Uno Ullberg syntyi Viipurissa 1879 ja kuoli Helsingissä 1944. Tietämättömyyttä Uno Ullbergin arkkitehtuurista paikkaa kesän 2020 aikana Suomen Arkkitehtuurimuseossa esillä ollut näyttely ja sen yhteydessä ilmestynyt perusteellinen teos. Kirjahankkeen toteutti varta vasten perustettu Uno Ullberg –seura sekä Arkkitehtuurimuseo, joka vastasi kirjan julkaisemisesta ja taitosta. Kirjan vastaavina päätoimittajina ovat toimineet arkkitehti, tutkija Netta Böök ja kulttuurihistorian professori emeritus Kari Immonen. Kuvatoimituksesta ja arkistotyöstä on vastannut MA, tekniikan tohtori Laura Berger.

Teoksessa on 49 artikkelia 27 kirjoittajalta. Artikkelit on jaettu teemoittain lukuihin, joissa käydään läpi Uno Ullbergin elämä, hänen työskentelynsä Viipurissa ja Sortavalassa sekä erillisinä lukuina Ullbergin liike- ja teollisuusrakennukset, kulttuurin ja kirkolliset rakennukset sekä levon ja hoivan rakennukset. Erilliset artikkelit on Ullbergista kuvataitelijana ja kirjoittajana. Neuvostoliiton ja Venäjän suhde Uno Ullbergin jättämään rakennusperintöön käsitellään myös, osin venäläisten tutkijoiden toimesta.

Teoksen muodostuminen erillisistä artikkeleista on johtanut väkisinkin joidenkin asioiden toistoon. Lukijaa se ei haittaa. Arkkitehtuuria käsitteleville teoksille on muutoinkin ominaista runsas kuvitus, joka usein kiinnostaa lukijakuntaa vähintään yhtä paljon kuin itse tekstit.

Kirjoitukset ovat kaikki täysipainoisia ja runsaaseen lähdeaineistoon perustuvia, tieteelliset kriteerit täyttäviä ja runsaasti yksityiskohtia sisältäviä. Teos antaa kattavan kuvan Uno Ullbergin laajasta tuotannosta ja uran eri vaiheista. Uno Ullbergin ammatillinen toiminta painottui Helsingin opiskeluvuosia ja viimeisten vuosien vaihetta Lääkintöhallituksen yliarkkitehtina lukuun ottamatta Viipuriin, Sortavalaan, Outokumpuun,  Imatraan ja Helsinkiin. Tuotanto käsittää yksityishuviloita, asuinkerrostaloja, liiketaloja, kartanoita, sisustuksia, sairaalarakennuksia, kylpylöitä, kouluja, linja-autoaseman sekä taidemuseon. Teoksessa esitellään myös lukuisa määrä Ullbergin toteutumattomiksi jääneitä suunnitelmia.

Ullbergin läpimurtotyönä pidetään kauppaneuvos Wilhelm Hackmanin tilaamaa liike- ja asuinrakennusta, jonka Ullberg suunnitteli yhdessä opiskelutoverinsa Axel Gyldénin kanssa. Jykevää, graniittijulkisivuista ja jugend-henkistä rakennusta ylistettiin, kun se valmistui Viipurin Piispankadun ja Pohjoisvallin risteykseen vuonna 1909. Sisustus huonekaluja myöten oli rakennukseen varta vasten suunniteltu. Hackmanin talo oli eräänlainen kokonaistaideteos. Rakennus on edelleen jäljellä, mutta alkuperäinen sisustus ei ole säilynyt.

Uno Ullberg lähti jo nuorena mukaan Viipurin kunnalliselämään ja vaikutti RKP:n edustajana monissa luottamuselimissä kaupunginvaltuustoa myöten. Kaksoisroolilta hän ei välttynyt tultuaan valituksi vuonna 1932 Viipurin kaupunginarkkitehdin virkaan. Ullberg jatkoi viranhoidon ohella Viipurin asemakaavatoimikunnan puheenjohtajana aina vuoteen 1936, jolloin hän muutti Lääkintöhallituksen viran saatuansa Helsinkiin. Yhdessä Viipurin ensimmäisen asemakaava-arkkitehdin Otto-I. Meurmanin kanssa Ullberg muodosti työparin ja he vaikuttivat keskeisesti Viipurin kaavoitukseen.

