Terhi Pietiläisen ja Sirpa Juutin toimittama Made in Heinola – Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön on valittu Vuoden kotiseututeokseksi.

Vuoden kotiseututeoksen valitsi tänä vuonna Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo kolmen finaaliin yltäneen teoksen joukosta. Merisalo julkisti valintansa Turun kirjamessuilla lauantaina 2. lokakuuta järjestetyssä tilaisuudessa, jossa keskusteltiin kotiseutukirjallisuudesta. Kunniakirjan luovutti yhdessä Merisalon kanssa Vuoden Kotiseututeos -raadin puheenjohtaja Jukka Hako. Keskusteluun osallistui raadin jäsen Teppo Ylitalo.

Merisalo luonnehtii 29 artikkelista koostuvaa teosta monipuoliseksi ja laaja-alaiseksi kotiseutukirjaksi, jossa yksityinen elämä ja yleiset ilmiöt limittyvät mukavalla tavalla.

Kirja on Heinolan kaupunginmuseon näyttelyn oheisteos. Nimen alkuosa kuuluu lausua hämäläisittäin Meitin Heinola.

”Artikkelien aiheet kattavat kauniisti jotakuinkin koko elämänkirjon. Ne alkavat alueen koko myöhempään historiaan vaikuttaneesta geologisesta muotoutumisesta ja esihistoriasta ja kuvaavat tärkeitä 1800–1900-luvun ilmiöitä”, Merisalo toteaa perusteluissaan.

Kirja on ilmestynyt vuonna 2020, ja sen on kustantanut Heinolan kaupunginmuseo. Kirjan rahoittamiseen on osallistunut lisäksi Marjatta ja Eino Kollin säätiö.

Teos tuo esiin Heinolan kokoaan suuremman merkityksen

Kirja tarjoaa syväluotauksia heinolalaiseen ja hämäläiseen kulttuurihistoriaan. Teoksen artikkeleiden kirjoittamiseen on osallistunut 19 asiantuntijaa. Osa artikkeleista on tietoiskujen tapaisia tiiviitä katsauksia, osa laajempia tutkielmia. Kuten museon nykyinen työ, myös osa artikkeleista ammentaa perinteisten lähteiden, kuva- ja esineaineistojen lisäksi aineettoman kulttuuriperinnön aineistoista.

”Teos nostaa näkyviin pikkukaupunki Heinolan kokoaan suuremman aseman ja merkityksen. Paikka on Savon, Kymenlaakson ja Hämeen kulttuurisella risteysalueella, johon muuttajat ja liikkujat eri aikoina eri taustoista ja paikoista ovat tuoneet kulttuurivaikutteita”, Merisalo toteaa.

Valinta kolmen hyvän teoksen välillä oli vaikea, mutta lopulta voittaja tuntui selvältä.

”Teoksen ulkoasu ja taitto on selkeä ja kuvitus kiinnostavaa. Tietolaatikoista löytyy täydentävää tietoa. Nootitus ja lähteet ovat moitteettomat, ja myös toimitus on ollut kiitettävän huolellista. Teos on kaiken kaikkiaan tasapainoinen ja lukijaystävällinen, siis helposti lähestyttävä”, Merisalo mainitsee.

Kilpailussa 35 teosta eri puolilta Suomea

Kilpailussa oli mukana 35 tuoretta kotiseutukirjaa ja paikallishistoriaa.

Finaaliin päässeet kirjat valitsi Suomen Kotiseutuliiton asettama raati. Raadin puheenjohtajana toimii historioitsija ja kotiseutukirjojen asiantuntija Jukka Hako Vantaalta, ja jäseninä ovat Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki Oulusta ja museonjohtaja Teppo Ylitalo Jämsänkoskelta.

Vuoden kotiseututeos on valittu vuodesta 2009 lähtien.  Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle.

Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön keskusjärjestö ja yksi maan suurimmista kansalaisjärjestöistä. Kotiseutuliitto vaalii kulttuurin monimuotoisuutta ja kulttuuriperintöä, nostaa esille paikalliskulttuureita, tukee kotiseututyötä sekä vaikuttaa yhteiskunta- ja aluesuunnitteluun.

