Saksan liittokanslerina vuodesta 2005 vuoteen 2021 toiminutta Angela Merkeliä ja aiemmin liittokanslerina toimineita Konrad Adenaueria (1949–1963) ja Helmut Kohlia (1982–1998) yhdistää paitsi sama puoluetausta kristillisdemokraattisessa unionissa (CDU), myös ennätyspitkä valtakausi. Merkel oli myös ensimmäinen naisliittokansleri sekä ensimmäinen liittokansleri, jonka poliittinen sosialisaatio tapahtui entisessä DDR:ssä. Merkelin nousu politiikan huipulle ajoittuikin politiikan murroskohtaan ei vain saksalaisessa yhteiskunnassa, vaan myös hänen omassa puolueessaan, nousihan Merkel puolueen johtoon Helmut Kohlin kaaduttua puoluerahoitusskandaalissa 2000-luvun taitteessa. Tavallaan kyse oli kuninkaanmurhasta, olihan Helmut Kohl Merkelin tärkeimpiä mentoreita, joka opetti Merkelille monet niistä politiikan pelitavoista, joista Merkel liittokanslerina tuli tunnetuksi.

Kati Martonin kirja Merkel. Maailman vaikutusvaltaisimman naisen tarina antaa Merkelistä kuvan hyvin tyypillisenä genrensä edustajana. Merkelin (poliittinen) elämä käydään läpi yhteensä 18 luvussa, jotka etenevät suurelta osin kronologisesti, mutta painottuvat yleensä tietyn valitun näkökulman tai teeman ympärille. Kirja kuljettaa lukijaa läpi Merkelin elämän suurempien ja pienempien virstanpylväiden, rakentaen narratiivin keinoin kuvaa vastuuntuntoisesta, pragmaattisesta poliitikosta, joka kuitenkin tarpeen tullen oli armoton poliittisia kilpailijoitaan tai vastustajiaan kohtaan. Mutta samalla esiin piirtyy kuva poliitikosta, joka ei oikeastaan halunnut olla perinteinen poliitikko, vaan pitää kiinni omasta tavastaan tehdä politiikkaa. Ja joka tutkijakoulutuksensa vuoksi – tai ansiosta – ei monesti osannut huomioida irrationaalisuuden, kontingenssin tai puhtaan sattuman merkitystä politiikassa.

Kati Martonin teksti on kirjoittajansa näköinen, vahvan journalistinen ja maailmanpolitiikkaa läheltä seuranneen toimittajan sujuvaa kerrontaa. Kuitenkaan kirja ei ole tieteellisessä mielessä analyyttinen, vaan pikemminkin henkilötason perspektiivistä kerrottua tapahtumahistoriaa, jossa kokonaiskuva muodostuu Merkelin kanslerikauden tapahtumien kudelmana. Ongelmallisena kuitenkin näen Martonin yrityksen tulkita tapahtumia Merkelin näkökulmasta, koska monesti hän joutuu turvautumaan toisen tai kolmannen käden tietoihin. Valtaosa niistä perusteluista, joita Marton esittää Merkelin toiminnalle, eivät kuitenkaan perustu muulle kuin Martonin omille tulkinnoille tai johtopäätöksille toisen tai kolmannen käden lähteisiin perustuen.

Itseäni kirjassa häiritsi ehkä eniten sen siloteltu ja kohdettaan varsin kritiikittömästi tarkasteleva pohjavire. Sekä suomenkielinen että alkuperäinen kirjan nimi (engl. The Remarkable Odyssey of Angela Merkel) kuvastavat tekijän ylöspäin katsovaa ihailua, joka saa Martonin pitkälti sulkemaan silmänsä Merkelin pitkän valtakauden varjopuolilta. Pienen poikkeuksen tekee euroalueen velkakriisiä käsittelevä osio, jossa Marton kritisoi monia Merkelin tekemiä ratkaisuja etenkin niiden negatiivisten sosiaalisten seurausten vuoksi, mutta tämä osuus jää kuitenkin kokonaisuuden kannalta varsin marginaaliseksi. Kirjan perussävy on Merkelin ainutlaatuisuutta alleviivaava ihailu, johon sopimattomat soraäänet on taitavasti häivytetty taustalle tai vieläkin kauemmas.

