”Uudet keksinnöt ja esineet helpottavat ihmisten elämää, mutta ne muuttavat myös maailmaa ympärillään. Lastenvaunut ovat siten mitä kiinnostavin kulkuneuvo”.

Lastenvaunujen historia on samaan aikaan sekä yksityistä että yleistä – ne ovat osa yhden perheen ja lapsen historiaa, mutta niillä on aina ollut myös laajempi yhteiskunnallinen konteksti. Tarinassa lastenvaunujen kehityksestä ja merkityksestä yhdistyvät muun muassa länsimaisen kulutuskulttuurin muutokset, teollistuminen, aatteiden historia, terveyskäsitysten muutokset sekä perheen rooli osana yhteiskuntaa. Kuitenkin lastenvaunut ovat myös jokapäiväinen osa lapsiperheen arkea, itsestään selvänäkin pidetty liikkumisen väline. Suomen kansallismuseon museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssell on perehtynyt lastenvaunujen historiaan ja esittelee kirjassaan Lastenvaunut rullaavat vaunujen historiaa 1700-luvulta aina meidän aikaamme asti.

Kuva: Kottikärryt lastenrattaina. Kaiverrus 1300-luvulta. Représentation de modèles de brouettes du XIIIe siècle. Wikipedia.

Lastenvaunujen kirjoitettu historia alkaa 1600- ja 1700-luvuilta, jolloin vaunut olivat varakkaiden ja etuoikeutettujen perheiden lasten kulkuväline. Köyhemmät kuljettivat lapsiaan erilaisilla kärryillä ja rattailla, jotka oli valmistettu vaatimattomammista ja halvemmista materiaaleista. Varsinaisten lastenvaunujen valmistus alkoi Forssellin mukaan 1800-luvulla, jolloin ne olivat tosin vain lähinnä kaupungissa asuneiden varakkaiden perheiden ylellisyysesine. Vaunujen käyttö demokratisoitui myöhemmin 1900-luvulla, vaikka edelleenkin ne ovat uutena hankittuina useimmissa perheissä kallis ja tarkkaan harkittu ostos.

Lastenvaunut terveyden edistäjänä

Lastenvaunujen käytännön funktioon, lapsen mukana liikkumiseen ja kuljettamiseen on aina liittynyt myös laajempi aatteellinen tausta. Se mitä kulloinkin pidetään hyödyllisenä ja terveydelle hyvänä, on tietenkin kulttuuri- ja tilannesidonnaista. Esimerkiksi 1800-luvulla esiin nousi erityisen vahvasti ulkoilun ja raittiin ilman merkitys terveydelle – jopa siinä määrin, että viileä huoneilma, auringonvalo ja ulkoilu saivat ajan medikaalisessa opaskirjallisuudessa suoria lääketieteellisiä merkityksiä. Lääkärit esimerkiksi korostivat raittiin ilman ja auringonvalon desinfioivia ominaisuuksia. Lastenvaunut alettiinkin nähdä sekä sairauksilta suojaavina ja terveyttä edistävinä että käytännöllisinä liikkumisen välineinä niissä perheissä, joissa oli pieniä lapsia.

Lastenvaunujen materiaalit ovat aina seuranneet aikaansa. Paju ja rottinki olivat 1800-luvulla vaunujen tyypillisiä materiaaleja: niitä pidettiin paitsi hygieenisinä, myös käytännöllisinä ja kauniina – ja siksi erityisen hyvin lapsille soveltuvina. 1900-luvulla teollinen tuotanto ja monet innovaatiot toivat uusia materiaaleja ja muotoja myös lastenvaunuihin. Vaunujen erilaiset tekniset ratkaisut ja pintamateriaalit ovatkin Forssellin mukaan seuranneet tiiviisti muuta muotoilua.

Kuva: Irja Stoore lastenvaunuissa Ruusupuistossa noin 1907. G.A. Stoore. Jyväskylän kaupunki.

Lapsiperheiden käytännön elämä helpottui konkreettisesti esimerkiksi 1960-luvulla, jolloin lastenvaunujen alaosaan pyörien tasolle saatiin metallinen ostoskori kevyitä kantamuksia varten. 1990-luvulla vaunut muuttuivat käteviksi yhdistelmävaunuiksi, jotka muokkautuivat tarpeen ja käyttäjänsä kehityksen mukaan myös rattaiksi. 2000-luvun vaunut ovat Forssellin mukaan turvallisemmat ja käytännöllisemmät kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tietty edistysuskoinen ajattelumalli näyttää olevan erityisen vahvasti läsnä lastenvaunuteollisuudessa.

Lastenvaunut varallisuuden ja arvojen ilmentäjänä

Lastenvaunut eivät ole pelkkä kuljetusväline – ne ovat aina ilmentäneet käyttäjiensä statusta, varallisuutta ja elämänarvoja. Kuninkaalliset ovat tässäkin kuluttamisen muodossa olleet 1800-luvulta lähtien olleet esikuvallisia: myös meillä on seurattu tiiviisti varsinkin Ruotsin ja Britannian pienimpien kuninkaallisten vaatetusta ja vaunuja. Rahalla on aina saanut ainakin luksusta, uutuuksia ja ylellisiä vaihtoehtoja. Nykyvauvan vanhemmilla on runsaasti valinnanvaraa eri lastenvaunumalleissa ja merkeissä, väreissä ja varusteissa. Vaunuja ei aina ole kuitenkaan ostettu valmiina, vaan ne ovat saattaneet kulkea suvussa useammallakin lapsella. Ne ovat olleet välttämätön apu useimmissa perheissä, mutta toisaalta niiden käyttö on ollut aina myös tilapäistä: lapsen kasvaessa myös vaunujen käytön tarve vähenee ja lopulta ne käyvät kokonaan tarpeettomiksi.

