne eri lukuihin. Aiheesta olisi voinut saada enemmän irti, mikäli eri teemoja, kuten naisten tietoisuutta keskitys- ja tuhoamisleireistä, olisi käsitelty erillisissä luvuissa.

TERVETULLUT NÄKÖKULMA

Viime vuosina historiantutkimuksessa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota naisiin, jotka toimivat aktiivisesti Kolmannessa valtakunnassa. Esimerkiksi vuonna 2014 huomiota sai Wendy Lowerin kirja Hitlerin raivottaret, joka käsitteli naisten osuutta juutalaisten joukkotuhossa. Lower alleviivasi sitä, että naiset eivät olleet Kolmannessa valtakunnassa vain tietämättömiä kotirouvia vaan aktiivisia toimijoita.

Kolmannessa valtakunnassa toimineista naisista kuten keskitysleirien vartijoista, sihteereistä, sairaanhoitajista, kulttuurielämän toimijoista ja Hitlerin rakastajattarista on julkaistu tutkimuksia. Lisäksi Kolmannessa valtakunnassa eläneistä naisista on kirjoitettu lukuisia elämäkertoja, ja he ovat julkaisseet muistelmiaan. Nämä aiemmin julkaistut kirjat ja tutkimukset ovat Wyllien teoksessa tärkeässä osassa, sillä kirjan lähdeluettelon perusteella hän käyttää lähdeaineistona pääosin aiemmin julkaistua kirjallisuutta. Arkistolähteitä hän käyttää vain vähän.

Wyllien teos Kolmannen valtakunnan johtajien vaimoista tuo mielenkiintoisen ja tervetulleen lisän vilkastuneeseen tutkimuskenttään, joka pyrkii monipuolistamaan näkemystä Kolmannesta valtakunnasta. Hakaristirouvat on helposti luettava, suurelle yleisölle tarkoitettu tietokirja, joka etenee sujuvasti ja pitää otteessaan alusta loppuun.

Wyllie tuo taitavasti esiin erilaisia kohtauksia naisten elämästä ja punoo näiden ympärille tarinan kansallissosialismille vihkiytyneistä naisista 1920-luvulta aina tähän päivään saakka. Hän antaa kuvan siitä vankasta uskosta, joka naisilla oli Kolmannen valtakunnan ideologiaan ja sen diktaattoriin Adolf Hitleriin. Juhlien ja kulttuuritapahtumien lisäksi Wyllie tuo painavasti esiin niitä arkisia murheita, jota naisten elämään liittyi sekä niitä moninaisia elämänkohtaloita, joka heidän osalleen tuli.