Kriittinen lukija voisi tässä kohdin huomauttaa, että tämä arvostelu on kirjoitettu kontekstissa, jossa Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittama hyökkäyssota värittää katsettamme lähimenneisyyteen. Euroopan – ja etenkin Saksan – riippuvuus venäläisestä kaasusta vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten tähän riippuvuuteen johtaneita päätöksiä nyt katsomme ja arvotamme. On totta, että Merkelin kauden pesänselvitys on vasta käynnistymässä Saksassa. Mutta yhtä totta on, että etenkin akateemiset tutkijat, mutta myös jotkut aikalaiskommentaattorit, ovat jo vuosien ajan kritisoineet perustellusti ja kovin sanoin Merkelin poliittisia ratkaisuja etenkin Euroopan integraation, mutta myös Saksan sisäpolitiikan osalta.

Ei ole liioittelua todeta, että Merkelin kausi oli sekä EU:n että Saksan kannalta ensisijaisesti pysähtyneisyyden aikaa. Tämä arvio ei kiistä Merkelin ansioita niiden lukuisten kriisien hoitamisessa, jotka osuivat hänen valtakaudelleen. Mutta tämä arvio osoittaa sen keskeisen puutteen, josta pragmaattinen ei-poliitikko Merkel ei koko pitkän valtakautensa aikana koskaan vapautunut: kyvyttömyyden luoda tavoitteita, jota kohti Saksa tai Eurooppa olisi hänen kaudellaan pyrkinyt. Tämä ei ole mikään pieni puute, kun huomioidaan Saksan – ja Merkelin – avainaseman integraation edistäjänä.

Kati Martonin kirja on kohdettaan ihaileva, siloteltu kertomus Angela Merkelin poliittisesta elämästä. Toki se kertoo myös maailmanpolitiikan rosoisuudesta, arvaamattomuudesta, häikäilemättömyydestä ja raadollisuudesta. Mutta se tekee sen niin, ettei rakennetun tarinan sankarista jää lukijalle mitään epäselvyyttä. On mahdollista, että myöhempi historiankirjoitus yhtyy kirjan otsikon väitteeseen Merkelistä ”maailman vaikutusvaltaisimpana naisena”. Mutta yhtä hyvin voi olla, että Merkel – joka sivumennen sanottuna oli myös uransa loppupuolella varsin huolissaan siitä, millainen kuva hänestä historiankirjoihin jäisi – näyttäytyy vain yhtenä saksalaisena liittokanslerina.

Martonin teos on enemmän sujuva ajankuva kuin systemaattinen analyysi, olkoonkin että teoksessa nykyisten tietokirjojen tyyliin käytetään lähdeviittauksia (ilmeisesti) uskottavuuden lisäämiseksi. Siinä on paljon detaljitietoa Merkelin poliittisen elämän varrelta ja osin ulkopuoleltakin. Parhaiten ajan hammasta tulevat todennäköisesti kestämään Merkelin nuoruuteen ja poliittisen uran alkuvaiheeseen liittyvät osuudet. Sen sijaan lähelle kirjoitushetkeä (2021) tulevat tulkinnat osoittavat lähinnä sen, miten akateemisia piirejä myöten jalansijaa saanut Merkelin lähes kritiikitön ihailu on saanut näkemään monet kehityspolut aivan liian positiivisessa valossa ja sulkemaan korvat ja silmät näiden taustalla olevien päätösten kritiikiltä. Ehkä lohduttautua voi sillä, että Merkelistä tultaneen kirjoittamaan vielä monta teosta, joissa hänen uransa asetetaan osaksi Saksan poliittisen kehityksen pitkää kaarta.