Viipurin kaupunginarkkitehtinakin Ullberg jatkoi omaa yksityispraktiikkaa ja suunnitteli muun muassa Sortavalaan sen ensimmäisen funktionalismia edustavan rakennuksen, linja-autoaseman. Työluettelosta löytyy virkamiesvuosilta myös Outokumpu Oy:n pääkonttori, Rouhialan voimalaitos Jääskeen sekä lukuisia yksityishuviloita. Kaupungin tilintarkastajalta tuli huomautus laajahkosta yksityispraktiikasta viranhoidon ohella. Seuraajalleen Ragnar Ypyälle Ullberg totesikin, ettei kaupunginarkkitehdin virka hauska paikka ole.

Ullbergin Viipurin kauden – ja ehkä koko uran – pääteos on vuonna 1930 valmistunut Viipurin Taidemuseo. Ullberg oli itse ollut nuorena Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulun oppilas ja sittemmin piirustuskoulun sivutoiminen opettaja. Viipurin Taiteenystävien ja kaupungin yhteisen hankkeen suunnittelijavalinta lankesi kuin luonnostaan Uno Ullbergille. Ullbergin tyyli oli jo lähtenyt kehittymään kohti funktionalismia, kuitenkin selvin klassistisin vivahtein. Professori emeritus Simo Paavilainen analysoi artikkelissaan taidemuseon arkkitehtuurin ja suunnittelun eri vaiheet. Ullberg hyödynsi rakennuspaikan komean sijainnin Pantsarlahden bastionilla ja varusti kompleksin avoimella sisäpihalla neliömäisine pilareineen, joiden läpi siintää merenlahti. Ylevä vaikutelma tuo väistämättä mieleen antiikin temppelit.

Jo ennen Lääkintöhallituksen yliarkkitehdin pestiä Ullberg oli ansioitunut sairaaloiden suunnittelijana. Viipurin suuri naistensairaala valmistui Ullbergin muutettua viran myötä Helsinkiin, jossa eräänä tehtävänä oli Meilahden sairaala-alueen asemakaavallinen ja muu kehittäminen. Ullbergin suunnittelema Lastenklinikka valmistui vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sairaanhoitajataropisto toimi Helsingin olympialaisissa naispuolisten urheilijoiden majoitustilana.

Osin talvisodan aikana rakennetusta Bensowin liiketalosta Helsingin Eteläesplanadin varrella tuli Uno Ullbergin myöhäiskauden pääteos. Rakennus on eräänlainen synteesi Ullbergin urasta, joka käynnistyi liike-elämän arkkitehtina ja muuntui vuosikymmenten saatossa noudattamaan tyylillisesti ajassa tapahtuneita muutoksia. Professori emerita Aino Niskanen, joka on toiminut teoksen arkkitehtuurin historian asiantuntijana, valottaa Bensowin talon syntyhistoriaa ja sen myöhempiä vaiheita.

Teos on erinomainen ja uraauurtava läpileikkaus monen suomalaisen tunnetun 1900-luvun alkupuolen arkkitehdin varjoon jääneestä, mutta aivan yhtä merkittävästä arkkitehdista. Kirjoittajat ovat kaikki alansa eturivin tutkijoita ja ovat tehneet huolellista työtä. Teokseen liittyvät yksityiskohtaiset hakemistot ja liitteet helpottavat myöhempää Uno Ullberg-tutkimusta sekä Suomessa että Venäjällä.

Merkittävä osa Ullbergin suunnittelemista rakennuksista jäi rajan taakse. Osa tuhoutui sodissa, ja osa on vuosikymmenten aikana päässyt rapistumaan huonoon kuntoon. Viipurin taidemuseo, joka nykyään toimii Eremitaasin sivupisteenä, on osittain kärsinyt asiantuntemattomista korjauksista. Taidemuseo ansaitsisi yhtä huolellisen restauroinnin suomalaisvenäläisenä yhteisprojektina kuin Alvar Aallon Viipurin kirjasto konsanaan.

***

Arkkitehtuurimuseon näyttely: Uno Ullberg – Suomen viipurilaisin arkkitehti

2.06.2020 – 23.08.2020