Koronakriisi on opettanut sen, miten tutkimusrahoituksen rakenteiden uudistaminen ja rahoituksen jatkuvuuden varmistaminen ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Pitkäjänteinen tutkimustyö auttaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteita, jolloin kyetään paremmin reagoimaan nopeasti yllättävään uhkaan.
1700-luvun lopulla Brittein saarilla syntyi kirjoja, joissa raha oli paitsi tarinan päähenkilö, myös sen kertoja. Esimerkiksi Thomas Bridgesin The Adventures of a Bank-Note (1772) tutki ihmisten elämää kädestä käteen kiertävän setelin näkökulmasta. Irlantilaisen Charles Johnstonin Chrysal; or, The Adventures of a Guinea (1760) kirjan kertoja taas oli kolikko. Nämä kirjat syntyivät ajanjaksolla, jolloin modernin kapitalismin sekä globaalin maailmankaupan rakenteet olivat muotoutumassa. Kiinnostus rahan materiaalisuuteen ja kiertoon saivat pohtimaan sitä, miten raha sitoo eri ihmisiä, eri maita ja eri yhteiskuntaluokkia yhteen.
Rahan liike aikojen saatossa on muokannut sitä maailmaa, jossa elämme nyt. Se kytkee edelleen asioita toisiinsa, luoden pitkäkantoisia vaikutuksia ajasta ja paikasta toiseen. Bill Clintonin vuoden 1992 presidentinvaalikampanjan iskulause ”It’s the economy, stupid!” on noussut 2000-luvulla uudenlaiseksi avainlauseeksi, kun nykymaailmaa ja sen ongelmia pyritty ymmärtämään yhä enemmän talouden kautta. Rahan kierto ei määrittele vain menneisyyttä vaan myös tulevaisuutta.
Kun pörssikurssit sukelsivat vuoden 2020 keväällä maailmanlaajuisen koronapandemia puhjettua, oli talouden elvyttäminen niin euroalueen kuin myös laajemmin globaalin maailmantalouden yhteinen tavoite. Historiasta tunnetaan lukuisia varoittavia esimerkkejä talouden romahtamisen aiheuttamista vakavista seurauksista. Yksi pahimmista talouskriiseistä puhkesi noin sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan jälkeen Weimarin tasavallassa johtaen vuoden 1923 tuhoisaan hyperinflaatioon. Talouden romahtaminen sysäsi yhteiskunnan vakavaan ja monisyiseen kriisiin, luoden pohjaa ääriajattelulle, antisemitismille ja muukalaisvihamielisyydelle. Ilmapiiri oli otollinen demokratianvastaisille liikkeille, mikä johti kansallissosialistien valtaannousuun ja lopulta toiseen maailmansotaan.
Historian kautta olemme oppineet sen, miten ihmiset ovat sopeutuneet erilaisiin kriiseihin ja mullistuksiin eri aikoina ja selvinneet niistä. Esimerkiksi tiedot 1918–20 riehuneesta espanjantaudista ovat auttaneet löytämään uusia käytänteitä koronapandemian aikana. Menneisyyden virheitä on haluttu välttää ja siinä on myös onnistuttu. Olemme saaneet lukea uutisista, että jatkuvasta epävarmuudesta huolimatta vuonna 2021 talous on jatkanut elpymistä pandemian jälkeen. Talouden kasvu on ollut odotettua nopeampaa ja Suomen talous on ylittänyt koronakriisiä edeltävän tason. Monin tavoin nyt eteen avautuva maailma on seurausta siitä, että viimeisten puolentoista vuoden aikana on pystytty hyödyntämään ja yhdistelemään eri tieteenaloilla tuotettua tietoa. Pitkäjänteinen ja hidas tieteellinen tutkimustyö on auttanut reagoimaan nopeasti yllättävään uhkaan.
Tässä tilanteessa valtiovarainministeriön budjettiesityksessä kaavaillut pysyvät leikkaukset tutkimusrahoitukseen ovat herättäneet syvää huolta ja tyrmistystä. Koska etenkin Suomen Akatemian kautta kohdennettavan tutkimusrahoituksen rahoituspohja on ollut riippuvainen Veikkauksen rahapelitoiminnasta, Veikkauksen varojen vähentyminen on johtamassa tieteelle kohdistetun rahoituksen valtaviin leikkauksiin vuonna 2022 sekä pysyvästi vuoden 2023 jälkeen. Suomen Akatemian kannanotto toi esiin syvän huolen suunniteltujen leikkausten vaikutuksista tutkimuksen kilpailukykyyn, vaikuttavuuteen ja kansainvälisyyteen. Yliopistot ja tiedekentän eri toimijat ovat yhdessä vastustaneet leikkauksia ja niiden haitallisia vaikutuksia tieteen, tutkimuksen ja opetuksen tulevaisuuteen Suomessa. Rahoituksen näivettämisen sijaan pitkäjänteinen tutkimusrahoitus tulisi turvata ja sitoa valtion budjettiin.
Erityisen ongelmallista on se, että tulevat leikkaukset tulisivat vaikuttamaan juuri tohtorikoulutettaviin ja nuoriin tutkijoihin, jotka ovat jo nyt monin tavoin heikossa asemassa. Tieteentekijöiden liiton nuorten tutkijoiden jäsenkyselyssä vuodelta 2017 rahoitukseen liittyvät ongelmat, kuten rahoituksen jatkuva hakeminen useasta lähteestä ja katkokset rahoituksessa vaikeuttivat nuorten tutkijoiden työtä ja työllistymistä. Rahoituksen epävarmuus loi näköalattomuutta väitöskirjatutkijoiden ja hiljattain väitelleiden tutkijoiden keskuudessa. Epävarmuus ja huoli tulevasta tulivat esiin myös tuoreessa vuosien 2020–2021 kyselyssä. Tulevina vuosikymmeninä edessä on uusia haasteita, etenkin koko maailmaa koskettavan ilmastonmuutoksen johdosta. Vaarana on se, että nyt suunnitellut leikkaukset nujertavat ne ihmiset, joiden on kohdattava ja ratkaistava tulevaisuuden ongelmat.
***
Heidi Hakkarainen on kulttuurihistorian postdoc-tutkija Turun yliopistossa.