Vaikka Intian moguliajoista on jo puoli vuosituhatta ja brittiläisen kolonialismin ajoistakin jo puoli vuosisataa, eivät nämä historialliset ajat ole haihtuneet nykykirjallisuudesta. Intian historiallinen perintö näkyy tutkimissani aineistoissa. Olen kiinnostunut seikoista, jotka luovat yhteyksiä nykyhetken välillä historiallisiin tapahtumiin, tai jotka haastavat tulkintoja, joita tällaisten yhteyksien välillä on tavattu tehdä kirjoittaa Turun yliopiston englannin kielen professori Joel Kuortti.
Korkeakirjallinen kulttuuri hylkäsi mitallisen runomuodon ja loppusointujen käytön 1900-luvun puolimaissa. Riimi näytti kirjallisessa lyriikassa vanhahtavalta, se sopi lastenloruihin ja iskelmään, mutta ei vakavahenkisen kirjallisesti kouliintuneen lyyrikon käyttöön. Mitallisuus ja riimi siirtyivät osaksi populaarikulttuuria, ensin iskelmäsanoituksiin, sitten rock-lyriikkaan ja räppiin kirjoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas M.S. Lehtonen.
Monikulttuurista yhteiseloa joudutaan Afganistanissakin jälleen opettelemaan uudelta pohjalta kun talebanit palasivat valtaan. Amerikkalaisten ymmärtämättömyys paikallisista olosuhteista ja kulttuureista maissa, jonne Yhdysvallat on joukkojaan lähettänyt, on ollut historioitsijoiden kritiikin kohteena kylmän sodan ajoista lähtien. Tiedustelun asiantuntijat tuijottavat liikaa isoa kuvaa eivätkä huomaa tärkeitä yksityiskohtia, kirjoittaa aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Ari Helo.
Koronakriisi on opettanut sen, miten tutkimusrahoituksen rakenteiden uudistaminen ja rahoituksen jatkuvuuden varmistaminen ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Pitkäjänteinen tutkimustyö auttaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteita, jolloin kyetään paremmin reagoimaan nopeasti yllättävään uhkaan.
Kiistely kulttuurisesta omimisesta on tärkeää. Miten voimme vaihtaa, lainata, omia ja omistaa kulttuurituotteita ja miten tuemme tai riistämme toistemme oikeutta määrittää ja hallita identiteettiään? Kulttuurisen omimisen juuret muotoutuivat keski- ja uuden ajan taitteesta lähtien ja loivat meille tutun tavan jäsentää yhteiskuntaa, taloutta ja oikeutta. Ensin omistettiin maata ja sitten myös erilaisia käsitteellisiä hyödykkeitä, ja syntyi myös käsitys kulttuurituotteista, niiden tekijyydestä ja omistajuudesta. Olemme pääsemättömissä kehityskuluista, jotka ovat synnyttäneet meidät, toimintaamme ylläpitävät instituutiot ja käsitteet kirjoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas M.S. Lehtonen.
Mediat uutisoivat kesällä 2021 digitaalisen pelin ennätyshinnasta. Nintendo 64 -pelikonsolille tehty Super Mario 64 -pelin kappale oli myyty 1,56 miljoonalla dollarilla yhdysvaltalaisessa huutokaupassa. Uutisten mukaan se oli tähän mennessä ylivoimaisesti korkein digitaalisista peleistä maksettu hinta. Arvon lisääminen teollisiin kulttuurituotteisiin on tietoinen prosessi, ja helposti jää huomaamatta, että korkeista myyntihinnoista uutisoidessaan myös tiedotusvälineet osallistuvat arvonluontiprosessiin, kirjoittaa digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen.
Britanniassa humanististen tieteiden tutkijat ja opettajat kohtaavat tällä hetkellä poliittista painetta kahdelta suunnalta. Yhtäältä konservatiivihallitus on sitoutunut voittamaan ”kulttuurisodan” vastustamalla opetusta tai tutkimusta, joka on sitoutunut woke-arvoihin, esittää brittiläisen imperiumin kielteisessä valossa, tai muilla tavoin nostaa esille yhteiskuntaan juurtunutta rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta myös vaatimukset opetussuunnitelman ”dekolonisaatiosta” ovat johtaneet kummallisiin lopputuloksiin kirjoittaa Oxfordin yliopiston saksalaisen keskiajan kirjallisuuden professori Annette Volfing.
SKS:n ja Suomenlinnan hoitokunnan seminaarissa pohdittiin kulttuuriperinnön muistamisen vaikeutta, tämän päivän vihapuhetta sekä yrityksiä rakentaa dialogia erimielisten ihmisten ja ryhmien välille. Teemoja käsiteltiin kamarineuvos Hjalmar Linderin (1862-1921) kohtalon kautta. Linder uskaltautui julkisesti kritisoimaan valkoisten kostotoimia keväällä 1918, vaikka itse oli taustansa takia heitä lähellä. Vaikeaa historiaa on sietämättömän vaikeaa katsoa silmästä silmään. Syyllisten etsimisen sijaan on olennaista pohtia miten ja miksi olosuhteet voivat muuttua sellaisiksi, että väkivalta ja murhatyöt tulevat vallitseviksi kirjoittaa Tuomas M. S. Lehtonen.