Tiina Merisalon perustelut valinnalleen

Kirja luotaa heinolalaista ja itähämäläistä historiaa ja kulttuurihistoriaa, jonka viitekehyksenä on läpi teoksen myös yleinen valtakunnallinen kehitys. Teoksessa on kaikkiaan 29 artikkelia. Kirjoittajat ovat tuottaneet informatiivisia luotauksia aiheisiinsa, joista osa on tiiviitä, kompakteja tietoiskujen kaltaisia syväsukelluksia, osa laajempia tutkielmia. Rakenteesta johtuen teosta voi lukea myös kulloinkin kiinnostavimmat artikkelit poimien. Kuten museon nykyinen työ, myös osa artikkeleista ammentaa perinteisten lähteiden, kuva- ja esineaineistojen lisäksi aineettoman kulttuuriperinnön aineistoista.

Artikkelien aiheet kattavat kauniisti jotakuinkin koko elämänkirjon. Ne alkavat alueen koko myöhempään historiaan vaikuttaneesta geologisesta muotoutumisesta ja esihistoriasta ja kuvaavat tärkeitä 1800–1900-luvun ilmiöitä, kuten Heinolan seminaaria, heräävää yhdistystoimintaa, kylpylätoimintaa ja matkailuhistoriaa, merkittävää sairaala- ja urheiluhistoriaa, teollisuutta, liikennettä ja siltoja, sota-aikaa ja karjalaisen siirtoväen asuttamista sekä jälleenrakennusta. Ne luovat välähdyksiä 1700-luvulta alkaen myös yksityisempiin tarinoihin kotien sisustukseen ja esineelliseen maailmaan, kartano- ja ruokakulttuuriin ja teollisuustyöväen arkielämän puitteisiin. Teoksessa paikallinen liittyy yleiseen.

Teos nostaa näkyviin pikkukaupunki Heinolan kokoaan suuremman aseman ja merkityksen. Paikka on Savon, Kymenlaakson ja Hämeen kulttuurisella risteysalueella, johon muuttajat ja liikkujat eri aikoina eri taustoista ja paikoista ovat tuoneet kulttuurivaikutteita. Lähtökohtana ja kehyksenä on luonnollisesti geologisen luonnonperinnön muokkaama maisema ja sijainti (Jyrängön virta ja järvet).

Teoksessa nousee esiin merkityksellisenä se, että Heinola on ollut yksi maamme seminaarikaupungeista, jossa seminaari on muokannut kaupungin henkistä maisemaa ja muodostunut osaksi suomalaisen koulutushistorian menestystarinaa.

Heinolan kylpyläkulttuuri ja siihen liittyvät kohtaamiset sekä kotimaan matkailu ja luonnonrauha elinvoimatekijänä piirtyy ja rinnastuu hauskastikin omaan aikaamme. Sota-ajan tuhoilla, kaupungin jälleenrakennuksella ja uuden teollistumisen myötä syntyneen hyvinvoinnin tarinoilla on paikkansa teoksessa. Hieman yllätyksellistäkin tietoa tarjoillaan.

Johdannossa Terhi Pietiläinen kirjoittaa museon ja teoksen tärkeistä tavoitteista: ”Haluamme innostaa lukijaa pohtimaan Heinolan seudun kulttuuriperintöä niin eri aikoina tehtyjen kulttuurimaisemien, rakennusten, tuotteiden, tapahtumien, tekijöiden tiedon kuin osaamisen kautta. Toivomme lukijan pohtivan, miten ja mistä olemme tulleet tähän hetkeen tai millaisia ovat arvostuksemme ja toiveemme. Entä millaiselta perustalta ponnistamme tulevaisuuteen?”.

Teos on yhden institutionaalisen toimijan tuottama, mutta ei olisi syntynyt ilman omaa heinolalaista yhteisöä. Julkaisun pohjana käytetyt aineistot ovat runsaita ja kiehtovia. Paikallinen muistitieto ja siten aineeton kulttuuriperintö on siitä tärkeä osa ja kertoo myös museon muuttuvasta tallennustehtävästä ja edelleen laajentuvasta roolista yhteisöllisenä ja tulevaisuuteen suuntaavana kotiseututoimijana.

Teoksen ulkoasu ja taitto on selkeä ja kuvitus kiinnostavaa. Tietolaatikoista löytyy täydentävää tietoa. Nootitus ja lähteet ovat moitteettomat, ja myös toimitus on ollut kiitettävän huolellista. Teos on kaiken kaikkiaan tasapainoinen ja lukijaystävällinen, siis helposti lähestyttävä.

Seuraava Vuoden kotiseututeos -kilpailu avataan loka – marraskuun aikana 2021 www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot-ja-kilpailut/vuoden-kotiseututeos