Jaana Laineen ja Joona Nikinmaan kirja Puukauppamuistoja perustuu Metsähistorian Seuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuodenvaihteessa 2011–2012 järjestämään tallennushankkeeseen. Siinä kerättiin talteen puukauppaan liittyviä muistoja 1950-luvulta lähtien täydentämään Metsäkauppaperinteen suuressa keruukilpailussa 1970-luvun alussa koottua muistitietoaineistoa.

Puukauppa koskettaa edelleen monia suomalaisia, sillä kuten kirjan esipuheessa todetaan, lähes joka viides meistä on metsänomistaja. Muiden sektoreiden palkkatyön yleisyys on kuitenkin vähentänyt metsätulojen merkitystä metsänomistajien taloudessa. Vielä 1970-luvulla metsänomistajat saivat noin neljänneksen kokonaistuloistaan puunmyynnistä, kun 2000-luvulla metsätulojen keskimääräinen osuus kokonaistuloista on painunut alle viidentoista prosentin. Samanaikaisesti metsänomistus on irtautunut maataloudesta, jonka osaksi se kytkettiin 1920-luvun torpparivapautuksen ja toisten maailmansodan jälkeen asutustilojen muodostamisen yhteydessä.

Kolme hehtaaria on yksi Massey Ferguson

Sillä onko metsänomistajilla hyviä vai huonoja muistoja puukaupoista on myös suurta merkitystä Suomen metsäteollisuuden puuhuollon kannalta, sillä yksityiset kansalaiset omistavat kolme neljäsosaa Etelä-Suomen metsämaasta. Vielä merkittävämpää on se, että esimerkiksi vuonna 2012 metsäteollisuuden käyttämästä kotimaisesta puusta 77 prosenttia ostettiin yksityismetsistä.

Kuva: Vartialan Pitkärannan talon isäntä traktoreineen pihassa vuonna 1966. Vanha traktori oli ostettu vuonna 1952. (Kuva ja kuvateksti Pohjois-Savon muisti, Pohjois-Savon museot)

Paradoksaalisesti hyvien tai huonojen muistojen merkitys korostuu metsätulojen merkityksen vähetessä, kun puukaupoilla enää harvassa tapauksessa vastataan ”akuuttiin rahantarpeeseen”. Asutustilallisille puukauppojen suuruudella oli merkitystä esimerkiksi sen kannalta pystyivätkö he maksamaan erääntyviä lainoja ja siten säilyttämään tilojansa. Kerättyyn muistitietoon perustuen kirjassa kerrotaankin mielenkiintoisesti kuinka metsäammattilaiset suhtautuivat ymmärtäväisesti ja joustavin ratkaisuin asutustilallisten ahdinkoon. Myöhemmin metsätuloilla rahoitettiin muun muassa karjan hankintaa ja maatalouden koneellistumista. Massey Ferguson 175 – traktorin ostohinta vastasi kolmen hehtaarin metsän aukeaksihakkuuta. Myös myrskyt toimivat puukaupan vauhdittajina.

Kartelleista ”Datsunin ympärijuoksuun”

Myöhemmin saamme lukea muisteluksia siitä kuinka metsänhoitoyhdistys ”valvoi”, että puu tuli myydyksi oikealle ostajalle. Oman osan muisteluksista saa myös Metsäliiton ristiriitainen asema toisaalta metsäteollisuuden harjoittajana ja puunostajana ja toisaalta metsänomistajien taloudellisen edun kannattajana. Jälkimmäinen rooli sai kovan kolauksen Metsäliiton yhdessä Stora Enson ja UPM Kymmenen paljastuneesta vuodesta 1997 vuoteen 2004 jatkuneesta puunostokartellista, josta käytiin edelleen keskustelua tallennushankkeen alkaessa. Erilaiset toimet kilpailun rajoittamiseksi puolin ja toisin, savujakoineen ja näennäisine leimikkohuutokauppoineen, saavatkin suuren osan kirjasta.

Kuva: Puiden mittaus puukauppaa varten Holppalan tilalla vuonna 1948 (Kuva ja kuvateksti Pohjois-Savon muisti, Pohjois-Savon museot)

Oman osansa saavat myös MTK:n suosimien Osuuskassojen ja Säästöpankkien sekä metsäyhtiöitä rahoittavien liikepankkien PYP ja KOP välinen kilvoittelu metsärahoista. Myös niin viinan kuin kahvinjuonnista sekä ”Datsunin ympärijuoksusta” on tallentunut värikkäät tarinat, ja tästä huolimatta saadaan myös puut leimattua ja mitattua, vaikka kuutiojaloista ja pinokuutiometreistä siirrytäänkin kiintokuutiometreihin.

Tällaisten värikkäiden tarinoiden myötä kirja tarjoaa mielenkiintoisen lukukokemuksen myös muille kuin metsäalan ammattilaisille ja tutkijoille. Kirjan lukeminen ei edellytä myöskään aikaisempaa perehtymistä alaan, sillä kirjan muistikertomuksia kytketään luontevaksi osaksi metsätalouden yleistä kehitystä kuvaavaan tarinaan. Näin yksittäisistä muistoista rakentuu mielenkiintoinen kertomus suomalaisesta metsätaloudesta, tai ainakin kolmesta neljäsosasta suomalaisesta metsätaloudesta. Kun kirjassa hyödynnetään myös aikaisemman keruuhankkeen aineistoa toteutuu kirjan alaotsikko ”Suomalaisen puukaupan historia 1950-2010” viihdyttävällä tavalla.

Vaikka kirjan pääpaino on menneen muistelussa, kurkistellaan kirjan lopussa myös metsäalan tulevaisuuteen. Kirja päätyykin hienon lainaukseen 1937 syntyneeltä mieheltä, joka antaa ajattelemisen aihetta myös nuoremmille:

 ”Metsien monimuotoisuus sekä siihen liittyvät arvot ja painotukset muuttuvat ajan ja ihmisten myötä, mutta metsien pitäminen hoidettuina edellyttää ainakin yksityisomistajien kannalta puukauppojen ja niihin liittyvien töiden asianmukaista hinnoittelua ja todellisen valinnanvapauden lisäämistä.” (s. 164)