Tietty käytännöllisyys on kuitenkin lastenvaunujen paras puoli. Suomalaisten ahdas asuminen ja niukka varallisuustaso ovat näkyneet myös lasten maailmassa: tilanpuutteen vuoksi vaunut ovat saattaneet toimia pyörillä varustettuna sänkynä kotioloissa. Vaunuissa vauva kulkee kätevästi mukana kuitenkin myös nukkuessaan. Liikkuminen helpottuu ja vauva pääsee ulkomaailmaan muun perheen mukana, vaikka toisaalta suurikokoiset lastenvaunut voivat olla myös hankalat varsinkin ahtaissa kaupunkitiloissa ja eri suuntiin aukenevista ovista kulkeminen voi olla niiden kanssa työlästä – mitä moni arkkitehti ei näytä ymmärtävän julkisia tiloja suunnitellessaan tai varsinkaan niiden nuorimpia käyttäjiä ajatellessaan.

Laajempi konteksti puuttuu

Forssellin näkökulma Lastenvaunut rullaavat -kirjassa on kansatieteellinen ja melko esinekeskeinen. Lastenvaunujen materiaalit esitellään laajasti ja erilaiset valmistajien kuvastot ovat lähteissä kattavasti edustettuina. Olisin silti kaivannut lastenvaunuilmiön laajempaa taustoitusta ja sitomista selvemmin muuhun yhteiskunnalliseen kontekstiin, kuten teollistumisen, kulutuskulttuurin ja varallisuuden muutoksiin ja varsinkin historiallisiin tapahtumiin. Kirjan aihepiiri kun on kiinnostava ja länsimaista kulttuuria yllättävänkin laajasti läpileikkaava. Itse aloin kirjaa lukiessa pohtia lastenkulttuuria yleisemminkin – millaisia lapsille suunnitellut esineet ovat ja miten lasten tarpeet on huomioitu erityisesti leluissa, huonekaluissa ja astioissa. Erityisen ilahduttavaa onkin, että Forssell sivuaa teoksessaan nukenvaunuleikkejä, sillä leluina nukenvaunut linkittyvät läheisesti isompiin esikuviinsa.

Lastenvaunut rullaavat -teoksen ehdottomia vahvuuksia on sen monipuolinen kuvitus. Kuvat tukevat Forssellin tekstiä ja avaavat paremmin monia tekstin melko luettelomaisia kuvauksia eurooppalaisesta lastenvaunutehtailusta ja eri materiaalikokeiluista. Vaunuvalmistajien katalogikuvat ja yksityisarkistojen valokuvat kattavat kiinnostavasti lastenvaunujen kehityskaaren 1800-luvun lopulta aina 2000-luvulle asti. Lähdeluetteloa sen sijaan olisi voinut laajentaa ja tuoda tekstin tueksi enemmän tutkimuskirjallisuutta – lapsuudesta ja perheen historiasta on kirjoitettu paljon ja moni tutkimuksen teema sivuaa myös lapsuuden materiaalista kulttuuria. Joissakin kirjan tulkinnoissa oli muutamia yleistyksiä, jotka laajemmalla lähdepohjalla olisi voinut korjata. Esimerkiksi naisista osa kävi myös avioitumisensa jälkeenkin töissä ja ansaitsi rahaa, eikä hoitanut lapsia kokopäiväisesti kotona. Itse en myöskään ole törmännyt 1800-luvun alkuperäislähteitä lukiessani erityiseen pyöräilyvastaisuuteen. Naisten pyöräilyyn ei ainakaan Englannissa suhtauduttu aivan yhtä kriittisesti kuten Forssell esittää kirjassaan: osassa lääkärien kirjoittamia oppaita edes raskaana olevan naisen pyöräilyharrastusta ei pidetty 1890-luvulla kovinkaan vahingollisena ulkoilumuotona. Suomessa tilanne saattoi tietenkin olla toisenlainen.

Esineenä lastenvaunut ovat lähellä ja osa arkea. Ihmisten omakohtaiset muistot lastenvaunuista ovat siksi minusta luonteva ja tarpeellinenkin tapa kertoa vaunujen merkityksestä perheessä lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Niiden runsaampi käyttö olisi tukenut kirjan kansatieteellistä näkökulmaa ja tuonut vaunujen jokapäiväisen käytön lähemmäksi myös lukijaa. Lastenvaunuihin kun sisältyy paljon vauva-ajan arkisia kokemuksia ja usein paljon nostalgisiakin muistoja. Esimerkiksi ruskeat samettikankaiset vaunut, jossa minua työnnettiin vauvana, oli ostettu käytettyinä sukulaisilta ja myöhemmin ne päätyivät uudelleen kierrätettyinä kokonaan toisenlaiseen käyttöön: käsistään kätevä ja kekseliäs isoveljeni teki niistä itselleen mäkiauton. Lastenvaunut todellakin rullaavat lapsiperheissä.