Keskiaikakuvastoa hyödynnetään niin maailmankuuluissa tv-sarjoissa kuin ääriliikkeiden logoissa. Medievalismi on usein hyvin sukupuolittunutta, ja Internet-keskusteluissa keskiaikaan saatetaan kuvitella yhteiskuntia, jotka olisivat vapaita esimerkiksi feminismistä, vähemmistöjen äänestä ja maahanmuuttajista.
Sukupuolen, seksuaalisuuden ja normien kytkökset ovat häpeällä kyllästettyjä niin menneisyydessä kuin nykypäivänä. Niihin liittyy yksilön kokemusta vähätteleviä, ylisukupolvisia oletuksia, syrjintää ja väkivaltaa. Hyvä ja lupaava muutos on kuitenkin käynnissä kirjoittaa Satu Lidman.
Historiantutkimuksen tarkoitus on ymmärtää toisenlaista ajattelua toisenlaisena aikana toisenlaisessa kulttuurissa, siksi myös käsitteitä on käytettävä niin, että ne tarkoittavat jotain. Valkoisen ylivallan käsite on nykyisessä merkityksessään järkeenkäypä vasta rotuerottelun purkamisen jälkeisestä kaudesta käytettynä – sitä ennen koko länsimainen sivistyskäsitys oli lähtökohtaisesti rasistinen. Ei ole kovin syvällistä ajattelua päivitellä, että länsimaissa ajateltiin 1800-luvun lopussa eri lailla kuin 2020-luvulla kirjoittaa Ari Helo.
Suojelupoliisi nosti äskettäin julkistetussa vuosikirjassa esille äärioikeistolaiseen terrorismiin liitetyt salaliittoteoriat, erityisesti mainiten niin sanotun väestönvaihtoteorian. Puhuttaessa selväsanaisesti termin yhteydestä terrorismiin, monella perussuomalaisella näytti nousseen karvat pystyyn. Ajatus väestönvaihdosta on kuitenkin esiintynyt myös heidän puheissaan. Entä mikä on nationalististen puolueiden ja vallankumouksellisten ääriryhmien välinen suhde? Millaisia ovat heidän ratkaisuvaihtoehtonsa?
Perhepolitiikan tulisi olla enemmän osa sosiaalipolitiikkaa kuten Ruotsissa eikä niinkään yleiseen väestönlisäykseen tähtäävää. Pitäisikö Suomen Väestöliitto lakkauttaa ja siirtää sen rahoitus lastensuojeluun? Väestöpolitiikan sijalle tarvitaan uusia yhteisöllisiä sidoksia tuottavaa sosiaalipolitiikkaa kirjoittaa Markku Soikkeli.
Perussuomalainen Nuoriso –järjestö kehotti 13.1. sosiaalisessa mediassa koululaisia tarkkailemaan historianopettajiaan. Opettajat olivat järjestön kuuleman mukaan parjanneet perussuomalaista puoluetta, ja joku opettaja oli jopa rinnastanut perussuomalaiset 1920-luvun Saksan valtaan pyrkiviin kansallissosialisteihin. Vääräoppisista opettajista on ennenkin raportoitu, ja kevyesti heitetyt rinnastukset ovat usein vain retorisia suupaloja kirjoittaa professori emerita Sirkka Ahonen.
Yhdysvaltain kongressitalon valtaamisen ja internetin suhteet ovat puhututtaneet viime aikoina. On nähty, että sosiaalisen median vapailla foorumeilla viljellyt salaliittoteoriat ja väkivaltainen uho tulivat todeksi, kun demokratian pyhimpään hyökättiin. Valtaus oli kuin iso meemi – internet-ilmiö, joissa usein sekoitetaan tahallaan asioita, jotta ne herättäisivät huomiota ja niitä levitettäisiin. Median hallinnan historiassa on huomionarvoista, että siinä missä puhelimen tai radion sääntely alkoi melkein heti niiden käyttämän teknologian yleistyttyä, on internet ollut vailla sääntelyä jo vuosikymmeniä.
Pienen valtaetäisyyden Suomessa kansalaisten luottamus instituutioihin on ollut maan keskeinen menestystekijä paitsi kriiseissä myös rauhan aikana. Olemme vaarallisella tiellä, jos demokratialle rakentuvan eduskuntakeskeisen oikeusvaltion ja sen instituutioiden kiistäminen ja kyseenalaistaminen saa merkittävästi enemmän ilmaa siipiensä alle – erityisesti, jos tilalle kaivataan myyttistä ”kansan oikeustajua”.